Oppaanne Julia ja Emil. Kuva: Emil Bobyrev

Anne Välinoro

Kulttuuritoimituksen taustalla vaikuttava Kulttuurin perikunta ry on saanut Kansan Sivistysrahastolta tukea tehdäkseen kulttuurikävelyn Tampereella juuri Sinulle, hyvä lukija.

Nyt valmistunut vajaan kuuden minuutin suomeksi puhuttu video on katsottavissa tästä jutusta tai Kulttuuritoimituksen Youtube-kanavalta. Harjulta Hämeenkadulle – Tampere kävellen -video on kuvaaja Emil Bobyrevin kuvaama ja editoima ja perustuu toimittaja Anne Välinoron käsikirjoittamaan tekstiin.

Tarinassa Tampereella seikkailevat yhdeksänvuotiaat kaksoset Emil ja Julia Bobyrev. Nämä tarmokkaat koululaiset käyvät Tampereen Takahuhdin koulua ja harrastavat teatteria, koodausta ja luonnossa liikkumista.

He johdattavat katsojat Pispalan harjulta alkavalla kävelyllä esimerkiksi Sara Hildénin museoon, Aleksanterin puiston vesipallolle, Metsoon ja Finlaysonin katolle.

Videon katselusta voi olla erityistä iloa ja hyötyä vaikkapa koululaisille, maahanmuuttajille, suomea opiskeleville, palvelutalojen asukkaille, ikäihmisille ja liikuntarajoitteisille.

Alta voit lukea videolla puhutun tekstin. Tekstissä on mukana myös pätkä Lauri Viidan runoa Kukunor ja Kalahari.

* *

Videon teksti

Tästä käveli Pispalan kouluun Lauri Viita kotitalostaan saman ikäisenä kuin me nyt, Emil ja Julia. Viita oli kirvesmies Emilin ja Alfhild Viidan seitsenlapsisen perheen nuorin. Emileitä tuntuu olevan joka puolella maailmaa, isäkin, joka tuolla kuvaa, on Emil.

Lauri Viidasta tuli kirjailija, vaikka koulunkäynti ei oikein sujunut. Lauri riiteli kunnolla opettajansa kanssa ja päätti hankkia kirjansa itse. Kirvesmieheksikin Lauri opetteli kuten isänsä.

Sitten hän kirjoitti saturunokokoelman Kukunor ja Kalahari, tarinan kahdesta peikosta, jotka lukivat professorin kirjastossa maailman ihmeistä. Miten kummassa kirvesmiehen päähän tipahtaa jotakin sellaista?

Pyhäjärveä katsellessa voi opetella vaikka tämän pätkän:

Kuudenvanha peikkopari
Kukunor ja Kalahari
suuttui, kuten huomasit,
mutta leppyi, onni palas
aivan hetimiten
ja aivan vähin tavuin
tietokirjan avuin.

Kävi näet siten,
että Kalahari, vaikka
salaan jäikin sukkain paikka,
löysi järven Aasiasta,
korkeasta, kuulakasta,
Aasiankin valiosta
tauluvuoristosta.

Ja se järvi, sepäs vasta,
se on, se on sininen!
niin kuin taivas peikkolasta
katsois vaiti, hymyillen —
tai kun peikko äitiään,
niinpä kätkee ihmeen ikuisen
sieluunsa tuo järvi järvien,
Kukunor nimeltään.

Museolla

Sara Hildénin museo Näsijärven rannalla jää pian historiaan. Uusi museorakennus Lumen valo valmistuu Finlaysonin alueelle kolmen vuoden päästä. Viimeksi esillä on ollut Kanadassa syntyneen Marcel Dzaman tanssiaiheisia teoksia, niin kuin tämä karuselli.

Museo perustettiin vuonna 1979 tamperelaisen kauppiaan Sara Hildénin kokoelmien pohjalle. Sara oli hyvä myymään takkeja ja muotia naisille. Hän ja hänen työtään jatkava säätiö ovat keränneet kaikkiaan 5 000 teosta kotimaasta ja maailmalta. Ne mahtuisivat juuri ja juuri jalkapallokentälle.

Rauni Liukon ympäristötaideteos Ruuhkaratikka syntyi melkein 50 vuotta ennen kuin raitiovaunu saatiin Tampereelle.

Tornista puistoon

Hei, me lennetään. No, noustaan 168 metrin korkeuteen. Tamperetta ei ehkä tunnettaisi ilman tätä 50-vuotiasta tornia. Tornia valettiin kesällä 1970 neljän metrin vuorokausivauhtia yötä päivää. Pyörivässä ravintolassa ja näköalatasanteella voi ihmetellä Tampereen kasvamista.

Pyynikin kirkkopuisto on Tampereen vanhin puisto. Alun perin se oli hautausmaa jo 1700-luvun lopulla. Täällä viihtyy muutenkin kuin lehtien alla, sillä etelänpuolelle, lähelle kouluja, on kunnostettu leikkipuisto.

Puistosta löytyy myös siperianlehtikuusi, jonka ympäri eivät meidänkään kätemme yllä. Sillä on ympärysmittaa melkein viisi metriä.

Aleksanterin kirkosta on haettu turvaa kansalaissodan aikana. Nyt siellä soivat upeat urut ja kuorot.

Hämeenpuisto on kaupungin keuhkot. Se yhdistää kaupungin Näsijärveen ja Pyhäjärveen. Tämä oli alun perin Esplanadi ja rakennettiin kaupungin palokujaksi suojaamaan kaupunginosista toiseen leviäviä tulipaloja.

Hämeenpuistossa voi ihmetellä Viktor Janssonin vapaudenpatsaan korkeutta tai kosketella vedessä pyörivää graniittipalloa. Kun kesällä heitän järveen voileipäkiviä, mieleen tulee aina tämä graniittipallo.

Metsosta silloille

Tampereella voi kävellä linnun sisällä. Pääkirjasto Metso on suosikkilintuni.

Cosplay on roolileikki, jossa nuoret pukeutuvat sarjakuva- tai elokuvahahmoiksi. Tampereella järjestetään vuodessa useita cosseja eli alan harrastajien tapahtumia. Nuoret tekevät viikkokaupalla töitä hyvän rooliasun eteen.

Tammerkosken ympäristön voi valloittaa monella tavalla. Ensin kannattaa tähystää alue Finlaysonin katolta. Silloin vasta tajuaa tehtaiden ja siltojen paikan.

Tammerkosken yli menee kaikkiaan seitsemän siltaa kuten kaikissa vesistön halkomissa suurkaupungeissa! Oma lempisiltani on patosilta. Siitä voi kurkkia, miten voimakasta kosken virtaus on.

Rakastuneet ihmiset ovat kiinnittäneet lukkoja patosillan verkkoaitaan ja heittäneet avaimen koskeen.

Hahaa! Voiko rakkautta lukita?

Illalla Tampere on satumaa. Vesi tekee sen. Kun punatiiliset rakennukset heijastuvat koskeen ja koski tekee mutkan, on hauska miettiä, mitä kaikkea koski on nähnytkään.

Tamperehan perustettiin vasta 1779. Silloin täällä asui 200 henkeä, nyt 244 000.

Höyryä ja vettä

Höyryvoimalla on ollut iso merkitys Tampereen kehittymisessä, höyrykoneella ja höyryvetureilla. Vuonna 1900 Finlaysonin puuvillatehtaalla otettiin käyttöön Suomen suurin käytössä ollut Sulzer-höyrykone.

Tampereella kehrättiin lankaa ja kudottiin kankaita 1990-luvulle saakka. Sitten kankaiden tuotanto siirtyi ulkomaille.

Nyt Finlaysonin alueella on paljon ravintoloita ja yrityksiä.

James Finlaysonin perustajasuvun jäseniä voi käydä ihmettelemässä luonnollisen kokoisina nukkeina Milavida-museossa Näsikalliolla.

Wäinö Aaltosen luomat patsaat Eränkävijä, Kauppias, Suomen Neito ja Veronkantaja vartioivat Tamperetta Hämeensillalla.

Tampere on tänään teattereiden, kulttuurin, tieteen, keksintöjen ja uusien liikenneratkaisujen kaupunki. Nyt raitiovaunulla pääsee jo Hervantaan ja Tampereen yliopistollisen sairaalan pääovelle.

Se on aika mukava juttu! Tekniikka palvelee ihmistä arjessa.

* *

Harjulta Hämeenkadulle – Tampere kävellen

• Kävelijät: Julia ja Emil Bobyrev
• Teksti: Anne Välinoro
• Kuvaus ja editointi: Emil Bobyrev
• Kuvattu ja äänitetty Tampereella lokakuusta joulukuuhun 2021
• Tuotanto: Kulttuurin perikunta ry
• Kiitos: Kansan Sivistysrahasto

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua