Jukka Lindström. Kuva: Jukka Lintinen / Yle

1

Kaikki ei ollut ennen paremmin. Ainakin televisiossa esitettävä poliittinen satiiri kukkii nyt kauniimmin nyt kuin koskaan. Sitä tarjoilee Kovan viikon ilta, jossa stand up -koomikko ja toimittaja Jukka Lindström käsittelee viikon puheenaiheet yhdessä muiden keskustelijoiden kanssa.

Ohjelmaa käsikirjoittavat Lindströmin kanssa Yasir Gaily, Anders Helenius, Ursula Herlin ja Janne Zareff.

Ohjelma on hyvävauhtista tykitystä, jossa kaikkia puolueita ja poliitikkoja roimitaan ihan sen mukaan, mitä ovat sattuneet kulloisellakin viikolla pöljäilemään. En muista, milloin olisin nauranut ääneen yhä paljon.

Suomalainen poliittinen satiiri on kehittynyt sitten menneitten vuosikymmenten. Esimerkiksi poliitikoiden ulkonäköön ei puututa, luojan kiitos, enää samalla tavalla kuin vaikkapa todella tyhmien Ahtisaari-vitsien aikaan.

Jukka Lindström oli erinomainen myös tätä edeltäneessä Noin viikon uutisissa. Harvinaista, pitäisikö sanoa jopa epäsuomalaisen vauhdikasta esittämistä. Jotkut sen osaavat, jotkut ei.

Kovan viikon ilta Yle Areenassa ja Yle TV1:ssä lauantaisin klo 21.

2

En tiedä, pitäisikö olla huolissaan, mutta olen viime aikoina kehittänyt itselleni uuden harrastuksen. Myös se liittyy politiikkaan. Olen alkanut katsella ajankohtaisohjelmia ilman ääntä. Monesti ne antavat paljon enemmän.

Ihminen on hämmentävän kiehtovaa katsottavaa ilmeineen ja eleineen. Moni poliitikko luulee yhä, että ei haittaa, jos sanojen ja eleiden välillä on ristiriitaa. Voin kertoa, että haittaa se.

Eriyisen hauskaa on ollut seurata, kun kärkipoliitikot saapuvat mikrofonien eteen laumana kuin Marvelin Avengers-elokuvien supersankarit. Se oli yhtä hauskaa edellisen hallituksen aikana kuin se on nyt nykyisten hallitustunnustelujen aikaan.

Se on varmasti poliitikolle kova paikka, kun pitää hymyillä koko ajan ja puhua korrektisti, vaikka tekisi mieli olla ihan vaan ihminen.

3

Emil Wikströmin Lyhdynkantajat puettiin Helsingin rautatieasemalla vihreisiin Käärijä-boleroihin Euroviisujen juhlistamiseksi. VR on pukenut patsaita aika ajoin milloin mitenkin. Ne on nähty Kiss-yhtyeen hahmoina, leijonapaidoissa jääkiekon EM-huumassa ja koronan aikaan kasvomaskeissa.

Ensin olin Käärijä-boleroista ihan riemastunut, kunnes iski myötätunto kuvanveistäjä Emil Wikströmin puolesta. Valkeakoskella Sääksmäellä on Wikströmin taiteilijakoti yhä kunniakkaasti paikallaan. Visavuoressa pääsee tutustumaan niin kuvanveistäjän itsensä kuin kuuluisan tyttärenpojan eli pilapiirtäjä-professori Kari Suomalaisen töihin.

Olisiko Wikström ollut mielissään Lyhdynkantajien räikeästä Käärijä-bolerosta? Tuskin. Ehkä leijonapaidat olisivat saaneet hänen silmissään jonkinlaisen hyväksynnän, sillä Wikström oli isänmaallinen mies, joka rakasti Suomea.

Jos taas haluaa ajatella myönteisesti, Lyhdynkantajien seikkailut VR:n televisiomainoksissa aikoinaan ja nyt tämä vaatettaminen on yhdenlaista kunnioitusta yhtä Suomen kaikkien aikojen taitavinta kuvanveistäjää kohtaan. Wikström loi jotakin niin tyylikästä, että sen arvo tunnistetaan vuosikymmenestä toiseen. Valitsemme tämän myönteisyyden, tietenkin.

4

Me nykyihmiset emme kuulemma enää jaksa lukea pitkiä tekstejä. Olisi pitänyt yrittää pitää tämäkin tosi lyhyenä.

Tekstien napakoittaminen ei haittaa, jos jäljestä tulee samanlaista kuin puolalaisella runoilijalla Stanislaw Jerzy Lecillä tai suomalaisella kirjailijalla Samuli Parosella. Kummankin aforismikokoelmat ovat edelleen pelkkää herkkua.

Stanislaw Jerzy Lecin aforismeja on koottu suomeksi kirjoihin Vastakarvaan (1968) ja Siistimättömiä mietelmiä (2009). Parosen Maailma on sana ilmestyi postuumina kirjailijan kuoleman jälkeen vuonna 1974.

”Aina löytää eskimoita, jotka ovat valmiita neuvomaan kongolaisille, miten parhaiten selvitään helteellä.” (Stanislaw Jerzy Lec)

”Kahlitut kädet eivät voi taputtaa.” (Stanislaw Jerzy Lec)

”Keulakuvat ovat tavallisesti puuta.” (Stanislaw Jerzy Lec)

”Mitä tehokkaampia turvallisuusjärjestelmiä, sitä turvattomampia ihmisiä.” (Samuli Paronen)

”Todelliset voittajat eivät kilpaile.” (Samuli Paronen)”

Jos tieto on valtaa, miksi siinä tarvitaan kiväärit ja patukat?” (Samuli Paronen)

5

Järkähtämätön, tuima katse. Zeniläistä tyyneyttä. Sellaista ihminen on näkevinään, kun avaa WWF:n Luontoliven ja tuijottaa Keminmaalla olevaa lapinpöllöä pesällään.

Lapinpöllö hautoo parhaillaan ja toivottavasti munista kuoriutuu onnistuneesti poikasia toukokuun lopussa. Lapinpöllöjen meininkiä seurataan pöllölivessä juhannukseen saakka.

Tarjolla on pöllöliven lisäksi sääksilive Saimaalla, itämerennorpan karvanvaihtoa Saaristomeren luodolla ja saimaannorppaa kuivattelemassa karvojaan. Tosin itse en ole nähnyt saimaannorppalivessä vielä mitään muuta kuin kivikkoa.

WWF:n ympärivuorokautiset luontolivet opettavat kärsivällisyyttä ja nöyryyttä. Luontoliveissä eläimet toimivat omilla ehdoillaan.

Jos jotakin voisi toivoa, niin sitä, että vanhusten hoivayksiköissä ruokasalin seinälle heijastettaisiin WWF:n sääksilive oikein isossa koossa. Sääksenpesän taustalle avautuu nimittäin järvinäkymä Saimaalle ja pikkulintujen sirkutus on sen verran piristävää, että kesä tulee väkisin neljän seinän sisälle.

Heli Mustonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua