Saara Ekströmin ja pirkanmaalaisen HIDAS-ryhmän taidetta kokeellisen lyhytelokuvan tapahtumassa Niagarassa

Kuva Saara Ekströmin elokuvasta Tailor (2016).

Eros Gomorralainen, teksti

Tampereella avautuu keskiviikkona 20.7.2022 ainutlaatuinen tilaisuus päästä kokemaan peräti kaksi erikoissarjaa rohkean omaehtoista elokuvataidetta uteliaaseen makuun. Perinteikäs elokuvakerho Monroe tarjoaa Kehräsaaressa kärkipään suomalaista kokeellista eli valtavirran kerrontatavoista poikkeavaa lyhytelokuvaa.

Tapahtuman päänäytäntö on harvinaista herkkua isolla valkokankaalla, suomalaisen mediataiteen keskuksen AV-arkin kanssa yhteistyössä toteutettava Codex Ekström: Saara Ekströmin lyhytelokuvia Arthouse Cinema Niagarassa kello 18. Sitä ennen esitetään pirkanmaalaisen HIDAS-ryhmän elokuvia Niagaran aulakahvila Rainassa kello 17. Taiteilijat ovat paikalla molemmissa näytännöissä.

Vaihtoehtoja isolla kankaalla

Suomalaista kokeellista elokuvaa ei esitetä isolta valkokankaalta vaivoiksi asti. Vaikka kokeellinen elokuva ei välttämättä kilpailekaan kaupallisen viihteen kanssa samoista yleisöistä, voidaan tilannetta pitää hieman ristiriitaisena.

Monroen hallituksen puheenjohtaja Soni Lukkarisen näkemyksen mukaan suomalaisen kokeellisen elokuvan tila on hyvä. Tekijöitä on, ja heitä tuetaan valtionkin puolesta. Saara Ekström tarjoaa asiaan tekijän näkökulman. Hän arvioi, että kotimainen kokeellinen elokuva voi tällä hetkellä paremmin ulkomailla. Ekström kiittelee tästä AV-arkin kansainvälisille elokuvafestivaaleille suuntautuvaa ansiokasta levitystoimintaa.

– Suomessa on kyllä noteerattu kokeellisen elokuvan ulkomainen festarimenestys. Toivottavasti rahoitusta ja huomiota saadaan lisättyä.

Jälkimmäisessä Monroe pyrkii kantamaan oman kortensa kekoon. Lukkarinen kertoo, että keskiviikon tapahtuman tarkoituksena on elävöittää Tampereen elokuvakulttuuria. Hänen mielestään kerhojen tärkein tehtävä on antaa katsojille vaihtoehtoja; tuoda kaupallisten elokuvien rinnalle myös sellaisia tuotantoja, joita katsojat eivät välttämättä muuten pääsisi näkemään.

– Ja nyt on mahdollisuus nähdä ne isolta kankaalta! Lukkarinen hehkuttaa.

Ekströmkin tervehtii keskiviikon tilaisuutta ilolla.

– Tämän tyyppisiä tapahtumia toivoisi enemmän, jotta saataisiin korkeatasoista ja toistuvaa tarjontaa pienelle ja uteliaalle yleisölle.

Elokuva kuuluukin toki ennen kaikkea elokuvateatteriin. HIDAS-ryhmän teoksista suurimman osan ohjannut ja leikannut Hannu Nieminen näkee kuitenkin myönteisiä piirteitä myös internetin tarjoamissa uusissa liikkuvan kuvan katselumahdollisuuksissa.

– Suomessa tehdään valtavan paljon kiinnostavia juttuja. Etabloituneet tekijät saavat kyllä hyvin näkyvyyttä ja arvostusta. Rikas aluskasvillisuus, jota mekin edustamme, voi netin kautta jaella töitään ihan toisenlaisella helppoudella kuin ennen muinoin.

Suomalaista kokeellisen elokuvan kenttää voikin luonnehtia monimuotoiseksi. Monroen Lukkarinen summaa, että kokeellinen elokuva elää jonkinlaisessa murrostilassa. Vielä parikymmentä vuotta sitten elokuvan tekemistä varten piti hankkia kamera ja laitteisto, jolla leikata materiaali. Nykyään lähes jokaisella on ainakin jonkinlaiset elokuvantekovälineet omassa kännykässään, ja internetissä on kaikenlaisia kokeellisia videoita. Tämä ei välttämättä silti tarkoita, että kokeellisten elokuvien taso olisi noussut samassa suhteessa.

– Samaan aikaan kun videoita tehdään todella paljon, on varsinaisten elokuvien tekeminen vähentynyt, Lukkarinen arvioi.

Sitä tärkeämpää niitä onkin tuoda esille, ja elokuvakerho voi toimia tässä kuratoivassa roolissa. Lukkarinen harmittelee, että samalla, kun elokuva on taidemuoto, näyttäytyy se tällä hetkellä pääasiassa viihteenä. Kokeellisten elokuvien tekijöitä on harvemmassa, koska kaupallinen sisältö vie suurimman osan markkinoista.

– Teollisuus on se määräävä tekijä. Toivoisin, että elokuvaan palaisi taidepuoli, ja vielä sillä tavalla että yleisö tulisi nimenomaan sen takia teattereihin.

Kuvien tanssia

Video- ja elokuvataiteen rajamaastossa työskentelevä Saara Ekström kuuluu suomalaisen kuvataiteen huippunimiin. Hänen töitään on ollut esillä lukuisissa museoissa ja gallerioissa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Ekström on myös ollut ehdolla maamme tärkeimpien taidepalkintojen – Ars Fennican ja Carnegie Art Awardin – saajaksi. Vuonna 2018 hän sai AVEKin mediataiteen palkinnon.

Kokeellisessa elokuvataiteessa Saara Ekström edustaa maamme kärkeä. Hänen taiteessaan tietoisuus kokeellisen elokuvan perinteistä tuodaan muistojen kautta monimerkityksisesti tähän päivään. Ekströmin teokset ovat usein dokumentaatioita tiloista, jotka ovat jääneet ajastaan jälkeen. Tästä ristiriidasta ja anakronismista elokuvat syventyvät kudelmiksi, joissa kuulemme historian hengityksen ja joudumme kosketuksiin psyykemme sellaisten kerrosten kanssa, joissa harvoin sallimme itsemme vierailla.

Ekström kertoo käsittelevänsä teoksissaan kulttuurien kerrostumia, katoavia ympäristöjä ja näkymättömiin jääviä ilmiöitä.

– Tutkin muistin ja unohduksen ambivalenssia sekä itse aikaa, joka samalla rapauttaa, tuhoaa, rakentaa ja ravitsee.

Ekström onnistuu rakentamaan teoksensa usein ei vain immersiivisiksi, vaan lumoaviksi, jotenkin mystisen vangitseviksi. Hän käyttää elokuvan yhteydessä osuvaa ilmausta ”kuvien tanssi”, mikä taiteilijan teoksia nähneen on helppo ymmärtää.

– Liikkuva kuva on minulle suggestiivinen ja runollinen media, joka tarjoaa paljon mahdollisuuksia havainnoida, tallentaa, näyttää, kertoa ja kommunikoida. Se on rikastava lisä muulle taiteelliselle ilmaisulleni, samalla se toimii siitä irrallaan, autonomisesti.

Teosten jännitteinen ja jännittävä tunnelma syntyy kuvien tallentamisesta filmille, jota valokuvaajanakin merkittävä Ekström käsittelee mestarillisesti. Tulokset ovat aikamme parasta kotimaista kokeellista elokuvaa.

Ekström kuvaa nykyään 8:n ja 16:n millimetrin filmille.

– Filmi itsessään on valtavan kiehtova materiaali. Siinä on maagisia ja alkemistisia ominaisuuksia, se on valoa, kemiaa ja hopeaa. Analogisessa filmissä on dokumentaristista arvoa ja nostalgiaa, koska se kytkeytyy elävän kuvan historiaan, samalla se on orgaaninen, tuore ja arvaamaton.

Ekström ei ota yksin kunniaa elokuviensa onnistumisesta, vaan jakaa työtovereilleen auliisti kiitosta.

– Kuvan editointia sekä äänen ja kuvan liittoa on äärimmäisen mielenkiintoista työstää näkemyksellisten ja paneutuvien ihmisten, sellaisten kuin Eero Tammi ja Heikki Kossi, kanssa.

Leikkaaja Eero Tammi on myös Filmihullu-lehden lukijoiden hyvin tuntema kirjoittaja. Heikki Kossi lukeutuu äänitehosteiden tekijänä (muun muassa elokuva Sound of Metal) maailman huippuihin.

Kysyn Ekströmiltä vielä, mitä yleisö voi odottaa Niagarassa 20.7. nähtäviltä elokuvilta.

– Kokonaisuus tarjoaa sukelluksia aikaan, kadonneiden rakennusten arkkitehtuuriin, kuvien merkkikieleen, sekä muotojen ja tekstuurien ytimeen.

Leikkikenttä kokeilijalle ja etsijälle

Ekströmin teosten tavoin kokeellisen elokuvan perinne näkyy myös HIDAS-ryhmän töissä. Erityisesti vanhempi kokeellinen elokuva on inspiroinut. Yli sata lyhytelokuvaa ja musiikkivideota tehnyt ryhmän jäsen Hannu Nieminen pudottelee esimerkkeinä nimet Stan Brakhage ja Maya Deren.

– Myös esimerkiksi Andrei Tarkovskin vaikutus väijyy aina taustalla. Aloittelimme harrastusta 1980-luvun kaitaelokuvapiireissä, ja siellä Pasi ”Sleeping” Myllymäen työt opettivat, että kaikenlaista saa ja kannattaa kokeilla.

Niemisen lisäksi HIDAS-ryhmään kuuluvat Timo Jansson, Tapio Rissanen ja Schbert. Jansson on kuvannut useimmat elokuvista. Schbert vastaa yleensä niiden äänimaailmasta. Elokuvat on suunniteltu ja ideoitu kollektiivisesti.

Nieminen kertoo, että monet HIDAS-ryhmän elokuvista käsittelevät aikaa ja muutosta. Niissä nousevat esiin toistuvina teemoina ympäristön sekä ihmisen fyysisen ja henkisen romahduksen uhka, kurkotus uudenlaiseen ajatteluun ja ihmiseen sekä ajatus kaiken syklisyydestä.

– Elokuvia sävyttää usein jonkinlainen mystalgian, mystisen nostalgian, henki.

Nieminen pitää itseään ITE-taiteilijana, jota ”ajaa into tehdä ihan vaan tekemisen itsensä vuoksi”. Kokeileminen on arvo itsessään, ja palkinto tulee valmiin lopputuloksen näkemisestä.

– Kokeellinen elokuva on loppumaton leikkikenttä kokeilijalle ja etsijälle.

Kuten Ekströmiäkin, myös HIDAS-ryhmää innostaa tällä hetkellä erilaisten analogisten tekniikoiden kokeilu. Sellaisia ovat esimerkiksi filmin manipulointi käsin, fotogrammit ja neulanreikäkamerat. Näitä kokeiluja ryhmä sitten yhdistelee digitaaliseen tekniikkaan. Kokeilujen tuloksia on nähtävissä myös keskiviikkona Niagaran aulakahvila Rainassa, jonne Nieminen toivottaa katsojia saapumaan avoimin mielin.

Myös elokuvakerho Monroen Lukkarinen haastaa yleisöä tapahtumaan katsomaan, mitä kaikkea elokuva voi olla. Se on muutakin kuin yhdysvaltalaisten suurten studioiden tuottamaa viihdettä tai pieniä indie-elokuvia.

– Elokuvassa ei tarvitse aina olla päähenkilöä, perusristiriitaa tai edes juonta. Elokuva voi olla paljon muutakin.

– Anna tsäänssille mahdollisuus ja tule katsomaan. Tuet samalla pientä elokuvakerhoa ja taiteilijoita, jotta tamperelainen elokuvakulttuuri voi olla jatkossakin monimuotoista.

Elokuvakerho Monroe esittää: Codex Ekström – Saara Ekströmin lyhytelokuvia Tampereen Arthouse Cinema Niagarassa ke 20.7. klo 18. HIDAS-ryhmän elokuvia Cafe & Bar Rainassa ke 20.7. klo 17.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua