Antti Tietäväinen ja Väinö Linnan aukio vuorovaikutuksessa.
Minkälainen Finlaysonin alueen Väinö Linnan Aukion kesän ajaksi vallannut soiva veistos on skeittaajan näkökulmasta? Kulttuuritoimitus otti selvää.
Väinö Linnan aukiolla Finlaysonilla on kuluneena kesänä voinut nauttia soitinrakentaja, muusikko ja taiteilija Juhana Nyrhisen Sonic Youth -veistoksesta. Aukiolle sijoitettu veistos, yhdessä Teemu Mäenpään ja EGS:n maalauksen kanssa on visuaalisesti kiinnostava, mutta siitä on voinut nauttia myös fyysisesti. Nimittäin skeittaamalla.
Vaikka kesän mittaan on kyllä käynyt ilmi, että teoksen tulkintaan on myös muita kiinnostavia lähestymistapoja, kuten esimerkiksi takapuolella ja mahalla liukuminen, juokseminen ja hyppiminen sekä rämpyttäminen, sillä veistos sisältää myös reilut 200 metriä kanteleen kieliä. Kaiken kaikkiaan moniaistinen esteettinen kokemus siis!
Skeittauksen näkökulmasta Sonic Youth on onnistunut teos. Kaaren säde on mittasuhteisiin nähden hyvä, ei liian jyrkkä eikä liian loiva. Ja kopari, siis laudan pohjalla liukumiseen ja trukeilla grindaamiseen tarkoitettu metalliputki, juuri oikean kokoinen ja oikein asennettu, ei liian ulkona eikä liian sisässä. Veistosta on yksinkertaisesti mukava skeitata.
Ihan perinteinen ramppi se ei kuitenkaan ole, ja hyvä niin. Veistoksen toinen puoli on huomattavasti korkeampi, kaaren jatkuessa pystysuoraksi aina neljään metriin saakka. Korkeamman kaaren myös halkaisee Katuvapriikin kelloportin muotoinen aukko, jonka läpi skeitaten ja bumpista vauhtia ottaen Kuusvooninkinen tuleekin muuten vastaan aika nopeasti.
Veistos kommunikoi ja leikittelee monella tavalla ympäröivien rakennusten ja aukion kanssa. Se haastaa tilan konventionaalisen käyttötarkoituksen ja sosiaaliset käytännöt, muuttaa äänimaiseman. Skeitatessa Väinö Linnan aukio saa uusia tulkintoja ja merkityksiä. Vain käytössä arkkitehtuuri ja kaupunkitilat ovat olemassa ja kulttuuriperintö säilyy. Ja juuri käyttöä Väinö Linnan aukiolla, tai Kuusvooninkisen takana olevalla Finlaysoninkujalla, voisi olla enemmänkin.
Finlaysonin alueella on paljon työpaikkoja, palveluita ja hieno Työväenmuseo Werstas (kuten aiemmin myös TR1- ja Rupriikki -museot sekä lasten kulttuurikeskus Rulla) sekä Galleria Himmelblau, mutta satunnaisia tapahtumia lukuun ottamatta alueen julkinen tila ei ihmeemmin houkuttele viettämään aikaa. Tähän puutteeseen Sonic Youth ja Finlayson Art Area -kuvataidetapahtuma kokonaisuudessaan, ovat vaikuttaneet erittäin positiivisesti.
Skeittaus on maailmalla laajemminkin alettu ymmärtää kaupunkitiloja elävöittävänä tekijänä. Se nähdään monissa kaupungeissa houkuttelevana urbaanina kulttuurina sekä sosiaalisia kohtaamisia luovana ja erilaisia ihmisiä yhteen tuovana toimintana. Kaupunkisuunnittelun ratkaisu skeittaukseen ei ole enää ainoastaan kaupunkien laitamille sijoitetut ja kaikista muista arjen toiminnoista erotetut skeittiparkit, vaan erilaisia toimintamahdollisuuksia yhdistelevät monikäyttöiset ja sijainniltaan keskeiset kaupunkitilat. Tässä mielessä Sonic Youth on eräänlainen skeittausurbanismin kokeilu, jonka soisi jatkuvan myös tulevina kesinä.
Kaiken kaikkiaan Juhana Nyrhisen Sonic Youth, yhdessä Teemu Mäenpään ja EGSin maalauksen kanssa, on kuin skeittaus itsessään – perinteen ja progression sulautumispiste. Juuri siitä skeittauksessa on kyse, luovuudesta ja uusista tulkintatavoista, mutta kuitenkin samaan aikaan traditioiden ymmärryksestä ja näiden molempien yhteisvaikutuksesta kumpuavasta tyylistä.
Mikko Kyrönviita, kuva ja teksti
Juhana Nyrhisen Sonic Youth -veistos on kaikkien vapaasti skeitattavissa 31.10.2019 saakka. Osoite Väinö Linnan aukio, Tampere.
