Näkymä La Pedreran ikkunasta kaupungille.

Marja-Liisa Torniainen, teksti ja kuvat

1

Barcelona, Espanjan toiseksi suurin kaupunki, on myös Katalonian pääkaupunki ja siitä käytetään nimitystä Ciutat de Comtal eli kreivikaupunki, lyhyesti Barna. Sitä ympäröi 35 kuntaa. Kaikki ne yhdessä muodostavat Barcelonan maakunnan, jossa on asukkaita 5,5, miljoonaa; reilusti enemmän kuin entisen Suomen suuriruhtinaskunnan alueella. Tätä ajatellessa Katalonian itsenäistymishalu tulee hyvin ymmärrettäväksi. Kansallispäivän juhlallisuuksien lauluissa on kuultavissa katkera pettymys täyttymättömästä unelmasta.

Katalonialaiset puhuvat tietenkin katalaania, alueen virallista kieltä. On kuitenkin yllätys, ettei espanjalla välttämättä pärjää, sitä ei joko osata – taikka haluta käyttää. Kielet eroavat selkeästi toisistaan ja katalonialaiset ovat ylpeitä omasta kielestään ja kulttuuristaan: sietääkin olla! Sen voin vilpittömästi sanoa kuukauden kestäneen vierailun pohjalta: Antoni Gaudí (1852–1926) on siihen yksi syy, mutta ei suinkaan ainoa.

La Pedreran valopiha.

2

Gaudí, koko nimeltään Antoni Plácid Guillem Gaudí i Cornet, syntyi Barcelonan lähistöllä Tarragonan maakunnassa ja opiskeli arkkitehdiksi Barcelonassa. Hänestä on nyt nähtävillä erinomainen dokumentti Yle Areenassa. Se poistuu ohjelmistosta vasta 31.10.2024.

Dokumentti käsittelee Antoni Gaudín elämää ja työtä Passeig de Grácia -puistokadun varrella sijaitsevan Casa Batlló’n suunnittelutyön kautta ja on täynnä tietoa esitettynä siten, että aiheesta kiinnostunut katsoo sen mielellään moneenkin kertaan.

Kyseessä oli vanhan rakennuksen uudistustyö, jonka yhteydessä arkkitehti ilmoitti aikovansa toteuttaa oman näkemyksensä paratiisista. Kuinka ollakaan, korttelia kadunnumeroineen 35-43 kutsutaan Ristiriitaisuuksien kortteliksi, sillä vierekkäin sijaitsevat eri arkkitehtien luomukset poikkeavat niin paljon tyylillisesti toisistaan.

Talon kattotiilten suomumainen rakenne muistuttaa siitä, että Katalonian suojeluspyhimys on Pyhä Yrjö. Residenssimme isännän etunimi oli Jordi, Yrjö katalaanin kielellä. Myös asuntomme seinällä oli maalaus Pyhän Yrjön ja lohikäärmeen kaksintaistelusta.

Katalonian maaseudulla varttunut Gaudí ei käytä suoria linjoja, vaan hän suosii luonnonmuotojen orgaanista kieltä. Puhutaankin jopa orgaanisesta arkkitehtuurista. Katalonialaisen modernismin tyylilaji tunnetaan muualla nimillä art noveau ja jugend, mutta sen sadunomaisuus on aivan jotain omaa luokkaansa, kuten Casa Batlló ja Park Güell osoittavat.

Sagrada Familian pronssiovet, osakuva. Suunnitellut ja toteuttanut kuvanveistäjä Etsuro Sotoo.

3

Kivenheiton päässä kadun toisella puolen kohoaa aaltoillen kuuluisa La Pedrera eli Casa de Milá (tilaajan vaimon nimen mukaan). Se, toisin kuin Casa Batlló, on arkkitehdin käsialaa sisustuksen viimeistä piirtoa myöten. Etenkin hänen suunnittelemansa huonekalut ovat ihastuttavia. Koko huoneisto on edelleen sellainen, jossa haluaisi asua. Ainoa seikka, joka jotakuta saattaisi estää muuttamasta taloon (jos se olisi mahdollista), on hissien puute.

La Pedrera, kylpyhuone.

Talon paljon kuvattu kattoterassi personoitune ilmastointipiippuineen on erikoinen nähtävyys, joka iltaisin valaistaan. Sieltä, kuten mistä vain kaupungista, näkyy hänen pääteoksensa, vieläkin valmisteilla oleva Sagrada Familia. Rakentamisen on luvattu tulevan päätökseen vuonna 2026, jolloin Gaudín kuolemasta tulee 100 vuotta täyteen.

4

Sitä ilmapiiriä ja yhteiskunnallista tilannetta, missä katalonialaista modernismia rakennettiin viime vuosisadan alussa, kuvaa espanjankielinen Ildefonso Falcones (s. 1960) romaanissaan Sielujen maalari (2019). Tuntuu kuin tekijälleen tyypillinen tiiliskivi olisi kirjoitettu juuri kaikille niille, jotka maailman eri kolkista saapuvat ihailemaan katalonialaisarkkitehtien saavutuksia: kirjassa päähenkilönä on keramiikkatehtaassa työskentelevä köyhä ja lahjakas taidemaalari Dalmau Sala, jonka mukana lukija pääsee näille rakennustyömaille.

Dalmaun rakastettu Emma on terävä nuori nainen ja hänen kauttaan Falcones tuo esiin naisten aseman barcelonalaisessa työväenliikkeessä; kirjaimellisesti niin sen eturintamassa kuin miesten hyväksikäyttäminä ja syrjäyttäminä.

Luokkataisteluiden ja kaupungin kurjuuden syövereissä seikkaileva, toisistaan eroon joutunut pari löytää loppujen lopuksi yhteisen onnensa, mutta monien muiden mukana joutuu muuttamaan kotimaastaan Ranskaan. Siellä Dalmau Salakin saa vihdoin tunnustetun aseman taiteilijana, mutta kotimaahansa hän palaa vain käymäseltään.

Barcelonasta löytyy vuonna 1979 perustettu taidegalleria nimeltään Sala Dalmau. Se on saanut nimensä Josep Dalmaun (1867–1937) mukaan, joka oli maalari ja tunnetuimpia taidekauppiaita viime vuosisadan alun Barnassa.

5

Kun 1900-luvun alkupuolella kaupungissa julistettiin yleislakko, johti se niin sanottuun Murheen viikkoon. Silloin kuuden päivän aikana lakkoilijat polttivat kahdeksankymmentä kirkkoa ja muuta hengellistä rakennusta. Rakenteilla jo olevaan Sagrada Familiaan ei kuitenkaan koskettu, ei myöskään rikkaiden tehtaanomistajien palatseihin; he juhlivat ja seurasivat tapahtumia kauempaa – ja maksoivat täyttä palkkaa työntekijöilleen lakon ajalta.

Kukapa näiden modernististen rakennusten luomiseen osallistunut olisi ne halunnut itse tuhota?

Esimerkiksi Gaudí antoi keraamikoilleen vapauden luoda mosaiikit rakennuksiinsa, hän määritteli vain, mitä väriä minnekin tulisi. Kierrätyksen pioneerina hän käytti rakennuksilla rikkoutunutta keramiikkaa koristemosaiikkeihin. Tekniikkaa kutsutaan nimellä trencadis.

Sagrada Familia ei kovin pitkälle ehtinyt rakentua arkkitehdin itsensä elinaikana, mutta hän oli kaukokatseinen ja omasi työssään valtavan itseluottamuksen. Hän piirsi ja kirjoitti tuleville rakentajille tarkat ohjeet, joita noudattamalla työt ovat edenneet. Näin suuri pyhättö ei ole vain hänen työnsä, vaan sen luomiseen ovat osallistuneet ja osallistuvat edelleen lukuisat taiteilijat.

Sagrada Familian sisätilan ulottuvuuksia.

Valtava rakennustyömaa keskellä asuttua kaupunkia on vaatelias paikka työturvallisuuden kannalta niin rakentajille kuin ympäristön asukkaille ja sen sisällä ja ympärillä vellovalle turistimassalle. Jos lippujen hinnat harmittavat, sopii muistaa, että kirkkoa koko sen historian ajan on rakennettu lahjoitusvaroin.

Antoni Gaudín elämäntyön huipennus on vaikuttava ulkoakin, kuten kaikki sen voivat todeta. Leikillisyys kirkkoarkkitehtuurissa on aivan ennen näkemätöntä ja vaikka ulkokuori on vaikuttava, lyö sen laudalta sisätilan huikaiseviin korkeuksiin ulottuva kauneus. Kuvaajien niskat ovat nyrjähtää sijoiltaan heidän yrittäessään tallentaa sitä. Mitään pyhää matkailijoita täynnä olevassa tilassa on vaikea kokea, mutta esteettisesti kokemus on ylivertainen ja liikuttava.

Marja-Liisa Torniainen

Lähteet: Yle Areena, Ildefonso Falconesin Sielujen maalari, tripsteri.fi, Sagrada Familian opastustekstit, visitbarcelona.com

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua