Lukijamatka kesäteatterin kulisseihin: Pimenevän illan taikaa Pyynikin myöhäisnäytöksessä

06.08.2019
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Pimenevä elokuun ensimmäisen päivän ilta loi taianomaisen tunnelman Nuotin vierestä -näytelmän kesän ainoaan myöhäisnäytökseen. Se oli samalla Kulttuuritoimituksen historian ensimmäinen lukijamatka.

Marja Aaltio, teksti
Jari Toivonen, kuvat

Metsä jo pimenee, vaikka taivaalla näkyy edelleen himmeä valon kajo. Pyynikin kesäteatterin katsomo pyörähtää päätösasentoon, näyttelijät kajauttavat loppulaulun ja kumartavat kiitoksensa – moneen kertaan takaisin taputettuina. Katsojat lähtevät iloisina valumaan kohti kotejaan.

Kulttuuritoimituksen lukijamatkalla oleva Liisamaria Karppinen on hieman helpottunut. Hän pelkäsi etukäteen näytelmän karaokekohtauksia. Hän ei karaokesta niin kovin välitä. Onneksi sitä ei ollut liikaa mukana.

Pyynikin kesäteatterin tämänvuotinen näytelmä Nuotin vierestä kertoo tarinan äidistä ja pojasta, jotka perheen isän kuoleman jälkeen lähtevät karaoken SM-kisoihin – poika ei tosin lähde sinne vapaaehtoisesti. Tarinassa on toki paljon muutakin, mutta siinä se perusidea lienee: laulua, vauhdikkaita tilanteita, kepeää ja vakavaa samassa komediapaketissa.

Juha Sipilä houkutteli Liisamaria Karppisen katsomaan Nuotin vierestä -näytelmää Pyynikille yhdessä Kulttuuritoimituksen lukijoiden kanssa. Karppista hieman arvelutti karaoke, mutta onneksi sitä ei ollut liikaa.

Liisamaria Karppiselle Pyynikin kesäteatterin näytelmät ovat tuttuja. Hän on tavannut käydä katsomassa niitä Taysin henkilökuntakerhon reissuilla.

Rauta-aika on paras, jonka olen nähnyt. Myös Kattimatikainen oli hyvä. Sen kävin katsomassa kaverin tyttären kanssa, Karppinen sanoo.

Nyt Karppinen lähti mukaan Juha Sipilän houkuttelemana. Sipilä oli huomannut tarjouksen Facebookista. Sipilälle Pyynikin tarjonta ei ole yhtä tuttua kuin Karppiselle. Esityksen jälkeen molemmat totesivat, että lähteminen kuitenkin kannatti.

Kulissikierros istualtaan

Kulissikierrokselle joukkomme johdatti Pyynikin kesäteatterin toiminnanjohtaja Hanna Suurhasko. Hän sai vastata moniin kysymyksiin, kun teatterinystävät pääsivät vauhtiin.

Tällä kierroksella ei muuten tarvinnut paljoa kävellä. Suurhasko istutti lukijamatkalaiset Pyynikin pyörivään katsomoon ja ryhtyi kertomaan katsomon historiasta. Hetken kuluttua katsomo lähti liikkeelle, ja Suurhaskon tarinat saivat lisää voimaa takana vaihtuvista kulisseista.

Kesäteatterin ohjelmapolitiikka kiinnosti paikalla olleita. Onko olemassa jonkin kaava: tänä vuonna kevyttä, ensi vuonna vähän vakavampaa?

Sellaista kaavaa ei Suurhaskon mukaan ole, mutta kovin erikoiseen tai kokeilevaan teatteriin omillaan toimeen tulevalla ammattiteatterilla ei ole monena vuonna peräkkäin varaa.

– Meillä sekä katsomo että näyttämö ovat Suomen suurimpia ja se asettaa omat vaatimuksensa ohjelmistolle, mutta myös koko toiminnalle. Suurelle näyttämölle eivät pääsääntöisesti sovi pienelle näyttelijämäärälle kirjoitetut teokset, eikä lavasteita voi rakentaa postimerkin kokoisiksi, jotta ne näyttävät uskottavilta myös takarivistä.

Toiminnanjohtaja Hanna Suurhasko sai vastata mielenkiintoisiin kysymyksiin muun muassa ohjelmapolitiikasta.

Pyynikin kesäteatteri ei saa valtion tukea. Tampereen kaupunki tukee toimintaa sen verran, ettei peri vuokraa esityspaikan maaperästä. Kahviosta kesäteatteri maksaa vuokran ja vuokraa sen puolestaan eteenpäin kahvilatoiminnasta vastaavalle Tampereen Teatterin Palvelulle.

Tämän vuotinen näytelmä oli Hanna Suurhaskon ehdotus. Lopullisen päätöksen näytelmävalinnasta tekee aina kesäteatterin hallitus.

Menestystä on vaikea ennustaa

Nuotin vierestä -näytelmä perustuu Lauri Nurksen ohjaamaan elokuvaan, joka sai ensi-iltansa 2016. Elokuvassa pojan roolissa oli Riku Nieminen ja äitinä Leena Uotila. Elokuva tuli televisiosta viimeksi tänä kesänä. Näytelmän on ohjannut Ola Tuominen. Sen on käsikirjoittanut Johanna Hartikainen, joka myös käsikirjoitti elokuvan yhdessä Nurksen kanssa.

Suurhasko muistuttaa kulissikierroksen osanottajia, että näytelmän menestystä on vaikea ennustaa. Ei voi olla varma, että jokin tietty esitys menestyy ja toinen ei menesty. Tuttuun tarinaan pohjaava esitys ei automaattisesti ole yleisömenestys, vaikka tuttu tarina toki houkuttelee.

– Olisi hienoa pystyä tekemään useammin esimerkiksi taiteellisista ansioistaan ylistetyn Rauta-ajan kaltaisia tuotantoja, mutta se ei valitettavasti ole taloudellisesti kestävä vaihtoehto ilman lisärahoitusta.

Kesän tulokseen vaikuttaa tietenkin myös sää, vaikka Pyynikin katsomon valttina onkin katos, joka suojaa sekä paahteelta että sateelta.

Kierroksen päätteeksi lukijamatkalaiset saavat vielä näytteen äidin roolin näyttelevän Tiina Weckströmin laulutaidoista, kun hän tulee tekemään ääni- ja mikrofonitestin. Näytelmän valmistelut etenevät kellon tarkkuudella, ja kulissikierroslaiset siirtyvät kahvioon odottamaan näytöksen alkua.

Jaana Viitakangas-Klemolalle ja Petri Klemolalle vierailu on Pyynikillä ensimmäinen vuosiin. Viimeksi he ovat olleet siellä ennen tyttären syntymää ja tytär on 16-vuotias. Kesäteattereissa he käyvät kuitenkin joka kesä, enimmäkseen Uudenkaupungin suunnalla lomaillessaan.

– Kesäteatteri kuuluu kesään, he molemmat vakuuttavat.

Jaana Viitakangas-Klemola ja Petri Klemola käyvät kesäteatterissa joka kesä, mutta edellisestä vierailusta Pyynikillä on jo yli 16 vuotta.

Hanna Suurhasko kertoi kulissikierroksella myös tarinoita takavuosilta. Tosin joskus on sellaistakin tarinaa kerrottu, että eräänä kesänä näyttelijä olisi jopa pudonnut kesken harjoituksen järveen. Tarina sai alkunsa paljon ennen Suurhaskon aikaa.

Kierroksella mukana ollut Topi-Jussi Majanlahti muistaa kuulleensa mehevän tarinan lentävästä kengästä, joka kirposi näyttelijän kädestä katsojan päähän. Katsoja pyörtyi ja esitys keskeytettiin virvottelun ajaksi.

Tällä kertaa selvittiin kommelluksitta, ainakaan katsomosta sellaisia ei huomannut.