Germaine Acogny ja Malou Airaudo. Kuva: Maarten van den Abeele
TANSSI | Pina Bauschin tulkinta Igor Stravinskyn Kevätuhrista vuodelta 1975 on yksi kuuluisimpia teoksen uudelleentulkintoja. Tanssin talossa se nähtiin 30 afrikkalaisen tanssijan tanssimana.
Pina Bausch / Germaine Acogny & Malou Airaudo Helsingin juhlaviikoilla Tanssin talon Erkko-salissa 26.8.2023. Common ground(s), koreografia ja tanssi Germaine Acogny ja Malou Airaudo, musiikki Fabrice Bouillon LaForest; Kevätuhri, koreografia Pina Bausch, musiikki Igor Stravinsky, kolmikymmenhenkinen tanssiryhmä.
Saksalaissyntyinen Pina Bausch oli yksi keskeisimpiä nykytanssin kehittäjiä, joka onnistui yhdistämään niin klassisen baletin, nykytanssin, musiikkiteatterin kuin eri perinteiden muotokielet. Stravinskyn Kevätuhri on puolestaan tanssikoreografien suosikki, josta on tehty lukemattomia erilaisia tanssillisia tulkintoja.
Alussa nähtiin puolituntinen duetto common ground(s), jonka tanssivat teoksen koreografioineet senegalilainen Germaine Acogny ja ranskalainen Malou Airaudo. Tanssi on intiimi kahden naisen kohtaaminen, esittäjinä yli seitsemänkymppiset naiset. Sen voi tulkita kahden, toisiinsa aina kiinnittyneen mantereen kohtaamisena monella tasolla.
Liikekielessä yhdistyy sekä moderni että afrikkalainen tanssi: Airaudo on kokenut Bausch-tulkitsija ja Acogny puolestaan yhdistänyt afrikkalaista ja eurooppalaista tanssia. Intiimissä tanssissa muistot, toisen lähestyminen ja fyysinen toisen ihon kosketus kehittävät naisten välistä suhdetta.
Euroopan ja Afrikan kohtaaminen onkin ollut projektin tärkeä teema. Onhan itse asiassa nykytanssiin kuuluva maanläheisyys, vastakohtana baletin ilmavuudelle, lähtöisin suurelta osin afrikkalaisesta tanssista. Helsingin Juhlaviikkojen taiteellisen johtajan Marko Ahtisaaren vetämässä keskustelussa lauantaina esityksen jälkeen tämä tuotiinkin esiin, kun yksi tanssijoista kertoi saaneensa koulutuksen klassiseen balettiin, mutta joutuneensa nyt yhdistämään baletin ylöspäinpyrkivän liikkeen alaspäin, maahan pyrkivään paluuseen. Toinen tanssija kertoi miettineensä miten kohdata nykytanssin haaste.
* *
Tämä kohtaaminen korostui esityksen toisessa osassa Kevätuhri. Erkon salin lattia peitettiin turpeella, mikä korosti esityksen maanläheisyyttä. 30 tanssijaa tanssivat traagisen kohtaamisen, jonka päätteeksi on valittava uhri, joku naistanssijoista. He tiivistyivät ympyräiseen ryhmään odottaessaan kohtaloa, jossa yksi heistä puetaan lattialla lojuvaan punaiseen vaatteeseen, uhrattavaksi. Tanssijakaarti tanssi upeasti ryhmänä ja yltyi paikoitellen hurjaan liikkeeseen.
30-henkinen afrikkalaistanssijaryhmä yltyi upeaan ryhmätanssiin. Kuva: Maarten van den Abeele
Tanssijoiden erilaisten tanssityylien taustojen yhdistäminen samaan teokseen kävi ilmi myös keskustelutilaisuudessa. Koe-esiintymisiä tehtiin ympäri Afrikkaa. Harjoitteluvaihe keskeytyi kahdesti pandemian takia. Ryhmä jatkaa teoksen harjoittelua päivittäin, joten teos elää esitysvaiheenkin aikana. Ryhmälle on tärkeää pitää teos hengittävänä, ja keskustelussa tuotiin esille hengityksestä lähtevän liikkeen tärkeys Pina Bauschin liikekielelle.
Afrikasta kertovat uutiset ja tapahtumat keskittyvät niin suurelta osin katastrofeihin, poliittisiin kriiseiin ja pakolaisuuteen, että on hyvä muistutus sen keskellä huomata, että mantereella tehdään taidetta ja kulttuuria siinä kuin muuallakin. Tässä tapauksessa Afrikka on kasvattanut joukon upeita tanssijoita, joilta vaativan teoksen tulkinta sujuu niin teknisesti kuin tulkinnallisestikin.
Eija Niskanen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
RISA tekee onnistuneen Only Bones 2.0 -teoksen annettujen ohjeiden ja omintakeisen yhteistyönsä pohjalta
TANSSI | Only Bones 2.0 toteuttaa onnistuneesti Thom Moncktonin ohjeita: ”Vain yksi valo, ei kerrontaa, ei lavasteita, ei rekvisiittaa, ei tekstiä ja kaikki rajoitetussa tilassa”.
Ari Nummisen Juhla viihdyttää, kiihdyttää ja hämmentää – arviossa Tanssiteatteri MD:n ensi-ilta
TANSSI | Neljässäkymmenessä vuodessa ihminen ehtii kokea ja kypsyä, mutta jotenkin vaikuttaa siltä, että Ari Nummisen särmät eivät hioudu. Ja juuri se on kiinnostavaa.
Kehotietoisuus ja yhteisötanssi – Annika Sarvela etsii reittejä parempaan vointiin ja vuorovaikutukseen
HENKILÖ | Vuoden 2025 yhteistötanssitaiteilijaksi valittu Annika Sarvela on tehnyt tanssin kentällä myötätuntoisen elämäntyön vailla suurta julkisuutta.
Kolme festivaalia yhdessä paketissa – Tango, flamenco ja kitara kohtaavat Tampereella
TAPAHTUMA | Tango-Guitar-Flamenco Week tarjoaa syyskuun puolivälissä tanssia, musiikkia ja laulua reilun viikon verran ja jo sitä ennen etkoillaan.