Paha tilanne elokuvassa Plan 9 from Outer Space.

1

Kun joskus ulkomailla asuessani sanoin, että Suomen kesä on parasta, sitä myös sydämestäni tarkoitin. En unohtanut juhannusta, jolloin Kerkonkoskella satoi lunta, tai niitä harvinaisempia tukalan kuumia helteitä, tavallisempia vesisateita taikka normikesiä, jotka istuin sisällä telkkaria tuijottaen. Sanoin, ja sitä tarkoitin.

Tämäkin kesä on ollut meille mukava. Olemme pulahtaneet uimaan jokusen kerran ja saaneet uusia kivoja ystäviä, pihapiirissä olemme nähneet niin kettua kuin peuraakin, museoista ja luonnosta puhumattakaan, ja olemme todella nauttineet joka päivästä enemmän kuin antaumuksella. Kesä kuin kissanpäivät. 

Taustalla ajatuksissa ovat kuitenkin pyörineet Välimeren alueen äärihelteet ja katastrofaaliset metsäpalot, amerikkalaisten ystäviemme koettelevat viikoittain rikkoutuvat kuumuusennätykset ja Etelämantereen parinpäiväntakainen kerran 7,5 miljoonassa vuodessa tapahtuva satunnaismuuttujan standardipoikkeama.

Mitä tuo siis tarkoittaa? En tiedä. Eikä tiedä kukaan muukaan. Mutta epäilen että tämä hiukan sateinen ja välillä koleakin kesä voi olla parasta kesää mitä tulemme näkemään, eli nautitaan siitä.

Uhkakuvia on monenmoisia ja olen tutustunut niistä useisiin, mutta mikään niistä ei ole parasta. Toki olen varmuuden vuoksi laskenut, että jos kaikki napajäätikötkin yhtäkkiä sulavat, merenpinta ei kuitenkaan nouse talomme pihan tasolle, koska asumme pienellä kukkulalla (vaikka osa Hämeenlinnaa toki veden alle jäisi). Ja voihan olla että Golfvirran suunnan muuttuminen Välimeren kieppeille viilentää meidän ilmastoamme sopivassa balanssissa ilmaston lämpenemisen kanssa, ja lopputulos on täydellinen Suomen suvi. Kyllähän lehmätkin tornadoissa lentää.

Eli sanonpa vielä, että parasta juuri nyt on Suomen kesä. Nautitaan siitä.

Suomen suvi Kuva: JT Lindroos

2

Toinen hyvä juttu on tutkiva journalismi ja lehdistönvapaus. Eikö ole hieno juttu, että meidän sohvaperunoiden ei tarvitse miettiä ja syynätä turhan tarkkaan, mitä tapahtuu noissa suurissa jutuissa kulissien takana, kuka tekee mitä päätöksiä ja miksi? Ajetaanko asioita eteenpäin ihan piruilumielessä, oman edun vuoksi, jonkin ideologian johtamana, vai onko taustalla kenties jopa yhteinen hyvä?

Tutkiva journalismi tekee tätä loputonta työtä meidän puolestamme, se edistää demokratiaa ja pitää huolta siitä, että väärinkäytökset tulevat esiin. Se potkii valtaapitäviä tahoja pitämään huolta siitä, että tästä ei tule meidän paras kesämme, vaan että huomista kannattaa odottaa turvallisin mielin.

Kun viime aikoina on puhuttu siitä, että joillakin hallituksen tahoilla on ollut vuosia sitten kyseenalaisia mielipiteitä, tutkiva journalismi voi laittaa asiat kontekstiin vertailemalla vanhoja ja tuoreempia tekstejä ja tehdä näihin asioihin perustuvia johtopäätöksiä logiikalla. Kaikkihan me olemme tyhmiä joskus puhuneet, mutta yleensä ihmiset ympärillämme osoittavat (joskus nätisti, joskus valurautapannulla), että tämä ei ole oikein, ja me opimme. Mutta jos jatkamme samalla radalla vuodesta toiseen, ystävät ja ymmärrys saattavat kadota siinä missä ihmisyytemmekin. Ollaan siis ihmisiksi, luetaan lehtiä ja kuunnellaan sekä arvostetaan asiantuntijoita ja asiaa tutkivia journalisteja. Ei ajatella vain tätä päivää ja omaa napaamme, vaan myös huomista ja naapuriammekin.

3

Mick Jagger täytti 80 vuotta. Tässä yksi vähemmän tunnettu näyte Nicolas Roegin ja Donald Cammellin ohjaamasta leffasta Performance (1968). Kadonnut helmi, jota tämä kuraattorinne suosittelee. Parasta, myöskin tänään.

4

Kulttuurijournalismikin on aina parasta. Vaikkapa kirja-, levy-, taide-, ja elokuva-arvostelut ovat valtava tuki ja apu tämänpäiväisen tarjonnan luovimisessa. Meillä on rajattu määrä aikaa rentoutua tai syventyä kulttuuriin monisäikeisissä elämissämme, ja ainakin itse annan mielelläni osan tuosta ajasta näidenkin aiheiden asiantuntijoille, jotten viettäisi päiviäni seuraamalla sitä sen hetken isointa juttua taikka pläräämällä loputtomia listoja, jotka kaikki toitottavat kaiken olevan sitä parasta mahdollista.

Tarkennan omaa sihtiäni löytämällä julkaisut ja henkilöt, joiden maku osuu kohtuullisen lähelle omaani. Toisin kuin tieteet, taiteet ja niiden arvostelu ovat mielipiteitä, mikä tekee kulttuurijournalismista kivan vastapainon faktapohjaisen tutkimuksen kylkeen. Luen asiantuntijoiden valistuneita mielipiteitä ja löydän monia helmiä, joita ei muuten olisi koskaan osannut kaivaa striimauspalveluiden perukoilta. Siksi pidän erittäin tärkeänä sitä, että sanomalehdetkin julkaisisivat monipuolista kulttuurijournalismia.

5

Jos yllä kirjoittamani kuulosti hyvältä, kaadetaan vähän kylmää vettä niskaan (se saattaa kesällä toki tuntua hyvältä). Katselin nimittäin juuri Ed Wood Jr.:n kalkkunan Plan 9 From Outer Space ensimmäistä kertaa alusta loppuun ihan ajatuksen kanssa. Olin toki nähnyt elokuvan ennenkin mutta aina palasina taikka sivusilmällä katsoen. Olin tietenkin leffanörttinä lukenut siitä kirjoja ja artikkeleita ja osasin jopa siteerata osan sen dialogista ulkoa, joten ensikatselukokemus oli mielenkiintoinen. Miten tätä pitäisi arvioida?

No, sanotaan näin: Katsoin samana päivänä loppuun myös Amazon Primen nejännen ja viimeisen kauden viimeisen jakson Jack Ryan -sarjasta, ja sain järkyttävän paljon enemmän nautintoa tästä sopivasti mielenvikaisesta pikku elokuvasta kuin yhdestäkään yksittäisestä hetkestä tämän melko keskinkertaisen sarjan äärellä.

Plan 9 ei ole ihan niin huono elokuva, että se olisi loistava, vaikka se onkin täynnä lainattavia hetkiä ja ihastuttavia näyttelijäsuorituksia, jotka kaikki räiskyvät omituista ja originaalia energiaa. Elokuvassa on kummallisen nerokkaita hetkiä, joihin sekoittuu monia tylsiä jaksoja, mutta loppujen lopuksi sen tarina on tänäkin päivänä yllättävän ajankohtainen ja sen sykkivät sydämet (ainakin kolme) täsmälleen oikeissa paikoissa: ”Ihmiskunta ja sen typerät ajatukset! Typerykset! Typerykset!”

JT Lindroos

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua