Sanmao (1943–1991). Kuva: Aula & Co
KIRJAT | On mielenkiintoista lukea Länsi-Saharan historiasta ja sitä alun perin asuttaneista sahraweista, mutta monet kirjailijan kuvauksista tuntuvat tänä päivänä melko tympeiltä.
”Sanmao ei filosofoi, kyseenalaista tai paheksu, vaikka kummasteleekin yhtä jos toista.”
ARVOSTELU
Sanmao: Tarinoita Saharasta
- Suomentanut Rauno Sainio.
- Aula & Co, 2023.
- 385 sivua.
Kustantamo Aula & Co tekee historiaa kustantaessaan jo vuonna 1976 ilmestyneen Tarinoita Saharasta -teoksen suomeksi. Tämä on nimittäin ensimmäinen koskaan kiinan kielestä suomennettu taiwanilainen kirja. Sen kirjoittaja on Kiinassa vuonna 1943 syntynyt ja sittemmin perheensä mukana Taiwaniin muuttanut Chen Mao-ping, paremmin tunnettu taitelijanimellään Sanmao.
Hän on ollut vuosikymmeniä hyvin luettu ja rakastettu kirjailija Aasiassa, mutta länsimaissa hän teoksiaan on käännetty ja julkaistu vasta viime vuosina.
Sanmao oli maailmankansalainen, seikkailija ja kulkuri, joka matkusti maasta toiseen ja vaihtoi työpaikkoja tarpeen mukaan. National Geographic-lehti oli istuttanut Sanmaon päähän ajatuksen Saharasta paikkana, missä autiomaa oli laaja, taivas korkea ja aurinko kuuma – ja sinne hän halusi. 1970-luvun alussa Sanmao asettui tulevan puolisonsa, espanjalaisen Josén kanssa Espanjan hallitseman Saharan pääkaupunkiin El Aaiúniin.
Sanmao alkoi merkitä muistiin kertomuksia elämästä aavikolla ja vuonna 1976 ilmestyi teos Tarinoita Saharasta. Aasiassa erityisesti nuoret naiset hurmaantuivat Sanmaosta, joka kulki omia teitään välittämättä normeista, piti unelmistaan kiinni ja teki, mitä halusi. Ja mikä ihme: Sanmao oli naimisissa miehen kanssa, joka antoi hänen olla sellainen kuin oli. Sanmao avasi ovia maailmaan, joka oli harvoille avoin.
Sanmao kertoo sekä arkipäiväisistä että erikoisista tapahtumista, kuvailee ympäristöään elävästi, ilmaisee railakkaasti mielipiteitä kohtaamistaan ihmisistä ja asioista. Hän ei filosofoi, kyseenalaista tai paheksu, vaikka kummasteleekin yhtä jos toista.
20 tarinan romaani
Tarinoita Saharasta on epäilemättä tarjonnut aivan uudenlaisia näkymiä ja kokemuksia erityisesti nuorille naisille Aasiassa. Tämän päivän lukijalle, ainakin täällä Pohjolassa, kokemus saattaa jäädä haaleaksi.
On mielenkiintoista lukea Länsi-Saharan historiasta ja sitä alun perin asuttaneista sahraweista, mutta monet kirjailijan kuvauksista tuntuvat tänä päivänä melko tympeiltä.
Sanmao ihmettelee esimerkiksi miksi naiset mieluummin hankkivat rahaa prostituutiolla kuin siivoojina samaan aikaan, kun hän itse tekee asioita etupäässä huvikseen ja José raataa kahta vuoroa työssään pariskunnan rahapulan helpottamiseksi. Sahraweja Sanmao kuvaa likaisiksi, haiseviksi ja sivistymättömiksi – mutta poikkeuksiakin toki oli.
Romaani koostuu 20 tarinasta, jotka eivät ole kronologisessa järjestyksessä. Loppua kohden taso nousee ja viimeinen tarina on riipaiseva – sen jälkeen saattoi melkein unohtaa, että välillä usko tekstiin oli loppua ja teos jäädä kesken.
Suomentaja Rauno Sainio on tehnyt hienon urakan kääntäessään teoksen. Jälkisanoissaan hän kertoo, miten joutui opiskelemaan myös perinteisiä kiinalaisia kirjoitusmerkkejä voidakseen kääntää taiwanilaista kirjallisuutta, missä näitä merkkejä edelleen käytetään.
Sainion jälki on sujuvaa ja varmaa ja lukija/kuuntelija tuntee olevansa varmoissa käsissä. Hänen tapansa käyttää nykykielen ilmaisuja vuosikymmeniä vanhassa tekstissä tuo sisällön lähelle tätä päivää.
Sanmao koki monta raskasta menetystä elämässään. Vuonna 1991 hän teki itsemurhan 47-vuotiaana.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Ihanan maksimaalinen” – Harri Henttisestä kasvoi Vesilahden kirkkoherra ja nyt jo puolen Suomen tuntema KirkkoHarri
KIRJAT | Miia Siistonen näyttää, miten julkkiselämäkerta kirjoitetaan oikein: vetävästi, humoristisesti, kohdetta silottelematta mutta häntä kunnioittaen ja avaten ajattelun rajoja.
Niilo Teerijoki muistelee kansakoulunopettajan uraansa Aunuksen Karjalassa – arviossa Uskon ja toivon aikoja
KIRJAT | Kotiseutuneuvoksen puolen vuosisadan takaisissa käsikirjoituksissa kuvataan kolmea kouluvuotta Itä-Karjalan kylissä loppusyksystä 1941 kesään 1944.
Sotiminen Israelissa vaikuttaa siltä kuin sen pitäisi kuulua päivittäiseen uutisannokseen – arviossa Hannu Juusolan Israelin historia
KIRJAT | Maailmanyhteisö on neuvoton, kun ne, joilla on aseita ja voimaa takanaan, tekevät mitä lystäävät. Siksi Hannu Juusolan tuntevat kaikki ajankohtaislähetyksiä seuraavat tv-katsojat.
Taku Hoon elämä oli isän käsissä, ja se meni pala palalta rikki – arviossa Kenelle kertoisin
KIRJAT | Pieni ja vaatimaton runokirja avaa lapsen kokemusmaailmaa perheessä, jossa kasvamisen keskiössä on mielenterveyspotilas, oma isä.