Kuva: Eurovision

Mikko Saari

Euroviisut olivat ja menivät. Tänä vuonna panostimme viisuihin enemmän kuin aikaisemmin: aloitimme jo Uuden musiikin kilpailusta, katselimme etukäteen kaikki jaksot YLEn oivallista Viisukuplaa, katsoimme molemmat semifinaalit ja tietysti finaalin. Kannatti!

Mukana oli paljon mielenkiintoisia kappaleita ja viisujen seuraaminen oli erinomaista viihdettä koko perheelle. Iso kiitos viisujen parissa viihtymisestä kuuluu tietysti YLEn huikealle kommentaattorille Mikko Silvennoiselle, jonka tietämys ja innostus aihetta kohtaan on vailla vertaa.

Kaikki esitykset ja lähetykset löydät Yle Areenan Euroviisut-kokonaisuudesta.

* *

Kisojen voittajat

Kisat voitti Ukraina. Yllättyneitä olivat… no ei kukaan.

Vedonvälittäjät olivat ennen kisoja sitä mieltä, että Ukrainan voiton todennäköisyys on yli 60 prosenttia. Sympatiaääniä, sanovat väheksyjät ja varmasti näin osin onkin, mutta on myös hyvä muistaa, että Ukraina on ollut kautta linjan yksi menestyksekkäimmistä euroviisumaista ja on ollut finaalissa aina.

Yleisöäänestyksessä Ukraina sai 439 pistettä, kun maksimi on 468 – 39 kertaa 12, sillä maat eivät voi antaa pisteitä itselleen. Täydet 12 pistettä antoi Ukrainalle 28 maata, 10 pistettä tuli kahdeksasta maasta ja vain kolme maata antoi vähemmän kuin kymmenen pistettä. Nihkein oli Euroopan Venäjä-myönteisimpiin maihin kuuluva Serbia. Raadeista Ukrainan jätti nollille sitten useampikin maa, mukaanlukien Suomi ja Ruotsi.

Englanti keräsi tasan nolla pistettä viime vuonna ja edellisestä voitostakin on aikaa jo 25 vuotta (Katrina and The Waves ja Love Shine a Light vuonna 1997). 2000-luvulla maan menestys on ollut heikkoa, viimeinen sija on osunut kohdalle viisi kertaa. Niinpä oli hienoa, että TikTok-tähti Sam Ryder onnistui keräämään huikean pistesaaliin ja nousemaan kakkoseksi. Eiköhän Englannilla riitä taas hetkeksi motivaatiota osallistua kisoihin.

Serbian Konstrakta oli viisujen iloisin yllättäjä. Omalla pistelistallani tämä omintakeinen ja hypnoottinen veto sai täydet 12 pistettä. Indiemusiikkikin voi pärjätä Euroviisuissa! Konstraktan karisma ja erikoinen esitys, jossa artisti istuu tuolilla pesemässä käsiään, kertosäkeistön taputus… jäähän tämä mieleen ja syystä. Todellinen viisuhelmi!

Asiantuntijaraadit eivät kappaletta juurikaan arvostaneet, mutta yleisöäänestyksessä In Corpore Sano sai neljänneksi eniten ääniä, enemmän kuin kymmenen miljoonan TikTok-seuraajan Sam Ryder. Kannattaa ehdottomasti vilkaista video esityksestä, jos et ole sitä vielä nähnyt. Biti zdrava!

* *

Entäs The Rasmus?

Suomen edustuskappale, The Rasmuksen Jezebel, oli minulle växare, eli vaikka Uuden musiikin kilpailussa en siitä pitänyt, lämpenin sille kyllä ajan mittaa ja luulen, että se oli lopulta paras UMK:n valikoimasta. Tällä kertaa paukut eivät riittäneet 21. sijaa korkeammalle.

The Rasmus hoiti oman osansa erinomaisesti: bändi esitti biisinsä hyvin, esiintyi Torinossa edukseen myös viisulavan ulkopuolella ja fanejakin pörräsi paikalla. Olen siis pääasiassa pettynyt The Rasmuksen faneihin, jotka ilmeisesti unohtivat äänestää Euroviisuissa – tai eivät välittäneet itse Euroviisuista ollenkaan, kunhan keskittyivät fanittamiseen.

Jos Suomen esityksestä haluaa jotain heikkouksia kaivella, niin pikkuisen vanhanaikainen fiilis Jezebelistä välittyy. Desmond Child on toki kirjoittanut tolkuttoman määrän hittibiisejä (Livin’ on a Prayer, I Was Made for Lovin’ You, Poison, Livin’ la Vida Loca, Thong Song ja niin edelleen), mutta toisaalta hän on melkein 70-vuotias mies, joten olisiko tähän voinut keksiä jotain nuorekkaampaa? Varmasti olisi. Viimevuotinen Blind Channelin Dark Side potki lopulta kertaluokkaa kovemmin.

* *

Finalistit

1. Kalush Orchestra: Stefania (Ukraina)

Kansanlaulua ja notkeaa ukrainankielistä räppiä yhdistävä Stefania on moderni, perinteinen, koukuttava ja toimiva. Ansaittu voitto, sympatiapisteillä tai ilman.

2. Sam Ryder: Space Man (Englanti)

Myöhempien aikojen Freddie Mercury laulaa korkealta ja komeasti. Eiköhän tällä äänellä ja karismalla uraa avaudu muuallakin kuin TikTokissa covereita esittämässä.

3. Chanel: SloMo (Espanja)

”Hypnoottinen perä” vauhdissa. Latinohetkutus maistui niin kansalle kuin juryille ja tullee soimaan kesällä liikaakin. Teknisesti taidokas esitys, pakko se on myöntää, vaikka en biisiä voikaan sietää.

4. Cornelia Jakobs: Hold Me Closer (Ruotsi)

Ruotsilla on ollut paljon aika laskelmoituja ja muovisen oloisia tähtiä. Paljasjalkainen Cornelia Jakobs oli esiintyjänä rouheampi ja Hold Me Closer tunteikas, kiinnostava kappale. Yhdistelmä menestyi ansaitusti.

5. Konstrakta: In Corpore Sano (Serbia)

Omintakeinen indiebiisi oli Euroviisujen kummallisin ja kiehtovin veto: painavaa asiaa hypnoottisesti esitettynä. Konstrakta eli Ana Đurić menee kyllä seurantaan.

6. Mahmood ja Blanco: Brividi (Italia)

Riipivä kärsivän rakkauden balladi kahdelta kuumalta italialaiselta miestähdeltä. Striimauksissa tämä oli ilmeisesti kisojen ykkönen ja sai siihen nähden yllättävän vähän ääniä. Onhan tämä dramaattinen ja hieno, jos Eros Ramazzottista tykkää.

7. Zdob și Zdub & Advahov Brothers: Trenulețul (Moldova)

Kolmas kerta toden sanoo? Artisti maksaa, Moldovan yleisradio ei tätä keikkaa rahoittanut. Asiantuntijaraadit antoivat tälle rockin ja etnohumpan sekoitukselle vain 14 pistettä, mutta yleisöääniä ratkiriemukas folk-junamatka sai toiseksi eniten heti Ukrainan jälkeen. Siitäs saitte, asiantuntijat!

8. Amanda Georgiadi Tenfjord: Die Together (Kreikka)

Iso draamaballadi. Kyprokselta pisteet, kuten aina, mutta nyt myös Norjasta, kiitos puoliksi norjalaisen laulajan. Yksin lauletuksi balladiksi esitys oli kyllä vahva ja tuolikalustus lavalla ovelasti hieno. Isojen balladien ystäville nappivalinta!

9. Maro: Saudade, saudade (Portugali)

Die Togetherin tapaan Saudade, saudade oli enemmän asiantuntijabiisi; sekin sai asiantuntijaraadeilta paljon korkeammat pisteet kuin yleisöltä. Kaunis kuuden naisen kokonaan livenä esittämä laulu on kyllä lumoava.

10. Subwoolfer: Give That Wolf a Banana (Norja)

Norjan avaruussusille olisin odottanut parempaa menestystä. Supertarttuva biisi, hassut keltaiset naamarit ja hyvä tanssi – kaikki ainekset ovat koossa. Takuuvarma kesähitti. Subwoolfer teki myös hauskan Torino-aiheisen Jolene-versioinnin Turin.

11. S10: De Diepte (Alankomaat)

Tämäkin oli dramaattinen naisballadi, joka maistui asiantuntijoille paremmin kuin yleisölle. S10 on hyvä laulaja ja biisi oli omia suosikkejani balladisarjassa. Hollanti on yllättävän hieno laulukieli!

12. Ochman: River (Puola)

Miesballadejakin riitti tänä vuonna useampi tarjokas. Hämmästelimme tämän Ochmanin dramaattisen biisin heikkoa menestystä raatien pisteissä, mutta yleisöäänet nostivat sijoitukset vastaamaan paremmin odotuksia.

13. Stefan: Hope (Viro)

Stefan on Viron komein mies, kuulemma, enkä ihmettele. Harvalla esiintyjällä oli tänä vuonna näin magneettista karismaa. Biisikin oli oikein vetävä, Avicii-tunnelmilla ratsastettiin – onneksi itse esityksessä oli käännetty musiikkivideon länkkärirekvisiittaa pienemmälle.

14. Monika Liu: Sentimentai (Liettua)

Yökerhotunnelmaa aikuiseen makuun. Vähän Babylon Berliniä, vähän Miljoonaa miljoonaa ruusua ja niin lumoava esiintyjä, että hyvin minimalistinen lavashow kantoi näinkin hyville sijoille.

15. Sheldon Riley: Not the Same (Australia)

Riipivä henkilökohtainen kasvutarina edellä vedetty draamaballadi ei tainnut ihan aueta yleisölle. Asiantuntijaraati tykkäsi, muta yleisöltä tuli tasan kaksi pistettä.

16. Nadir Rustamli: Fade To Black (Azerbaidžan)

Puolan Ochmanin kilpailija miesballadisarjassa. Tästäkin raadit tykkäsivät, yleisöltä tuli kolme pistettä. Hyvä niin, koska Ochman oli kyllä paljon parempi tässä kisassa.

17. Marius Bear: Boys Do Cry (Sveitsi)

Viime vuonna Sveitsin Gjon’s Tears kyynelehti itsensä kolmanneksi kovilla pisteillä. Samalla teemalla jatkettiin, mutta vaikka Marius Bear osaakin laulaa, tällä kerralla kappale oli useamman pykälän vaisumpi ja Boys Do Cry sai kyseenalaisen kunnian olla ainoa yleisöäänissä nollille jäänyt esitys. Sen jälkeen varmasti itkettääkin.

18. WRS: Llámame (Romania)

Pääsi niukasti semifinaaleista jatkoon, mutta tämä romanialainen latinovetkutus vetosi yleisöön yllättävän hyvin. Tämähän jää kauas Chanelista, mutta kertosäkeen Hola mi bebebé -renkutus soinee kesällä kiusaksi asti.

19. Jérémie Makiese: Miss You (Belgia)

Minusta Belgian esitys oli ihan yhdentekevä kaipausvollotus, eikä tästäkään yleisö pitänyt viittä pistettä enempää. Raatien pisteillä siis näinkin korkealle sijoitukselle. Vaisu biisi!

20. Rosa Linn: Snap (Armenia)

Nainen ja kitara -teemaa nähtiin Euroviisuissa tänä vuonna useamman esityksen verran. Itse tykkäsin tästä indie folk -tyylisestä biisistä aika laillakin (mieleen tulee vähän taannoin arvioimani Margo Cilker), genren ystävien kannattaa siis käydä kuuntelemassa tämä.

21. The Rasmus: Jezebel (Suomi)

Tänä vuonna sitten tällainen sijoitus. Rockilla ei näissä viisuissa juhlittu, jos paras rock-veto löytyy vasta näin alhaalta listalta. Raatiäänien jälkeen toivo eli vielä yleisöäänien suhteen, mutta odotuksista jäätiin nyt reippaasti.

22. We Are Domi: Lights Off (Tšekki)

Lätkämaalivahti Dominik Hašekin tytär veti menevän teknobiisin. Esiintyjänä Domi ei ole vielä ihan yhtä hyvä kuin isänsä oli maalivahtina, mutta on tässä ihan lupausta; kyllä tämä minun tanssimusiikkilistalleni Spotifyssä pääsee.

23. Systur: Með Hækkandi Sól (Islanti)

Nainen ja kitara, nyt triplana! Islantilaisten sisarusten bändi yllätti pääsemällä finaaliin. Islanniksi laulettu kappale on hämmentävä: sanat ovat oikeastaan vähän synkätkin, mutta biisi vedetään sellainen pakkohymy naamalla ettei mitään rajaa. Omanlainen tunnelmansa tässäkin, mutta on tämä sen verran niche-kamaa, ettei sijoitus ole yllätys.

24. Alvan & Ahez: Fulenn (Ranska)

Henkilökohtaisesti tämä oli minulle euroviisujen isoin pettymys. Omalla listallani Ranska oli kakkosena, tämä bretoniksi esitetty hypnoottinen metsäteknobiisi vain toimii todella hyvin. Sitä mitä minä tässä näin ja kuulin, ei nähnyt raati eikä suuri yleisö, ja kotisohvallakin finaaliesitys lähinnä haukuttiin. Vääryys!

25. Malik Harris: Rockstars (Saksa)

Sympaattinen kaveri tämä Saksan Malik, mutta nolla pistettä raadeilta, eikä hirveästi ymmärrystä yleisöltäkään. On ehkä vähän hassua, että 24-vuotias nuorukainen laulaa siitä, miten ennen oli paremmin. ”Lidlin Eminem”, luonnehti Mikko Silvennoinen, eikä välttämättä ole ihan väärässä.

* *

Karsiutuneet

Sijoitukset perustuvat Eurovisionworld.com-sivuston tietoihin semifinaaleissa annetuista äänistä.

26. Mia Dimšić: Guilty Pleasure (Kroatia)

Nainen ja kitara -osastoa, aika leppoisa biisi. Miksei tämäkin olisi voinut olla finaalissa, siinä missä Armenian Rosa Linn. Tässä oli hyvä tanssija ja itse biisikin oli ihan menevä, ja jäikin vain niukasti finaalin ulkopuolelle.

27. Andrea: Circles (Pohjois-Makedonia)

Laulaja näytti semifinaaleissa aika kärsivältä. Fiilistä saattoi painaa se, että avajaisissa tapahtui Pohjois-Makedonian lipun kanssa kömmähdys, jonka seurauksena Pohjois-Makedonian yleisradio syytti Andreaa kansallisen symbolin häpäisemisestä ja uhkasi vetää Andrean pois kisoista. Oli miten oli, esitys ei vain toiminut kovin hyvin.

28. Ronela Hajati: Sekret (Albania)

Twerkkausta ja villisti pyörivää tukkaa lavan täydeltä. Kova oli meno, mutta ehkäpä Espanjan Chanelin booty oli enemmän hypnotic kuin Albanian Ronelan. En jäänyt ihan hirveästi suremaan tämän kappaleen karsiutumista.

29. Andromache: Ela (Kypros)

Vähän vaisu lavashow, eikä biisistäkään ihan hirveästi muistikuvia jäänyt. Kyllä tällä Kreikasta olisi pisteet kerätty, mutta muuten olisi voinut olla vähän hiljaisempaa.

30. Michael Ben David: I.M (Israel)

Minä veikkasin tätä vetävää homodiskobiisiä finalistiksi, mutta oliko syynä sitten Israel-vastaiset asenteet vai mikä, Michael Ben David ei finaaliin päässyt. Olihan näitä ”olen kuka olen” -kappaleita kieltämättä useampi tänä vuonna.

31. Reddi: The Show (Tanska)

Tanskalais-ruotsalaisella yhteistyöllä lavalle oli kasattu vetävä joukko rokkimimmejä. Biisi oli kumman kaksijakoinen; alun hidas pianointro oli vähän liian pitkä ja lopun vimmainen rock-osuus oli vähän monotonista kertosäkeen vetämistä. Pianoa pois ja tilalle monipuolisemmin rockia, niin ainakin minulle olisi maistunut paremmin.

32. Citi Zēni: Eat Your Salad (Latvia)

Latvian herroilla oli ilmeisesti TikTokissa faninsa, mutta sanon tässä nyt vain sen, että Eat Your Salad oli kyllä aivan hirveä huumoribiisi, jossa ei ollut mitään hyvää. Onneksi karsiutui!

33. Achille Lauro: Stripper (San Marino)

Tilasin Wishistä Måneskinin, tulikin Achille Lauro. Edes Euroviisujen historian ensimmäinen miesten välinen pusu lavalla ei pelastanut tätä kammotusta. Puistattaa vieläkin; ”brividi”, sanoisivat tähän Mahmood ja Blanco.

34. Brooke Scullion: That’s Rich (Irlanti)

Olisin itse voinut nähdä tämän finaalissa. Mieleen tulee vähän Maltan viimevuotinen Destiny ja Je Me Casse, paitsi että se oli kyllä paljon, paljon parempi. Ehkä se, että laulussa sanotaan kuulijaa tyhmäksi, ei ole laulukilpailussa ihan toimivin ratkaisu.

35. Emma Muscat: I Am What I Am (Malta)

Kun yhteen Maltan rikkaimmista suvuista kuuluva Emma Muscat laulaa euroviisugospelissaan ”take it or leave it, I am what I am”, tekopyhyysmittari ratkeaa liitoksistaan. ”Leave it” on ihan oikea päätös tämän jollotuksen kohdalla.

36. LUM!X & Pia Maria: Halo (Itävalta)

Minä olisin päästänyt tämän pirteän teknobiisin finaaliin. Pia Maria on ehkä enemmän innokas kuin taitava, mutta ihan hyvä teknohumppa Halo oli.

37. Vladana: Breathe (Montenegro)

Koronaballadi oli aiheena ehkä vielä vähän herkkä, eikä esitys vakuuttanut. Jos on isolla lavalla yksi nainen, joka ei oikeastaan liiku esityksen aikana ollenkaan, karismaa pitää olla tonnikaupalla, eikä Vladanalla sitä ollut.

38. Intelligent Music Project: Intention (Bulgaria)

Bulgarian Popeda vauhdissa. Rockilla ei Euroviisuissa useinkaan pärjätä, eikä näin tylsällä rockilla ainakaan.

39. Circus Mircus: Lock Me In (Georgia)

Musiikkivideona tämä psykedeelinen rock-biisi oli kiehtova, mutta lavalla esitys oli lattea ja biisi tuntui vakavasti liian pitkältä. Ei siis ihme, että semifinaalissaan Circus Mircus jäi viimeiseksi.

40. LPS: Disko (Slovenia)

Minusta tämä lukiolaisbändin diskobiisi oli ihan sympaattinen veto, mutta semifinaaliesityksen kameratyöskentely oli hermojariipivää ja biisi kieltämättä hiukkasen vaisu.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua