Viikon dokumentti: Kuka tappoi Garrettin? – Syytetty perää oikeuksiaan 12-vuotiaan pojan murhajutussa

Hanna Telakoski

Jos viikon dokumentin nimeen tuijottaa, vaikuttaisi, että siinä etsitään 12-vuotiaan Garrettin surmaajaa. Todellisuudessa kaksiosainen HBO-dokumentti Who Killed Garrett Phillips? kertoo, kuinka epäilykset vailla kovia todisteita voivat johtaa yksilön elämän syöksykierteeseen.

Dokumentissa kiinnostaa toki sekin, kuka Garrettin on surmannut. Olennaista on kuitenkin tapa, jolla se tuo esiin epäkohtia asian tutkinnassa ja epäillyn kohtelussa. Totuus tapahtumien kulusta jää dokumentissa edelleen jonnekin tuonne, arvoitukseksi. Sen sijaan dokumentti valaisee yhteisön toiminnan motiiveja ja näyttää kuinka heppoisin perustein syytettä useaan otteeseen ajetaan.

Tapahtumapaikkaa Potsdamia kuvaillaan dokumentissa pieneksi, kodikkaaksi ja rauhalliseksi paikaksi, jossa kaikki tuntevat toisensa. Toisaalta käy myös ilmi, että alueella on vakava huumeongelma ja paljon työttömyyttä. Väestö on pääsääntöisesti valkoista, ja tärkeä elinkeino on alueella sijaitsevat vankilat, joissa vartijat ovat valkoisia ja vangit mustia. Siellä paikalliset keskimäärin kohtaavat mustaihoisen, vartijoina.

* *

Tapahtumat käynnistyvät, kun Garrettin naapuri kuulee alkuillasta 24.10.2011 pienkerrostalon asunnosta meteliä ja avunhuutoja ja soittaa hätäkeskukseen.

Paikalle saapuva poliisi löytää asunnosta elottoman 12-vuotiaan Garrettin, joka kuolee myöhemmin samana päivänä kuristamisesta aiheutuneisiin vammoihin. Kukaan ei tiedä mitä asunnossa on tapahtunut. Silminnäkijöitä tai DNA-todisteita ei ole.

Hyvin nopeasti epäilykset kuitenkin kohdistuvat Garrettin äidin Tandy Cyrusin ex-poikaystävään Nick Hillaryyn. Hillaryn ihonväri on alueen valtaväestöstä poiketen musta. Hän toimii jalkapallovalmentajana ja on mies, josta Garrett ei kerrotun mukaan ollut pitänyt.

Pojan kuoleman jälkeen esitetään teorioita myös kiusaamisesta ja nuorten keskinäisistä kuristusleikeistä, jopa hypoksifiliasta. Alusta alkaen poliisi kuitenkin keskittää lähes kaiken huomionsa asian tutkinnassa Nick Hillaryyn. Tälle ei lähtökohtaisesti ole muita perusteita kuin miehen ja pojan keskinäiset välit ja mitä ilmeisimmin Hillaryn ihonväri.

Nick kutsutaan pian tapahtuneen jälkeen poliisiasemalle keskustelemaan Garrettin kuolemasta. Hän haluaa olla avuksi, mutta käykin ilmi, että poliisi epäilee häntä. Hillarya pidetään laittomasti kiinni sekä hiostetaan ja painostetaan eri keinoin. Hänet jopa riisutetaan.

On ilmeistä, että poliisin tavoitteena on nöyryyttää Hillarya ja saada hänet hermostumaan. Häntä yritetään syyttää tapahtumista, vaikka varsinaista näyttöä ei ole.

Poliisin ja yhteisön lisäksi Garrettin perhe vakuuttuu oudon nopeasti Hillaryn syyllisyydestä. He haluavat pojalle oikeutta ja jonkun vastuuseen tämän kuolemasta. Perhe kampanjoi syyllisen löytymisen puolesta ja on näin mukana vaatimassa Hillaryn tuomitsemista, vaikkei sitä ääneen sanotakaan.

* *

Hillaryn elämä mullistuu julkisten epäilysten vuoksi. Hän menettää työnsä ja joutuu silmätikuksi. Yhteisö pitää häntä syyllisenä.

Hillary nostaa siviilikanteen, joka koskee poliisin laittomia toimia. Hän kokee menettäneensä käytännössä kaiken, mitä on elämässään siihen saakka saavuttanut.

Jo tutkimusten alussa Hillaryn DNA tutkitaan, useampaan otteeseen. Se ei täsmää rikospaikan jälkiin. Eivät myöskään sormenjäljet. Myöskään myöhemmät, jopa pakkomielteiset yritykset kaivaa Hillaryn syyllisyyden todistavia DNA-jälkiä esille eivät tuota tulosta.

Hillarya vastaan nostetaan syyte niin vuonna 2014 kuin vuonna 2015. Ensimmäinen syyte kaatuu. Molemmilla kerroilla on ilmeistä, että tavoitteena ei ole niinkään ratkaista juttua kuin saada aikaan tuomio.

* *

Koska poliisin ja syyttäjän huomio on ollut koko ajan Hillaryssa, ei muille mahdollisille vaihtoehdoille ole juuri annettu tilaa. Epäiltynä on myös Tandyn aikaisempi poikaystävä, varasheriffi John Jones. Hänen tutkintaansa ei Hillaryn tavoin ole keskitytty. Jones kuitenkin tunnettiin käytökseltään ennakoimattomana ja vihaisena rasistina, joka ei pitänyt Hillarysta.

Poliisin ja syyttäjän huomio keskittyy kuitenkin Hillaryyn. Epäiltyjä kohdellaan hyvin eri tavoin. Ainoa selkeä ero heidän välillään on heidän ihonvärinsä. Jonesiin kohdistunut epäily vaikuttaa lähinnä muodollisuudelta.

Poliisikin oli myöntänyt, ettei konkreettisia todisteita ollut. Suurin syy Hillaryn epäilemiseen oli tämän uskotut antipatiat poikaa kohtaan. Tandyn ja Hillaryn eron yhtenä keskeisenä syynä olivat olleet erimielisyydet Tandyn lasten ja Hillaryn välillä.

* *

Hillaryn siviilikanne tuo murhajutulle paljon julkisuutta, koska tiedot ovat julkisia. Sen tiimoilta kummeksutaan myös, kuinka yleistä on, ettei murhajutussa ole DNA-todisteita.

Syyte on täysin aihetodistelun varassa. Tilanteessa on tiettyjä samankaltaisuuksia viikon 30 viikon dokumenttiin Kuollut mies katoaa ja tapaukseen, jossa kaksi miestä sai murhatuomion pelkkiin aihetodisteisiin nojaten. Toki tulokulma on nyt hyvin toisenlainen.

Murhan tutkinta venyy ja kestää vuosia. Valamieskäsittely asiassa järjestetään lopulta vuonna 2016. Hillary haluaa kuitenkin eroon valamiehistä, koska ei pidä näitä puolueettomina. Hän haluaa asiasta tuomaripäätöksen.

Viiden vuoden ajan Garrettille on haettu oikeutta, niin tämän perheen, yhteisön kuin syyttäjän toimesta. Tämä kaikki on kääntynyt lynkkausmielialaksi Hillarya kohtaan. Valamiehistön puolueettomuuteen ei ole luottaminen.

Puolustuksen mukaan syyttäjän todistelu asiassa on kautta linjan sisältänyt epäkohtia sekä ollut hataraa ja tekaistua.

Tuomari julistaa aihetodisteisiin perustuvan tuomionsa syyskuussa 2016.

* *

Who Killed Garrett Phillips? on kerronnaltaan sujuva. Se ei pakonomaisesti toista jo kertaalleen esitettyä ja nivoo taidokkaasti yhteen asiaan liittyvien ja sitä läheltä seuranneiden kertomukset. Arkisten tilanteiden kautta päästään lähelle niin epäiltyjen kuin Garrettin perheen tuntemuksia ja elämäntilanteita sekä niitä peruuttamattomia vaikutuksia, joita tapahtumilla on eri ihmisten elämään ollut. Arkiset tilannekuvat ovat tunnelmallisia ja aitoja.

Keskeistä tapauksessa on se, kuinka säännönmukaisesti poliisi rikkoo Hillaryn kansalaisoikeuksia ja toisaalta täysin ylenkatsoo muita mahdollisia tutkintalinjoja, koska paine asian ratkaisemiselle ja tuomion saamiselle on kova. joku halutaan vastuuseen keinoja kaihtamatta.

On osin sattuman ivaa, että juuri Potsdamin kaltaisessa tiiviissä ja pienessä, pääosin valkoisessa yhteisössä epäillyksi joutuu musta mies, jonka ex-tyttöystävän poika on murhattu ja jonka apulaissheriffinä toimii tämän rasistiksi tiedetty entinen miesystävä. Vai onko sittenkään?

Kokonaisuus kuvaa pienen yhteisön keskinäisten ihmissuhteiden ja yksilöiden statuksen vaikutusta murhatutkintaan. Dokumentti nostaa esiin niin pinnassa kuin pinnan alla kyteviä rasistisia motiiveja, joiden olemassaoloa alueen väestöpohja ja olosuhteet osin selittävät, mutta jotka eivät niitä missään tapauksessa oikeuta.

Dokumentista välittyy myös Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmän politisoitunut luonne. Tuomioistuinlaitos on kasvanut kaikkein tärkeimmäksi julkisen vallan ja perustuslain käyttäjäksi, ja esimerkiksi korkeimman oikeuden tuomarien valinnat jakavat kansaa poliittisen kannan mukaan. Tuomarit ja syyttäjät valitaan tehtäviinsä vaaleilla, ja nämä positiot pitävät sisällään paljon vallankäyttöä. Taustalla vaikuttavat poliittiset voimasuhteet, jotka eivät voi olla vaikuttamatta myös yksittäistapausten tasolla.

Selvää kuitenkin on, että jokaisella oikeusvaltion kansalaisella on taustastaan ja etnisestä identiteetistään riippumatta oikeus ihmisarvoiseen kohteluun tutkinnan aikana ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Myös murhaajalla on oikeutensa ihmisenä lain edessä. Jokainen on syytön, kunnes toisin todistetaan, ja todistustaakka asiassa on syyttäjällä.