Laajennus, massa Keskustorille länteen: Kuva: Arkkitehtitoimisto Forssi Oy
TEATTERI | Muutoksen tuulet puhaltavat Tampereen Teatterissa. Sen kaikista tiloista muokataan esteettömät, muunneltavat ja turvalliset. Lisäksi teatteri alkaa tehdä yhteistyötä Keskustorin naapuriensa kanssa. Asian tiimoilta järjestetyssä tiedotustilaisuudessa uudistuksista kertoivat Tampereen Teatterin hallituksen puheenjohtaja Päivi Myllykangas sekä teatterinjohtaja Mikko Kanninen.
Ritva Alpola
Tampere on vireä, kulttuuri- ja teatterimyönteinen, uusille kokeiluille altis kaupunki. Myös Keskustorin laidalla sijaitseva Tampereen Teatteri haluaa olla osa lähiympäristönsä elävöittämistä. Sitä ennen on kuitenkin saatava omat nurkat ehompaan kuntoon.
110-vuotias teatterirakennus on ehtinyt kokea vankkumatta historian monet myllerrykset, mutta nyt on tullut laajan peruskorjauksen vuoro. Asiaa on valmisteltu kaikessa hiljaisuudessa jo pitkään, ja viimein keskiviikkona järjestetyssä tiedotustilaisuudessa kerrottiin, että remontin ajankohdaksi on päätetty kausi 2024–2025.
Ahdas, vanhanaikainen, toimimaton
Tampereen Teatteri Oy perustettiin vuonna 1904. Ikioman teatteritalon se sai kuitenkin vasta vuonna 1913, kun Keskustorille valmistunut uusi rakennus vihittiin käyttöön.
Historiatietojen mukaan ”rakennus oli silloisissa oloissa harvinaisen tilava, moderni ja toimiva sekä näyttämö harvinaisen suuri”. Toisin on nyt. Talo on käynyt ahtaaksi, vanhanaikaiseksi ja toimimattomaksi, eikä Päänäyttämökään tunnu enää kovin suurelta.
Yleisön silmin teatteri on ehkä edelleen lämmin ja kodikas, mutta teatterissa työskentelevien todellisuus on toinen. Teatterinjohtaja Mikko Kannisen mukaan toimistotilat ovat riittämättömät ja sosiaalitilat suorastaan olemattomat.
Tampereen Teatterin johtaja Mikko Kanninen viittilöi kuin liikennepoliisi kuvaillessaan kulkemisen hankaluutta näyttämön takana. Kuva: Ritva Alpola
Puvustamo on tulvillaan vaateröykkiöitä, joita on kuljetettava jatkuvasti sylikyydillä ylös ja alas kiemuraisia portaita. Kulissirakennelmille ei liioin ole missään riittävästi tilaa, ja näyttämön takaosa tursuaa kaikenlaista tarpeistoa. Varsinainen Tampereen Teatterin lavastamo sijaitseekin nykyisin Sarankulmassa asti. On kallista ja työlästä kuskata kookkaita lavasteita edestakaisin paikasta toiseen.
Monimutkaisuutensa lisäksi teatteri on nykyisellään täynnä todellisia vaaranpaikkoja: näyttelijöiden on kuljettava työhönsä hiljaa pimeässä näyttämön taitse, sekalaisen tavaran seassa ja vain omien kännyköittensä niukassa valossa. Näyttelijöillä ei myöskään ole wc:tä taukotilassaan.
Ajatelkaa, että tällaisissa olosuhteissa työskentelevät ihmiset kykenevät tarjoamaan katsojille ilta illan jälkeen mieltäylentäviä elämyksiä ja täysipainoista katsottavaa! Chapeau!
Tavaraa joka tarpeeseen näyttämön takana. Kuva: Ritva Alpola
Asemakaavamuutos tarpeen
Kun arkkitehtiveljekset Kauno S. ja Oiva Kallio suunnittelivat 1900-luvun ensikymmenellä tämän jykevän, betonisen teatteritalon, tilanne oli toki täysin erilainen, koska väkeä oli tuolloin paljon vähemmän. Myöhemmin, 1980-luvun lopulla, rakennuksen Vanhan kirjastotalon (eli Kulttuuritalo Laikun) puoleista osaa remontoitiin ja muokattiin siihen asuun, joka on viimeistään nyt käynyt ahtaaksi, tunkkaiseksi ja toimimattomaksi.
Arkkitehtitoimisto Forssi Oy:n suunnittelemaan Tampereen Teatterin perusteelliseen ajanmukaistamiseen kuuluu myös edellä mainitun rakennuksenosan laajennus, johon kaavaillaan paitsi riittäviä tiloja lavasteille, myös lisänäyttämö ja terassialue. Taloa avataan siis myös ulospäin.
Historiaa henkivän arvorakennuksen ulkomuoto ei piirustusten mukaan paljonkaan muutu, vaan uudisosa sulautuu luontevasti kokonaisuuteen. Asemakaavamuutos on silti tarpeen.
Rakennuksen sisällä tehtävät korjaukset liittyvät enimmäkseen esitystekniikkaan ja työturvallisuuteen eivätkä näin ollen näy juurikaan yleisölle. Teatterisaliinkin on luvassa vain muutama uusi istuin.
Laajennus, massa itään. Kuva: Arkkitehtitoimisto Forssi Oy
Laajennus, massa länteen: Kuva: Arkkitehtitoimisto Forssi Oy
Perusteellinen, kaikenkattava remontti tulee kalliiksi. Kustannusarvio on 22,5 miljoonaa euroa. Uudistusten toteuttamiseksi teatteri tarvitsee paljon tukea niin valtiolta, kaupungilta kuin pankiltakin sekä lähiyhteisöiltään.
Tampereen Teatteri on määritelmänsä mukaan ”yleishyödyllinen ja voittoa tavoittelematon” osakeyhtiö, joten esitystoiminnasta ei kerry riittävästi tuloja – näin ollen kaikki apu on tarpeen. Teatteri käynnistääkin tulevana syksynä varainkeruukampanjan.
Teatteri ei myöskään aio vuokrata väistötiloja remontin takia, vaan asia ratkaistaan toimimalla yhteistyössä muiden tapahtumajärjestäjien kanssa. Lisäksi Frenckell-näyttämö on käytössä koko remonttivuoden ajan.
Tampereen Teatteri Oy:n omistuspohja on hajautettu. Osakeomistuksia voi olla yhdestä osakkeesta jopa viiteentuhanteen. Tampereen kaupunki ei omista teatterista ainuttakaan osaketta, huomautti teatterinjohtaja Kanninen.
Tampereen Vanhan kirkon pappi Olli Viljakainen tarkistamassa, ollaanko teatterin uudistuksessa noudattamassa senaatin muinaisia määräyksiä. Teatterin hallituksen puheenjohtaja Päivi Myllykangas nauraa peilikuvan kautta. Kuva: Ritva Alpola
Synnin pesä 20 m päässä kirkosta
Tampereen Teatterin tiedotustilaisuudessa oli mukana vieras naapurista: Vanhan kirkon pappi Olli Viljakainen. Koska ilmassa tuntui muutenkin olevan historian havinaa, kysyin häneltä puolileikilläni, oliko hän tullut antamaan siunauksensa teatterin tuleville uudistuksille.
Viljakainen vastasi kertomalla, miten aikoinaan, kun teatterille oltiin hankkimassa tätä tonttia kirkon naapurista, senaatti oli antanut määräyksen, että synnilliseksi katsottuun teatteritoimintaan liittyvä rakennus ei saanut olla kahtakymmentä metriä lähempänä kirkkoa.
Nyt Viljakainen oli muka tarkistamassa, pysyvätkö mitat säädettyinä myös teatterin uusissa suunnitelmissa! Oikeasti Vanhan kirkon väki ja teatteri ovat mukana Keskustorin ympäristön toimijoiden yhteispuuhissa alueen hyväksi, mihin myös teatterin uudistus osaltaan vaikuttaa.
Tampereen Teatterin remontti koskee koko rakennusta eli päänäyttämöpuolen lisäksi myös Kulttuuriravintola Kiveä. Teatterissakävijän huojennukseksi talon tulevat muutokset eivät kuitenkaan yllä interiöörin atmosfääriin, vaan aikakauden alkuperäiset ominaispiirteet säilytetään.
Teatterin ikiaikaisten kummitusten tulevaisuuden osalta teatterinjohtaja ei osannut sanoa mitään, koska ei ole heitä koskaan tavannut, vaikka onkin monia yksinäisiä iltamyöhiä työhuoneessaan viettänyt ja talon autioilla käytävillä liikkunut.
Oli niin tai näin, vielä ei muutu mikään! Tulevan syksyn näytäntökausi toteutunee juuri niin upeana ja monimuotoisena kuin on suunniteltukin.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Milloin Kaisa Korhonen itki, millaista arvoitusta hän pohti läpi elämänsä?
SEMINAARI | Teatteritaiteen professorin muistoseminaarissa näyttäytyy omaa tietään kulkenut opettaja ja ohjaaja, joka kykeni ainutlaatuiseen sukupolvihyppyyn.
Surulla on rautaiset kädet, mutta kaipauksella lempeä katse – arviossa Mikkelin teatterin Äitiä ikävä
TEATTERI | Mikkelin teatterin Äitiä ikävä luo oman, tyylikkään ehjän maailmansa kertoessaan yhden perheen kohtalon.
Nukkekodin modernisoitu versio on viihdyttävä mutta syvällinen – arviossa Nokian Etunäyttämön ensi-ilta
TEATTERI | Henrik Ibsenin näytelmän uusi sovitus on kekseliäs, humoristinen, dramaattinen ja energinen kokonaisuus.
Hämeenlinnan teatterin 39 askelta – pääosassa sivuroolit
TEATTERI | Jyri Ojansivu ja Mikko Virtanen tekevät todella upeaa työtä. Roolit vaihtuvat lennossa ja fyysisesti näytteleminen on tarkkaa ja hallittua.
