Ann-Luise Bertellin Ikävän jälkeen on romaani, joka on jäänyt liian lyhyeksi

Ann-Luise Bertell. Kuvat: Frank Unger / Tammi

Ann-Luise Bertellin Ikävän jälkeen (Tammi, 2022) on romaani vaikenemisesta, väkivallasta ja siirtolaisuudesta. Osa siitä tapahtuu Bertellin omalla kotiseudulla Pohjanmaan Vöyrillä, osa Kanadassa. Siellä Pohjolan siirtolaiset loivat itselleen uuden elämän – tai kadottivat itsensä pettymykseen ja viinaan.

Romaanin henkilöt on kirjoitettu pienillä, kuvailevilla lauseilla eläviksi. On muun muassa Margareta, joka osaa parantaa hevosten koti-ikävän, kyttyräselkäinen pieni Jakob-poika, joka rakastaa istua puun latvassa lintujen seurassa ja August, jolle mikään ei riitä. On kertoja-Maria, jonka luona J.R. Ewing tv-sarjasta Dallas käy alvariinsa vierailemassa, on Harald, joka puhaltaa pihlajanmarjoja pidemmälle kuin kukaan muu ja Eddie, jonka hymyn takana on musta pimeys. Tärkeä on myös Pohjanmaan luonto; metsät, joet ja eläimet, erityisesti lehmät Ruusu, Tähti ja Kirjo.

Ja sitten on puhumattomuus: ”On niin paljon sellaista, minkä pidämme piilossa, niin paljon tietoa meistä ja muista ihmisistä, mitä me vain kannamme sisällämme. Minkä tähden? Sitten sitä istuu kirjoittamaan jäähyväiskirjettä, niin kuin minä. Kirjettä, johon yrittää saada mukaan kaiken mikä jäi sanomatta ja jossa yrittää selittää, miksi on tehnyt niin kuin on tehnyt. Niin turhaa, niin hukkaan heitettyä!” kirjoittaa romaanin kertojaääni juuri ennen kuolemaansa rakkaalle ihmiselle, jolle ei elämässä koskaan osannut kertoa juuri mitään, vaikka olisi niin paljon pitänyt.

Ikävän jälkeen on vain parisataa sivua pitkä, mutta Bertellillä on taito luoda hyvin nopeasti romaanihenkilöt, jotka pitävät otteessaan ja joiden elämää haluaa seurata. Teos kuvaa myös osuvasti monen siirtolaisen dilemmaa: kun on kerran lähtenyt kotimaastaan, on aina irtolainen ja ikävöi aina jonnekin, miten hyvin asiat sitten olisivatkin.

Kertoja Maria Alinasta sekä hänen elämänsä ihmisistä ja heidän motiiveistaan olisi mielellään lukenut enemmän. Nyt heidän mukanaan saattoi kulkea muutamissa elämän tärkeimmissä tapahtumissa, mutta tiet niihin jäivät epäselviksi, vaikka kirjailijan kertojan taidot olisivat voineet varmasti kuljettaa paljon pidemmällekin.

Ikävän jälkeen, alkuperäiskielellä Vänd om min längtan, palkittiin jo vuonna 2016 Svenska Ylen kirjallisuuspalkinnolla. Se on ensimmäinen osa Botnia-trilogiasta, jonka toinen osa Oma maa nousi vuonna 2020 Finlandia- ja Runeberg-ehdokkaaksi. Teoksen on varmalla otteellaan suomentanut Vappu Orlov.

Bertelliltä on jo ilmestynyt ruotsiksi sarjan kolmas osa Glöm bort din saknad. Se kertoo muutosta Kanadasta vanhempien kotimaahan Suomeen lapsen silmin. Romaani ilmestyy myöhemmin tänä vuonna suomeksi nimellä Ikuinen kaipuu.

Ann-Luise Bertell on paitsi kirjailija, myös ohjaaja, näyttelijä ja Wasa Teaternin johtaja.

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua