Globe. Kuva: Perttu Saksa
KIRJAT | Perttu Saksa tutkii Dark Atlas -teoksen valokuvissa, kuinka fossiilikapitalismi määrittää ihmistä. Ja kuinka voisi määrittää toisin.
”Valtavilta firmoilta valuvista tipoista on syntynyt omanlaisensa taloudellinen ekosysteemi.”
ARVOSTELU
Perttu Saksa: Dark Atlas
- Kehrer Verlag, 2021.
- 94 sivua.
Oli sellainenkin aika, jolloin fossiilisten polttoaineiden mahdollistama huikea elintason nousu tuntui melkein toteutuneelta utopialta. Saasteisiin ja muihin haittoihin herättiin hitaasti ja fossiilisten rajallisuuteen vielä hitaammin. Nämä ikävät asiat pystyttiin sivuuttamaan pitkään ennen kuin ongelmat alkoivat kärjistyä niin pahasti, että länsimainen keskiluokkakin sen huomaa.
Suhtaudumme öljyyn edelleen itsestäänselvyytenä. Huolenamme ei ole se, saako pumpusta tänään bensaa vaan se, maksaako se tänään joitakin senttejä litralta enemmän vai vähemmän. Muualla öljyn kanssa ollaan tekemisissä kouriintuntuvammin.
Valokuva- ja videotaiteilija Perttu Saksan valokuvat teoksessa Dark Atlas (Kehrer Verlag, 2021) tuovat lähelle sen konkretian. Ihmiset läntisessä Afrikassa valuttelevat salaa suuryhtiöiden putkista bensaa omiin säiliöihinsä ja myyvät sitä tien varressa. Saksa on kiinnostunut tästä ilmiöstä.
Dark Atlas koostuu niin dokumentaarisista kuvista, tarkasti sommitelluista, maalauksellisista asetelmista kuin abstrakteistakin valokuvista. Mukana on esseet nigerialaiselta Abu Nwagbogulta, AAF-taidesäätiön perustajalta ja johtajalta sekä suomalaiselta, fossiilisista polttoaineista paljon kirjoittaneelta filosofi Tere Vadénilta.
Etenkin tummasävyiset, abstraktit kuvat säiliöistä ovat hyvin kauniita ja loputtoman kiehtovia. Aiheeseen avautuu abstraktimpi, filosofinen taso, kun savella vuorattujen lasipullojen kylkiin muodostuu erilaisten tekstuurien ja halkeamien myötä kuin karttoja.
Yleistunnelma on synkkä eikä teoksesta paljon lämpöä tulvi, vaikka kuvat onkin otettu tropiikissa. Mihinkään myyttisiin, romanttisiin Afrikka-fiiliksiin teos ei vie.
Kuva, jossa piraattiöljykauppiaat pesevät käsiään tuotteellaan, vangitsee ratkaisevan hetken siitä, mitä nimitämme harmaaksi taloudeksi, mutta samalla tunnelma on jotenkin kenttäsairaalamainen. Fossiilinen polttoaine tuo edelleen elämiseen mahdollisuuksia ja laatua paremman hygienian muodossa. Ympärillä on silti pimeää ja epävarmaa.
Cola. Kuva: Perttu Saksa
Mitään erityistä ahaa-elämystä eivät Saksan kuvat tuota, mutta hän tuo käynnissä olevan ekokatastrofin tehokkaasti lähelle keskittymällä yhteen pieneen, epäviralliseen osaan fossiilikapitalismia. Valtavilta firmoilta valuvista tipoista on syntynyt omanlaisensa taloudellinen ekosysteemi.
Vadén muotoilee Saksan kuvien esittämän kysymyksen niin: kuinka voimme oppia pois siitä, että ihmisyyttä määrittävät fossiiliset polttoaineet. Vastaus lienee jotain sellaista, että yritämme ymmärtää sitä itsestäänselvyytenä pitämisen sijaan.
Pasi Huttunen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Leikkaavien varjojen hämmennyksessä – arvioitavana Siri Kolun Varjoliitto
KIRJAT | Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandialla palkitun kirjailijan uusi romaani Varjoliitto on nuorille aikuisille suunnatun romantasiasarjan avaus.
Ehkä ihminen ei olekaan luomakunnan valtias – arviossa Risto Isomäen Krakenin saari
KIRJAT | Luonto- ja ympäristöasioihin keskittyvä kirjailija Risto Isomäki kuvaa uusimmassa romaanissaan ihmisen selviytymistä yllättävissä tilanteissa syvällä meren pinnan alla.
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.