Anna Konkle ja Maya Erskine sarjasta Pen15. Kuva: Alex Lombardi / Hulu
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista aiheista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Ville Pirisen listalta löytyy rockia, dronea, taidetta ja komediaa.
1
Koko kansaa puhutelleista superhiteistään Pizzaa ja kaljaa sekä Santanan kolmonen tunnettu Rock Siltanen Group julkaisi justiinsa debyyttialbuminsa Rock’n’rollin voima (Rockia ja sporttia, 2022). Napakka levy sisältää mainittujen digisinglehittien lisäksi kahdeksan muuta tarttuvaa rallia, ja odotetun kaltaisen kunnon hårdrokkailun lisäksi yllättävänkin herkkiä sävyjä.
RSG:n säv/san/sovituksissa puhutteleva aito tunne ja terävä älyllinen etäännytys asettuvat harmonisesti rinnakkain. Rock’n’rollin voimaa uskalletaan tutkia sekä sisältä että ulkoa käsin, ja juuri sen takia lopputulos on aidosti vilpittömämpää kuin kuulijalle rautalankaa vääntävä, alleviivattu vilpittömyys.
Lyriikoissa kiiltelee kirkkaita helmiä läpi levyn. Suomalaisessa yhteiskunnassa kauan kaivattu siviilipalvelus-anthem Etulinjassa tavataan tiivistää kokemuksen sivarin alkukoulutusjaksosta kauniisti: ”Oli monenlaista ukkoa / atk-kurssia / tupakkaa me paljon poltettiin”.
Dio-henkisenä heavynä jytäävä Lahti 01 lienee levyn ilmiselvin, syviä kansanrivejä ravisuttava hitti. RSG puristaa murtomaahiihdon doping-skandaalista verisen popheavy-timantin. Ensi kesän festivaaleilla ihmismassat puivat nyrkkiä ja huutavat naama punaisena kertosäettä:
”Isometsä, Hartsa, Myllylä / ovat pumpanneet suoneen hemohessiä / kolme karpaasia ovat kaatuneet / Lahti 01 vielä kirvelee”
2
Amerikkalaiset komediennet Anna Konkle ja Maya Erskine ovat omakohtaisiin kokemuksiinsa perustuvan Pen15-telkkusarjan tärkeimmät tekijät. Ulkomailla sarjan tyylilajiksi on merkattu muun muassa ”cringe comedy”, ja hikoiluttava kiusallisuus onkin merkittävä osa katselukokemusta.
Kahden kymmenosaisen näytäntökauden mitassa ehditään kuitenkin käydä läpi koko inhimillisen kokemuksen kirjo. Vahingoniloinen hekottelu, pakahduttava empatia ja outo kauhu saattavat sijaita Pen15-aikajanalla peräkkäin, usein saman kohtauksen sisällä. Nolouksille hihittelystä liikkeelle lähtevä saaga kasvaa koskettavaksi draamaksi lapsuuden loppumisesta, unohtamatta missään kohtaa nolouksille hihittelyä.
Yle Areena kertoo, että Pen15 ”tarjoaa piinallisen hauskan ikkunan murrosikäisten koulutyttöjen elämään. On vuosi 2000 ja parhaat ystävykset Anna ja Maya ovat 13-vuotiaita. Elämä tuossa iässä on noloa, kauheaa, traumaattista ja välillä myös hysteerisen hauskaa. Sarja pohjautuu samannimisten päänäyttelijöiden, Anna Konklen ja Maya Erskinen, omiin kokemuksiin. Näyttelijät ovat itse kolmekymppisiä, mutta menevät täydestä 13-vuotiaiden roolissa ja itseään puolta nuorempien näyttelijöiden joukossa.”
Kuvaus on muuten aivan kohdillaan, mutta näyttelijät eivät todellakaan mene täydestä puolta nuorempien näyttelijöiden joukossa. Oikeisiin lapsirooleihin on löydetty mahtavia, pääkaksikkoa ilmiselvästi vähintään puolet nuorempia esiintyjiä. Konkle ja Erskine näyttelevät 13-vuotiaan raastavia epävarmuuksia loistavasti, mutta ovat seiskaluokkalaisia kolmekymppisten ruumissa. Ruudussa pyörivien tyyppien iällinen ristiriita tuo sarjaan häkellyttävän kummallisen metatason, ja on hyvinkin olennainen lisäase muutenkin holtittomasti tykittelevän sarjan arsenaalissa.
Ikäkysymystä ei missään vaiheessa selitellä, mutta vähintään sarjan loppupuolella alahuuli väpäjää siitäkin syystä, että katsoja ymmärtää katselevansa sekä tositarinoihin perustuvia, fiktiivisiä 13-vuotiaita että aikuisiksi kasvaneita, oikeita ystävyksiä.
Pen15 Yle Areenassa.
3
Enkkuwikipedia sanoo drone-musiikista mm. näin:
”In music, a drone is a harmonic or monophonic effect or accompaniment where a note or chord is continuously sounded throughout most or all of a piece. A drone may also be any part of a musical instrument used to produce this effect; an archaic term for this is burden (bourdon or burdon) such as a ’drone [pipe] of a bagpipe’, the pedal point in an organ, or the lowest course of a lute. A burden is also part of a song that is repeated at the end of each stanza, such as the chorus or refrain.”
Harry Swordin viime vuonna ilmestynyt musakirja Monolithic Undertow: In Search of Sonic Oblivion huomioi dronen ikuisen ja väistämättömän läsnäolon myös muualla kuin musiikissa, alkuräjähdyksestä lähtien. Kosmisesta huminasta edetään akustisten luontoilmiöiden ja kohdunsisäisen äänimaailman läpi kohti monin tavoin rikkaita musiikillisia maisemia. Kirjassa sivutaan hitokseen kaikenlaista muinaisesta lounaisaasialaisesta musiikista ja eurooppalaisista klasarisäveltäjistä La Monte Youngin ja Black Sabbathin kautta tuoreimpaan teknoon.
Kirjaa kahlatessa kertyy droneilun ystävällekin monenlaista uusin korvin tsekattavaa musatärppiä. Tietoteos myös herkistää hetkellisesti kuuntelemaan ympäröivää maailmaa aktiivisemmin ja auttaa löytämään ”musiikillisia ulottuvuuksia” niin mökkilammen liplatuksesta kuin urbaanista äänisaasteestakin. Kaikkialla se aina muodossa tai toisessa soi, drone.
4
Parasta juuri nyt vielä 28.8.2022 saakka on Helsingin Taidehallista löytyvä Anssi Kasitonnin laaja, mutta maltillisen väljästi ripustettu taidenäyttely Nopeusennätyksiä. Tätä mahtavaa taidepaukkua on kesän mittaan analysoitu ansiokkaasti monissakin medioissa, muun muassa Kulttuuritoimituksessa.
Hauska ja syvällinen ovat aina lyöneet kättä ainutlaatuisella tavalla Kasitonnin taiteessa, ja Nopeusennätyksiä-näyttelyn veistoksiin ja elokuviin näyttää löytyneen jotain ennenkokemattomia kultaturbovaihteita. Paljon nähneen veistoveteraanin varmaa hienostuneisuutta ja estottoman riemullista taidekouluremellystä samassa paketissa. Jos on vielä näkemättä, laseta kahva eellä mestoille.
5
Kesäkuun 6. päivänä Bandcamp-palveluun tärähtänyt Tumulus-yhtyeen kappale Toisella puolella on säilyttänyt Parasta juuri nyt -statuksensa helposti elokuun loppupuolelle saakka, vaikka onkin pyörinyt päänsisäisessä voimasoitossa yli kesän. En tiedä orkesterista enempää kuin mitä tuolta netistä selviää. Muistakin yhteyksistä tuttuja ”kovia” tekijöitä bändissä näyttää olevan. Kappaleessa ei kai sinällään ole mitään ns. sen ihmeellisempää, mutta hitto että on tutuhkoista aineksista leivottu taian lailla tarttuvaa taikinaa.
Ville Pirinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (21.11.2024): Vaietut arktiset sodat, Pikku Kakkosen konsertti, Oro Jaska
Marja Mustakallio on katsellut Yle Areenaa ja viihtynyt pikkupoikien konserttiseuralaisena.
Parasta juuri nyt (15.11.2024): Polkom, Louhiteatteri, Judith Mok, Rokumentti, Yleisradio
Pasi Huttunen kaipaa lisää poliittista satiiria, intoilee Rokumentista ja suree Ylen heikentämistä.
Parasta juuri nyt (14.11.2024): Die Brücke, romantiikka, avaruus, Larissa Sansour, Tove Jansson
Tällä palstalla kulttuuritoimituksen väki kirjoitta ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Sirpa Pääkkönen on kiertänyt museoita Tukholmassa ja Helsingissä.
Parasta juuri nyt (12.11.2024): Kevään kirjat, Paris Paloma, Munch-museo, Forest Shuffle, The Devil’s Plan
Mikko Saari on lukenut kirjakatalogeja, kuunnellut uutta musiikkia ja käynyt katsomassa Munchin tauluja.