Kuvat: WSOY
KIRJAT | Etsin hyviä kesäkirjoja ja voitin ennakkoluuloni lukemalla kaksi viihdekirjallisuuden bestselleriä. Kesäisenä lukukokemuksena Gillian McAllisterin teos vie ehdottomasti voiton.
”Toisin kuin Hoover McAllister ei sorru kalastelemaan lukijoiden suosiota ylettömillä eroottisilla kuvauksilla tai mustavalkoisilla ihmissuhteilla.”
ARVOSTELU
Colleen Hoover: Se päättyy meihin
- Suomentanut Sirpa Parviainen.
- WSOY, 2023.
- 428 sivua.
Gillian McAllister: Väärässä paikassa väärään aikaan
- Suomentanut Riina Vuokko.
- WSOY, 2023.
- 429 sivua.
Etsin hyviä kesäkirjoja ja voitin ennakkoluuloni lukemalla kaksi viihdekirjallisuuden bestselleriä, Colleen Hooverin Se päättyy meihin (suom. SIrpa Parviainen; WSOY, 2023) ja Gillian McAllisterin Väärässä paikassa väärään aikaan (suom. Riina Vuokko; WSOY, 2023).
Kesäisenä lukukokemuksena McAllisterin kirja vie kahdest ehdottomasti voiton. Se on oivaltavasti ja raikkaasti rakennettu ja tempaa mukaansa ensimmäisiltä sivuilta eikä kirjan loppuratkaisu selvinnyt minulle ennen kuin viimeisillä sivuilla. Yllättävät käänteet ovat erikoisesta asetelmasta huolimatta uskottavampia kuin Hooverin kirjassa. Jälkimmäisen ansio on yritys käsitellä erotiikan lomassa vakavaa asiaa, lähisuhdeväkivaltaa.
Tunnustan heti alkuun, että suhtauduin ennakkoluuloisesti kumpaankin romaaniin. Colleen Hooverin Se päättyy meihin ja Gillian McAllisterin Väärässä pakassa väärään aikaan ovat maailmanlaajuisia bestsellereitä ja viihdekirjallisuutta, joita hehkutetaan maasta taivaaseen. Viihdekirjallisuus ei yleensä osu kohdallani maaliin.
Se päättyy meihin hyppi silmilleni sekä kotimaisissa kirjakaupoissa että kansainvälisillä lentokentillä alkuvuoden reissujen aikana. Ihastelin tehokasta markkinointikoneistoa, joka oli tyrkännyt kirjaa kymmenittäin riviin esille myyntipisteisiin. Vähemmästäkin ihminen tarttuu siihen. Minua vaaleanpunertava kansi, jossa suoraviivaista symboliikkaa tarjosi samoihin sävyihin sointuva murentunut kukkanen, tosin ennemmin työnsi kauemmas myyntihyllystä kauemmaksi kuin houkutti tarttumaan teokseen.
Pinnallisesti lähisuhdeväkivallasta
Ennakkoluulot ovat aina pahasta, totesin, ja tartuin ensin Hooverin kirjaan. Se päättyy meihin on amerikkalaisen Colleen Hooverin toistaiseksi menestynein romaani. Se ilmestyi Yhdysvalloissa jo vuonna 2016. Maailmanlaajuisesti sitä on myyty yli miljoona kappaletta ja se on käännetty yli 20 kielelle. Kirjaan pohjautuvaa elokuvaa alettiin kuvata tämän vuoden toukokuussa. Sirpa Parviaisen suomennos kirjasta tuli myyntiin tämän vuoden alussa. Omakustanteiden tekijänä aloittaneen Colleen Hooverin kirjoja on myyty yhteensä kunnioitettavat 40 miljoonaa kappaletta.
(Varoitus! Seuraa juonipaljastuksia.)
Se päättyy meihin käynnistyy, kun nuori ja kaunis Lily Bloom istuu bostonilaisen talon katolla ja tapaa siellä elämänsä miehen, komean neurokirurgi Ryle Kincaidin. Toki menee hetki ennen kuin rakkaus valkenee hänelle ja kuluu toinenkin tovi, kun hän kipuilee rakkautensa kanssa. Kuvioissa pyörii mukana myös Lilyn nuoruudenrakastettu, huippukokiksi edennyt, alun perin koditon ja köyhä Atlas.
Minulle kirja on erotiikantäyteistä hömppää, jossa juonen käänteet ovat aikuisten satua, dialogi teennäistä ja tunteet suuria ja selkeitä. En toki kuulu Hooverin kirjojen kohderyhmään, joita ovat nuoret aikuiset, erityisesti TikTok-kansa. Ahmin kirjan muutamassa päivässä, mutta siitä jäi samanlainen tyhjä oli kuin keskinkertaisen elokuvan jälkeen.
Hoover sanoo kirjan lopussa jättämässään viestissä (jonka kehottaa lukemaan juonipaljastusten vuoksi vasta kirjan lukemisen jälkeen) näin: ”Aiemmin olen aina sanonut, että kirjoitan vain viihdetarkoituksessa. En kirjoita opettaakseni, taivutellakseni tai levittääkseni tietoa. Tämä kirjan on erilainen. Tämä ei ole minulle viihdettä. Tämä on karmaisevinta, mitä olen koskaan kirjoittanut.”
Painavia sanoja, jotka kumpuavat lähisuhdeväkivallasta, jota kirjailija on lapsuudessaan joutunut näkemään läheltä. Hooverin isä pahoinpiteli hänen äitiään. Se päättyy meihin heijastelee näitä kokemuksia; kirjan päähenkilö Lilyn on kokenut lapsuudenkodissaan lähisuhdeväkivaltaa, ja kirjailija haluaa antaa kasvutarinan kautta kasvot aralle aiheelle ja voimaannuttaa saman kokeneita naisia.
Lähisuhdeväkivalta on tärkeä aihe ja on arvokasta, että Hoover on halunnut tuoda sitä esille. Mutta vasta kirjailijan jälkikirjoitus avasi minun silmissäni tämän ulottuvuuden kirjassa. Teoksen tekstissä lähisuhdeväkivallan kuvauksissa ei ole samaa paneutumista kuin vaikkapa eroottisten kohtauksien henkiin herättämisessä. Ensimmäinen saa kovin pinnallisen ja kapea-alaisen tulkinnan. Ehkä siinä näkyy omakohtaisesti kipeän aiheen vaikeus myös kirjoittajalle.
Suomenkielisen kirjan loppuun on lisätty linkkejä sivustoille, joilla kehotetaan vierailemaan, ”jos olet lähisuhdeväkivallan uhri tai tunnet jonkun, joka voisi tarvita apua vaarallisesta tilanteesta lähtemiseen”. Olisin kaivannut sekä romaanissa että linkkiosassa muistutusta siitä, miten lähisuhdeväkivallan kynnys voi ylittyä jo paljon ennen rajua fyysistä pahoinpitelyä. Lähisuhdeväkivalta voi olla yhtä tuhoisaa myös ”viattomammilta” tuntuvissa muodoissaan.
* *
Salaisuus säilyy loppuun asti
Gillian McAllisterin Väärässä paikassa väärään aikaan oli iloinen yllätys Hooverin kirjan lukemisen jälkeen. Se imaisee heti mukaansa ja Riina Vuokon suomennos vie kerrontaa soljuvasti eteenpäin.
Brittikirjailijan teos ilmestyi vuonna 2021 ja suomennos tänä vuonna. Väärässä paikassa väärään aikaan -kirjan julkaisuoikeudet on myyty 31 maahan ja myös se on ollut kansainvälinen myyntimenestys. Kirja on ollut muun muassa The New York Timesin bestsellerlistan kakkonen. McAllister on kirjoittanut kaiken kaikkiaan seitsemän romaania ja hänen teoksiaan on käännetty 40 kielelle.
Hämmentävä murha tapahtuu kirjan ensimmäisillä sivuilla ja siitä lähtee päähenkilön monikerroksinen matka menneisyyteen. On keskiyö, kun Jen odottaa teini-ikäistä poikaansa Toddia kotiin. Kun tämä viimein ilmestyy kotikadulle, Jen näkee oman poikansa puukottavan täysin tuntemattoman miehen kuoliaaksi.
Miksi hänen kunnollinen poikansa murhasi ihmisen? Olisiko sen voinut estää? Juoni lähtee kiertymään auki, kun Jen seuraavana aamuna herää uudelleen eiliseen. Tämän jälkeen Jen herää jokainen aamu yhä kauempana menneisyydessä ja epätoivoisesti yrittää selvittää mistä on on kyse sekä hänen aikamatkustuksessaan että murhassa.
Menneisyyteen aikasilmukassa palaava Jen ei löydä vastauksia vain näihin kysymyksiin, vaan joutuu pohtimaan monta muutakin asiaa elämässään uudelleen. Onko hän ollut riittävän hyvä äiti? Onko hän tuntenut läheisensä? Olisiko jotain pitänyt tehdä toisin? Tuttuja kysymyksiä, mutta McAllister onnistuu rakentamaan niiden ympärille myös koukuttavan trillerin.
Myös tämän kirjan ahmin muutamassa päivässä, mutta nyt lukukokemus ei jättänyt tyhjää oloa.
Kun kahta viihdepläjäystä vertaa, kesäisenä lukukokemuksena McAllisterin kirja vie ehdottomasti voiton. Se tempaa mukaan ensimmäisiltä sivuilta, on oivaltavasti ja raikkaasti rakennettu eikä kirjan loppuratkaisu selvinnyt minulle ennen kuin viimeisillä sivuilla. Toisin kuin Hoover McAllister ei sorru kalastelemaan lukijoiden suosiota ylettömillä eroottisilla kuvauksilla tai mustavalkoisilla ihmissuhteilla. Yllättävät käänteet ovat erikoisesta asetelmasta huolimatta uskottavampia kuin Hooverin kirjassa.
Kuvastavaa on, että luettuani Hooverin kirjan puoliväliin kirjoitin paperille ennustukseni siitä, miten kirjailija vie tarinan loppuun. Arvaukseni osui täysin oikeaan. Toki moni haluaakin ennalta-arvattavan lopun ja lukee kirjan aikuisten satuna. Tapahtumien ei tarvitse olla uskottavia kunhan herättävät suuria tunteita.
Minä taas pidin siitä, että Väärässä paikassa väärään aikaan hämmentää loppusivuille asti. Toki viimeisten sivujen ratkaisu on vain kohtalainen, mutta harva kirja kohoaa järisyttävään loppuhuipennukseen. Mahdottomia ei pidä vaatia, ainakaan viihdekirjallisuudelta.
Kummaltakin kirjailijalta on tulossa myös tänä vuonna uusi kirja.
Marja Heinonen
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Ihanan maksimaalinen” – Harri Henttisestä kasvoi Vesilahden kirkkoherra ja nyt jo puolen Suomen tuntema KirkkoHarri
KIRJAT | Miia Siistonen näyttää, miten julkkiselämäkerta kirjoitetaan oikein: vetävästi, humoristisesti, kohdetta silottelematta mutta häntä kunnioittaen ja avaten ajattelun rajoja.
Niilo Teerijoki muistelee kansakoulunopettajan uraansa Aunuksen Karjalassa – arviossa Uskon ja toivon aikoja
KIRJAT | Kotiseutuneuvoksen puolen vuosisadan takaisissa käsikirjoituksissa kuvataan kolmea kouluvuotta Itä-Karjalan kylissä loppusyksystä 1941 kesään 1944.
Sotiminen Israelissa vaikuttaa siltä kuin sen pitäisi kuulua päivittäiseen uutisannokseen – arviossa Hannu Juusolan Israelin historia
KIRJAT | Maailmanyhteisö on neuvoton, kun ne, joilla on aseita ja voimaa takanaan, tekevät mitä lystäävät. Siksi Hannu Juusolan tuntevat kaikki ajankohtaislähetyksiä seuraavat tv-katsojat.
Taku Hoon elämä oli isän käsissä, ja se meni pala palalta rikki – arviossa Kenelle kertoisin
KIRJAT | Pieni ja vaatimaton runokirja avaa lapsen kokemusmaailmaa perheessä, jossa kasvamisen keskiössä on mielenterveyspotilas, oma isä.