Alexei Orohovsky voitti juniorien 2. palkinnon ja tuomariston kannustuspalkinnon. Kuva: Roosa Oksaharju
BALETTI | 9. Helsingin kansainvälinen balettikilpailu kokosi yhteen 62 nuorta tanssijaa 16 maasta. Jane Erkko Grand Prix -pääpalkinnon voitti naisten seniorisarjan Yuka Masumoto, joka tanssii tällä hetkellä Suomen kansallisbaletissa.
Merja Koskiniemi, teksti
Roosa Oksaharju, kuvat
Yhdeksättä kertaa järjestetty Helsingin kansainvälinen balettikilpailu päättyi hienoon gaalaesitykseen ja palkintojen jakoon maanantaina (6.6.2022) Suomen kansallisoopperassa. Kilpailu kokosi yhteen 62 tanssijaa 16 maasta. 20 000 euron Jane Erkko Grand Prix -pääpalkinnon voitti naisten seniorisarjan Yuka Masumoto.
Japanilainen Yuka Masumoto tanssi yhdessä miesten juniorisarjan voittaneen yhdysvaltalaisen Clark Eselgrothin kanssa. Pari tanssi gaalassa varmaotteisesti ja erinomaisella yhteistyöllä vaativan Grand Pas Classique -pas de deux’n. Oli häkellyttävää seurata parin kiitoksia äärimmäisen raskaan suorituksen jälkeen. Molempien olemus ja hengitys olivat höyhenen kevyitä, aivan kuin tanssi ei olisi vaatinut heiltä mitään ponnisteluja.
Voitoista voidaan iloita myös Suomessa, sillä molemmat voittajat tanssivat tällä hetkellä Suomen kansallisbaletissa.
Ensimmäinen kilpailu vuonna 1984
Helsingin kansainvälinen balettikilpailu sai alkunsa Suomen kansallisbaletissa useassa roolissa ja tehtävässä aina tanssijasta taiteelliseen johtajaan toimineen prima ballerina ja professori Doris Laine-Almin aloitteesta. Ensimmäinen kilpailu järjestettiin vuonna 1984. Laine-Almin tavoitteena oli luoda kilpailu, jossa nuoret tanssijat kohtaavat ja luovat kestäviä siteitä yli rajojen ja edistävät näin omalta osaltaan kansojen välistä ymmärrystä.
Itse kilpailuun kuuluvat alku- ja välierät, finaali sekä gaala, jossa kaikki kilpailijat ja heidän mahdolliset ei-kilpailevat partnerinsa sitoutuvat esiintymään huolimatta kilpailun tuloksista. Kilpailusuoritusten lisäksi nuoret osallistuvat viikon ajan baletin mestarikursseille ja teematunneille.
Alkuerissä kilpailijat esittävät ennakkoon määritellystä ohjelmistosta kaksi klassisen baletin variaatiota. Välierissä tanssitaan joko soolo tai duetto nykytanssista, ja finaaliin edenneet kilpailijat esittävät kaksi baletin variaatiota tai pas de deux’n edelleen ennakkoon määritellystä ohjelmistosta sekä soolon tai dueton nykytanssiteoksesta, jonka koreografia on tehty vuoden 2010 jälkeen. Kilpailijat on jaettu naisten ja miesten juniorisarjaan (15–19-vuotiaat) sekä seniorisarjaan (20–25-vuotiaat).
Vanhoihin koreografioihin on lisätty vaikeuskerrointa
Kilpailun seuraaminen alkueristä finaaleihin on kiinnostavaa. Huolimatta siitä, että saa mahdollisesti katsoa samaa baletin variaatiota useamman kerran, saa hyvän käsityksen kilpailijoiden taidoista ja eroista sekä heidän suoriutumisestaan kilpailun edetessä. Itselleni tämän vuoden kilpailu oli neljäs, ja tällä kertaa ehdin katsomaan ainoastaan toisen finaali-illan sekä gaalaesityksen.
Vaikka kaikki esitettäväksi valittavat baletin variaatiot ovat kaukaa menneisyydestä ja suurin osa tuntuu olevan koreografi Marius Petipan (1818–1910) luomia, on nykyaika tuonut niihin hienoisia nyansseja ja lisää vaikeuskerrointa. Kilpailun kirkkaimpaan kärkeen ei perushyvällä ja -varmalla teknisellä suorituksella ole asiaa.
Katsojan näkökulmasta lyhyet ja räjähtävän haastavat miesten variaatiot huikeine hyppy- ja piruettiyhdistelmineen helposti suosivat herrasarjaa, kun naisten herkemmissä variaatioissa vaaditaan myös katsojalta pitkäjännitteisyyttä arvostaa tanssijattaren tasapainoa ja varvastossutekniikkaa.
Baletin kaksintanssinumeroita (pas de deux) nähtiin tällä kertaa vain kaksi. Näiden kokonaisuuksien paritanssiosuudessa ballerina on helposti etualalla ja miehen tehtäväksi tuntuu jäävän nostaminen, pyörittäminen ja tukeminen. Onnistunut yhteistyö on kuitenkin haastavaa, ja vaatii paljon molemmilta osapuolilta.
Nykytanssikoreografiat usein pettymyksiä
Kilpailun nykytanssiosuus hämmentää joka kerran. Kilpailun säännöt määrittävät ainoastaan, että nykytanssiteosten koreografian on sisällettävä elementtejä, jotka eroavat selkeästi klassisen baletin tekniikasta, sekä vuoden, jonka jälkeen koreografia pitää olla tehty.
Joka kilpailussa on nähty useita kilpailijoiden itsensä tekemiä koreografioita. Näissä tapauksissa on usein toivonut, että joku nykytanssin ammattilainen olisi voinut olla edes hetken apuna ja tukena nuorelle. Tosin myös ulkopuolisten tekemissä kilpailukoreografioissa on välillä turhaan jumiuduttu baletille ominaiseen tilankäyttöön, tanssijan notkeutta esitteleviin voimistelua muistuttaviin liikesuorituksiin, tai muuten kohtuulliseen koreografiaan on yllättäen upotettu taitoa osoittavia balettiliikkeitä.
Tanssijan osaamista ja tulkintakykyä toisesta näkökulmasta korostavat numerot ovat näkemissäni kilpailuissa olleet vähemmistössä. Tänä vuonna en ollut erityisen yllättynyt, että kilpailun koreografiapalkintoa ei jaettu ollenkaan.
Kiina ei tänä vuonna mukana
Kilpailijoiden lisäksi gaalaesityksessä tanssivat aiemmin kilpailuun osallistuneet ja siinä vuonna 2009 menestyneet Brooklyn Mack ja Maria Baranova tanssipartnereidensa kanssa. Vierailuesitykset osoittivat nuorten kilpailijoiden tulevaisuuden mahdollista kehityskaarta. Molemmista esityksistä huokui vahva ja varma kokemus sekä aikuisten ammattilaisten tulkinta. Tosin kilpailun tuomaristossa toimineen Brooklyn Mackin iloinen ja valloittava hymy oli kuin yli kymmenen vuotta sitten.
38 vuoden aikana Helsingin kansainvälinen balettikilpailu on siis järjestetty yhdeksän kertaa. Kun kunniamaininnat ja osin vuosittain vaihtuneet erikoispalkinnot jättää pois, voittotilastoa johtaa ylivoimaisesti Kiina. Yhdysvaltain tanssijat saivat tänä vuonna viisi palkintoa, ja nostivat maan palkintotilastossa toiseksi, mutta vielä kauas kiinalaisista baletin taitureista.
Kun mieltää baletin ja tanssin vahvasti taiteeksi, miettii, miten siinä voi ollenkaan kilpailla ja onko kilpailussa mitään mieltä? Helsingin kansainvälinen balettikilpailu -yhdistyksen puheenjohtaja, itsekin huikean uran balettitanssijana tehnyt Minna Tervamäki sekä kansainvälinen tuomaristo puheenjohtajaansa, Suomen kansallisbaletin taiteellisen johtajan Madeleine Onnen johdolla kannatteli kauniisti Doris Laine-Almin ajatusta kilpailusta osallistujia kehittävänä ja kannustavana tapahtumana.
Kiitospuheessaan Onne korosti erilaisten taitojen merkitystä ja sitä, että jokaiselle löytyy oma paikkansa tanssin maailmassa. Kilpailu on myös tärkeä verkostoitumistapahtuma. Ja eikö Laine-Almin toive tanssin yhdistävästä voimasta yli rajojen ja kielimuurien ole juuri tätä: japanilainen Yuka Masumoto tanssimassa yhdessä yhdysvaltalaisen Clark Eselgrothin kanssa, Suomessa.
Merja Koskiniemi
Balettikilpailun finaalit ja gaala ovat katsottavissa YLE Areenassa.
* *
Helsingin kansainvälinen balettikilpailu
Pääpalkinnot
- Jane Erkko Grand Prix (20 000 €): Yuka Masumoto, Japani
- Doris Laine -palkinto (12 000 €): Giulio Diligente, Italia
Seniorinaiset
- 1. palkinto (10 000 €): ei jaettu
- 2. palkinto (7 000 €): Hui Wen Peng, Taiwan
- 3. palkinto (5 000 €): Viola Länsivuori, Suomi
Seniorimiehet
- 1. palkinto (10 000 €): Keita Fujishima, Japani
- 2. palkinto (7 000 €): Luciano Ghidoli, Italia
- 3. palkinto (5 000 €): Joshua Kiesel, Yhdysvallat
Junioritytöt
- 1. palkinto (5 000 €): Maya Schonbrun, Yhdysvallat
- 2. palkinto (3 500 €): Matoi Kawamoto, Japani
- 3. palkinto (2 000 €): Alexis Workowski, Yhdysvallat
Junioripojat
- 1. palkinto (5 000 €): Clark Eselgroth, Yhdysvallat
- 2. palkinto (3 500 €): Alexei Orohovsky, Yhdysvallat
- 3. palkinto (2 000 €): Vasco Yu Belo Prazeres Pereira, Portugali
Muut palkinnot
- Koreografiapalkinto (5 000 €): ei jaettu
- Balettiyhdistys Attitydi ry:n tunnustuspalkinto (1 000 €): Pinja Rissanen, Suomi
- Tuomariston kannustuspalkinto (1 000 €): Alexei Orohovsky, Yhdysvallat
- Pas de deux -palkinto (5 000 €): Yuka Masumoto, Japani, & Clark Eselgroth, Yhdysvallat
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sorin Sirkuksen joulushow Verda tuo trooppista tunnelmaa kaamoksen keskelle
SIRKUS | Verdan vehreä, sademetsämäinen tunnelma ja sen eläimiä, heimolaisia ja kasveja muistuttavat esiintyjät kertovat yhteistyön voimasta, jota Sorin Sirkuksen joulushow huokuu.
KÖTT-kollektiivin Harp on hersyvä yhdistelmä runoutta, tanssia ja musiikkia sekä nykyesityksen vallattomuutta
TANSSI | Kulttuurihistorian naishahmoista innoittunut Harp liukuu ketterästi hahmosta, kielestä ja maailmasta toiseen.
Duettoteos inhimillisyydestä, ennakkoluuloista ja erilaisuudesta – arviossa Tanssiteatteri MD:n Aliveness
TANSSI | Tanssiteatteri MD:n sivuilla kuvaillaan, että Mari Rosendahlin nykytanssiteos Aliveness kahdelle tanssijalle ”hengittää, hengästyy ja hahmottaa itseään aina uudelleen”.
Kissat kirmailevat minigolfradalla – Pontus Pettersonin Pancor Poetics Taidehallissa
KUVATAIDE | Ruotsalaiskoreografi Pontus Pettersson loi Helsingin Taidehalliin vuorovaikutteisin kissainstallaation.