Dekkareita kirjoittava poliisi Niko Rantsi avaa taitavasti rikosuutisten selvittämistyötä – arviossa Rikospoliisin silmin

Kuvat: Marko Taina ja Otto Virtanen / Tammi

On todella hämmästyttävää, miten paljon rikokset kiinnostavat kansaa. Monet sanomalehtien lukijat pitävät erilaisia turmauutisia kaikkein kiinnostavimpana mediasisältönä.

Lukijoiden kannalta on perin harmillista, että lehdistö kuittaa tietyt rikosuutiset pieninä palstantäytteinä, joista todelliset tapahtumat eivät aukene lainkaan. Sähköinen media vaikenee monista paikallisesti kiinnostavista rikostapauksista täysin.

Valtavat ammuskelut, tsunamit, räjäytykset tai väkivalta saavat julkisuutta, koska ne eivät ole mitään suppean piirin nahistelua vaan aiheuttavat laajaa tuhoa. Todellisuudessa näistä isoista tragedioistakin jää suurelta yleisöltä aina merkittäviä osia pimentoon.

Keskusrikospoliisissa työskentelevän rikosylikonstaapeli Niko Rantsin teos Rikospoliisin silmin (Tammi, 2022) avaa kirjan nimen mukaisesti virkavallan työtä suurten uutistapausten taustalla. Se kuvaa rikosten ja onnettomuuksien selvitystyötä, tuomioita ja niiden seurauksia, mutta kertoo hivenen myös poliisien pärjäämisestä haastavien töidensä äärellä.

Dekkaristina palkittu Niko Rantsi tarinoi taitavasti oman arkityönsä taustoista.

Kirjan esipuheessa Rantsi kertoo suunnitteluvaiheessa miettineensä erityisesti vastuullisuutta. Hän ei voi eikä halua paljastaa ulkopuolisille poliisin työn kaikkein kriittisimpiä yksityiskohtia.

Lukija toki ymmärtää tämän. Kun tutkinta-aineistot ovat jopa tuhatsivuisia, ei kaikkea saa sullottua kymmeneen kirjansivuun.

Kansien väliin on koottu kaikkiaan 21 lukua, joista pääosa käsittelee erilaisia rikostutkintoja. Lopussa kerrotaan viime vuosien aikana kehitetystä jälkipuinti- ja posttraumatoiminnasta. Tietyt sivut Rantsi täyttää omien hankalien kokemustensa kuvaamisella.

Ei ole lainkaan tavatonta, että poliisi joutuu kiusaamisen ja maalittamisen kohteeksi. Silti vaikuttaa kammottavalta, että Rantsi on saanut kokea todella pitkään jatkunutta vainoa, joka on ulottunut jopa hänen perheeseensä.

Minkä tahansa työtään tekevän ammattilaisen maalittaminen on ääliömäistä ja tuomittavaa, mutta Rantsin kuvauksen mukaan sellaista on erittäin vaikeaa saada loppumaan edes oikeusistuinten kautta. Rantsi sanoo kirjoittaneensa kokemansa häirinnän auki, koska haluaa nostaa tärkeän yhteiskunnallisen teeman esiin. Hyvä on, jos siitä on jotain apua.

* *

Tämän arvion kirjoittaja on itse työskennellyt toimittajana 1970-luvun puolivälistä lähtien ja joutunut työssään heti alusta lähtien turmauutisten äärelle.

Olen ollut osallisena muun muassa Thaimaan tsunamiuutisoinnissa ja Hyvinkään kattoammuskelussa, joiden tutkinnat esitellään kirjassa. Ensimmäisessä olin kirjoittavana toimittajana Helsingissä ja jälkimmäisessä uutispäällikkönä Tampereella.

Molemmissa tehtävissä olen kokenut olevani poliisin tiedottamisen armoilla. Tuoreeltaan medialla ja suurella yleisöllä on valtava tarve saada tietoa, mitä on tapahtunut ja miksi. Poliisi vaikuttaa siinä tilanteessa vaikealta kumppanilta.

Rantsi ei onneksi käsittele kirjassa poliisin ja median suhdetta paljonkaan. Juuri se kantaa, että hän keskittyy kertomaan omasta työskentelystään kulloisenkin onnettomuuden tai rikoksen parissa.

Teoksessa käsitellyistä rikoksista selviää paljon sellaisia uusia yksityiskohtia, joista ei ole aiemmin puhuttu joko lainkaan tai ainakaan kovin laajasti. Totuushan on, että suurin mielenkiinto hetkellisiin uutispommeihin lopahtaa aika nopeasti. Uutiskynnykset eivät ylity yhtä helposti enää kuukausien päästä tapauksesta.

Joissakin rikoksissa media seuraa oikeudenkäyntejä, jotka saattavat olla melko pitkänkin ajan kuluttua itse tapauksesta. Poliisia näyttää kiinnostavan asian käsittely loppuun asti samoin kuin lopullinen tuomio.

Niko Rantsi kirjoittaa sujuvaa asiatekstiä. Se on ymmärrettävää ja vie mukanaan. Pieninä herkkupaloina voi nauttia väliin upotetuista varsin värikkäistä ilmaisuista. Poliiseilla on taatusti rankkaa sisäistä huumoria ja ammattislangia, mutta Rikospoliisin silmin -teoksessa ei niillä mässätä.

Aila-Liisa Laurila

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua