Ahaa-teatterin BetteD pohtii moraalia, omia rajoja ja ihmissuhteita nuoren näkökulmasta – neljä tähteä

Nettimaailman kirot ja ilot tulevat lähelle Ahaa-teatterin syksyn uutuudessa BetteD. Marika Vapaavuoren käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä pohtii ulkonäköpaineita, työelämän moraalia, perhesuhteita ja myös sitä, millaista käytöstä voi toiselta ihmiseltä sietää.

Tarinan päähenkilö on Onerva (Juulianna Mäkelä). Hän on sellainen kympin tyttö. Koulu menee hyvin, vapaa-aika kuluu hyvissä harrastuksissa. Kotiolotkin ovat kunnossa, vaikka kuollutta isää onkin ikävä.

Täydellisestä elämästä puuttuu vain yksi asia: volyymiripset. Äiti Kukka (Helena Puska) ei kuitenkaan anna Onervalle lupaa laittaa niitä, vaikka poikaystävä Sebastian (Kalle Kurikkala) lupautuu ne maksamaan. Äiti työskentelee Sebastianin IT-firmassa, ja Sebastian moraalittomat, jopa rikolliset toimet saavat äidin irtisanoutumaan. Henkilögalleriaan kuuluvat vielä äidin veli Kalle (Jussi Jätinvuori), ripsiteknikko Inka (Helena Puska) ja Inkan aviomies Tapsa (Jussi Jätinvuori) sekä Onervan ihastus Lauri (Kalle Kurikkala).

Neljä näyttelijää hoitaa suvereenisti seitsemän roolia. Lisäksi muutama henkilöhahmo on mukana tarinassa vain äänenä tai videolla.

Bette Davis edustaa vahvaa naista

Ahaa-teatteri tekee näytelmiä lapsille ja nuorille. Ahaa on myös kiertueteatteri. Minä ehdin BetteD-näytelmän katsomoon vasta ensi-illan jälkeen ja sain seurakseni muun muassa joukon lukiolaisia, jotka katsoivat näytelmän osana äidinkielen kurssia. Esitys oli viimeinen Tampereella tänä syksynä, sillä BetteD lähtee seuraavaksi kiertämään Suomea.

Kiertueteatterin luonteeseen kuuluu, että tuotannon pitää olla kevyt ja lavasteiden helposti pystytettävissä, minne vain. Ahaa-teatterin lavastusryhmä onnistuu yleensä loistavasti loihtimaan näyttämölle erilaisia maailmoita ja miljöitä pienin keinoin. Niin tälläkin kertaa.

Näyttämöratkaisut vievät tarinaa sujuvasti eteenpäin. Taustalle heijastetut videot kertovat, että aika kuluu. Varjokuvat kertovat, että tällä kertaa ollaan Onervan treeneissä. Pienet sohvat liikkuvat kätevästi eri asentoon sen mukaan, ollaanko bussissa vai Onervan kotona. Lavastussuunnittelusta vastaa Juho Lindström ja lavasterakentamisesta Antti Kauppi. Videosuunnittelu on Heikki Järvisen vastuulla ja esitystekniikka Janne Liukun hoidossa.

Ripsiteknikko Inka (Helena Puska) ja volyymiripsistä haaveileva Onerva (Juulianna Mäkelä).

Bette Davis eli BetteD edustaa näytelmässä vahvaa naista, joka ei anna muiden määritellä itseään. Onervakin huomaa tarinan edetessä, että kannattaa olla uskollinen omille arvoilleen ja aatteilleen, eikä taipua sosiaalisen paineen alla olemaan jotain, mitä ei oikeasti halua olla. Hän ei alistu huonoon kohteluun.

Onervalla on läheisempikin esikuva kuin muinainen filmitähti. Hänen äitinsä irtisanoutuu sekä työpaikastaan että parisuhteestaan, koska ei voi hyväksyä työnantajapoikaystävän työmoraalia. Oikeamielinen ratkaisu ajaa perheen taloudelliseen ahdinkoon.

Äiti vaipuu epätoivoon ja vetää peiton korvilleen. Hän ei omalta epätoivoltaan ja pahalta ololtaan näe Onervaa, ei kuule Onervan hätähuutoja. Kohtaus nostaa ainakin tämän äitikatsojan huonon omatunnon pintaan. Olen minäkin noissa syövereissä ollut, enkä ole aina jaksanut olla läsnä perheelleni. Samaistumispintaa löytyy.

Elämä ei ole niin mustavalkoista

Näytelmän teemat ja tapahtuvat asiat ovat isoja. Niin isoja, että ne voivat oikeassa elämässä vaikuttaa ihmisen koko loppuelämään ja määrittää sen kulkua hyvässä ja huonossa. Esimerkiksi nuorena koettu seksuaalinen ahdistelu saattaa jäytää mielen pohjalla vielä viisikymppisenäkin.

Onervalla tuollaisia isoja tunne-elämään vaikuttavia tapahtumia on useita. Silti hän tuntuu selviävän ongelmista voittajana suhteellisen helposti. Se jää kaivelemaan katsojaa. Oikeasti elämä ei ole aivan niin mustavalkoista, eivätkä suuret murheet ratkea niin nopeasti.

Sosiaalisen median ja internetmaailman huonot puolet ovat sekä tuttuja että mielikuvituksellisia dystopioita. Onerva kokee paineita ”parempien Instagram-kuvien” lataamiseen. Pelimaailman hurja mielikuvitusleikki pelistä, joka muuttaa todellisuutta, karmii katsojaa. Äiti Kukka on tahtomattaan luomassa tuota pelimaailmaa, mutta pyristelee irti, kun koko karmea totuus paljastuu.

Näytelmän loppuun Vapaavuori on rakentanut pienen esimerkin myös internetin hyvää tekevästä joukkovoimasta. Kannattaa itse käydä katsomassa tuo lopun yllätys.

Marja Aaltio