Queer-nuoruus nurkkapöydässä – uutuussarja Limbo hulluttelee todellisuuden ja toiveiden välisellä kuilulla

Nanna (Adja Wade) ja Aino (Lilja Kervinen). Kuva: Yellow Film & Tv Oy / Yle

Murrosiän ja aikuisuuden rajamailla on outo välitila, jossa tehdyt valinnat saattavat määrittää loppuelämän – tai sitten jäädä sinne, missä tapahtuivatkin. Limbo-sarjassa (2023) se välitila on jossakin suomalaisessa peräkylässä sijaitseva huoltoasema, jolla notkutaan, kun menomestoja ei varsinaisesti ole.

Sarjan nimeä kantavalle huoltoasemalle kokoontuvat peräkylän piskuiset jengit: Kultajaskat, Hellarit ja That Girlit. Alimpaan kastiin eli Kumikullien porukkaan kuuluvat nippa nappa alaikäiset Nanna, Elmo, Mimosa ja Oula (Adja Wade, Miska Valos, Santi Garzon ja Salli Siivonen), jotka yrittävät elää tässä joukossa parasta Euphoria-elämäänsä rajauskynä sauhuten ja juonet punoutuen, vaikka puitteisiin kuuluu rikkauksien ja rohkeuden sijaan kiljua, rasvakeitin ja pallomeri.

Nurkkakuntalaisuudestaan huolimatta Limbo-asema on varsin turvallinen paikka. Suurin uhka ovat nokkimisjärjestyksen päällimmäinen, ilkeä Sirénin Syreeni (Yoandy Jimeno), ja tiukkasanainen mutta lämminsydäminen vartija Andy (Nicklas Pohjola). Vaikka jengien kesken on käynnissä jatkuva riitely siitä, kuka istuu huonoimmassa pöydässä ja kuka loosin pehmeillä penkeillä, kenenkään sukupuolta tai seksuaalisuutta ei kyseenalaisteta eikä halvenneta.

Elmo (Miska Valos) ja That girl -trio (oik. Susan Saarinen, Maija Melender, Sofia Kärkkäinen). Kuva: Yellow Film & Tv Oy / Yle

Huoltoasemalla hengaajat ovat monilla tavoin queereja, kaksijakoisen sukupuolen ja heterouden ulkopuolelle asettuvia, mutta se ei ole ruodittava ongelma eikä muukaan juonityökalu. Se on heidän ominaisuutensa. On hieman surullista, että se on edelleen edistyksellistä.

Limbon queer-piirteet eivät silti ole pelkkää pintaa, eikä niiden ongelmattomuus estä käsittelemästä sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä aiheita. Sarjassa pohditaan suostumusta, sitä mikä on äijää ja pitäisikö jonkun kanssa alkaa seurustella siksi, että tämä on söpö ja sopivan pituinen suudeltavaksi. Sivalluksia saavat toki myös kapitalismi ja somekeskeisyys.

Dramaattisten nuorten suurien tunteiden ja rähjäisen huoltoaseman välinen railo on komiikkaa ruokkiva alkuasetelma, mutta sen kypsyminen pakasteesta himottavaksi mätöksi kestää pari jaksoa. Sitten hahmojen kuulumiset alkavat kiinnostaa ja jutut naurattaa.

Vaikka keskushenkilö on Nanna, hänen puolelleen on vaikea asettua. Nannan positiivisimmat puolet ovat häntä esittävän Waden kyky tehdä jatkuvasta tolaltaan olemisesta uskottavaa ja ihailtavan luova vulva-aiheisten manausten käyttö. Hahmon omaa sanastoa hyödyntäen Nanna ei ole mulkku, vaan ”klittafinni”. Kun Nannan vanha ihastus Aino palaa kielikurssilta, on vaikea toivoa, että kaksikko päätyisi yhteen, koska Aino ei ansaitsisi sellaista rangaistusta.

Oula (Salli Siivonen) ja Elmo (Miska Valos). Kuva: Yellow Film & Tv Oy / Yle

Limbo ei ota itseään turhan vakavasti eikä pelkää tehdä ketään hahmoistaan naurunalaiseksi. Kaikki ovat joskus noloja. Nannan hirveyskin on lopulta tarkoituksenmukaista ja ymmärrettävää, vaikka etäiseksi hän jää silti. Aikansa legendaarisista sarjoista väkisin mieleen tulee yhdysvaltalaisen Euphorian lisäksi suomalainen Aikuiset, joka käsittelee jokapäiväisen naurettavuutta samalla lempeällä ja ajankohtaisella otteella.

Limbon hauskuuden haasteeksi siihen verrattuna muodostuu liiallinenkin kurkottelu ajankohtaisuuteen ja nuorten maailmaan. Parodian uppoaminen yleisöön vaatii sekä kohteen tuntemista että pientä välimatkaa siihen. Liian iholle osuva läppä ei naurata, mutta liian etäiselle ei ymmärrä nauraa. Osa sarjan vitseistä saattaakin hujahtaa päähenkilöiden ikä- ja viiteryhmästä vähänkään etäisempien pään yli, ja jokunen menee ohi pelkän muotonsa eikä sisällön takia: varsinkin ensimmäisissä jaksoissa on oudon tiheässä huonosti kuuluvia repliikkejä, joita joutuu kelaamaan useamman kerran saadakseen niistä selvää. Myöskään pariin jaksoon tuupatut vaikuttajat eivät tuo arvoa, jos heitä ei tunnista. Kaikkein hauskimmillaan sarjan huumori perustuu puhtaalle, sukupolvet ylittävälle absurditeetille.

Monenlaista huumoria viljelevä ja sukupuolen moninaisuutta reippaasti sisältävä Limbo tulee luultavasti jakamaan mielipiteet eikä välttämättä ole kaikkien juttu. Mutta eipä ole heterouskaan.

Eli Harju

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua