KUVA 1: Lumi. Kuva: JT Lindroos
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. JT Lindroos on miettinyt lumen autuutta ja valkoisen värin suurta syvyyttä.
1
Lumi. Aina parasta, eikö näin? Valkoiset kinokset, jotka kasvavat päivästä toiseen, se raikkaan kirkas kimallus kun aurinko siihen antaumuksella iskee, se puhtauden tunne kun hiutaleet tuiskussa kasvoja koskettelevat. Siis lumi!
Kun muutimme takaisin kotimaahan puolitoista vuotta sitten, kuulimme jatkuvasti kuinka lunta ei enää talvisin tulekaan, ja sitäkin, että hiihto on unohdettu urheilulaji. Mutta ei näin. Taivaan täydeltä valoa ja valkeutta tälle kansalle joka joskus ennen näyttöjen loiston aikakautta pimeydessä vaelsi. Loputon pohjoinen rikkaus, lumi.
Kiitos siis lumelle, ettemme tänäkään talvena joutuneet harrastamaan uintia vesisateessa, vaan saimme nauttia niin valkoisesta joulusta kuin valkoisesta ystävänpäivästäkin. Luonnon led-valo, kukka kuuran, valkoinen kohina, nietos ja nuoska, ei loska tai sohjo vaan aito puuterilumi. Parasta, varsinkin tänään. Odotellessa tuota autuaan valkoista hiihtolomaa.
2
Tästä tuleekin mieleen, että valkoinen väri on vuoden 2022 isoin muotijuttu. Näin siis julistan, kannattaa uskoa koska puhun aina totta.
Valkoinen on kuin tyhjä kangas, täynnä mahdollisuuksia, tabula rasa. Se on tyyni kuin purje ilman puhuria, mutta samalla väriskaalan timantinkova ja armoton ääripää.
Valkoinen kuvaa rauhaa, ja sinisen kera se on myös maamme lyhyen oppimäärän kuvaus. Se on myöskin tämänkertaisen elämämme loppu, tuo hetki jolloin ikiuni saapuu ja totuus kirkastuu tietoisuuden rajamailla rajattoman rakkauden valkoiseksi valoksi.
Tiedän tämän täysin varmasti, sillä minäkin joskus näin tuon valon. Ennen kuin joku käänsi virrat pois katkaisijasta.
3
Ja nyt kun puhutaan lumesta, valosta ja äärimmäisyyksistä, otetaan pieni musiikkitauko ja kuunnellaan Kate Bushin ja Stephen Fryn duettona vetämä 50 Words for Snow.
Tiedänhän, että te kaikki kaipaatte lisää lunta!
4
Nautinnollisen musiikkituokion jälkeen suosittelen lumitöitä. Miksi altistaa itsensä jumppasalilla viruksille, eli siis ihmisille?
Lumenluonti on ilmaista kuntojumppaa. Se auttaa kehoasi pysymään voimissaan. Puhdas ilma aamulla antaumuksella keuhkoihin vedettynä herättää aistit ja ajatukset, jotta loppupäivänkin jaksaisi tietokonetta ja puhelinta tihruta. Lumenpuskemisen jälkijunassa pihasta pääsee siten myös tarpeen tullen happihölkälle lumisateeseen.
Auraus avaa avaran tien tuttujen taikka jopa tuntemattomien vierailuille. Se jopa auttaa jänöjusseja löytämään helpommin pihasi istutukset. Eli kyllähän nämä loputtomat lumityöt ovat, avot, sitä parasta. Jäätynytkin lasi on puoliksi täynnä.
5
Lopuksi sanotaan vielä, että liioittelu on parasta ainakin tänään. Se toimii terapiasta lumentuloon kyllästyneille. Voi aina väittää kuinka ihanaa se lumi on, vaikka itse asiassa tekisi mieli kirjoittaa arvostelu Eros Gomorralaisen hienon Kahdeksan kasaria -sarjan päätöstekstistä ja antaa Pixiesin Surfer Rosaa käsittelevälle esseelle täydet pisteet.
Lumitöiden mukavuuden sijaan olisi ehkä aiheellista toitottaa myös ekakulttuurilehti Manifetsin toisen numeron tuhdista ja turvattoman tehokkaasta tykityksestä – tämmöistä pauketta kaivataan.
Mutta joskus tämä pieni liioittelu helpottaa oloa ja auttaa harppomaan vaikeiden ja valkeiden päivien ylitse, tallaamatta kuitenkaan kenenkään sormia. Suosittelen siis, lämmöllä. Ja aurinkoa että kesää odottaen.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hajonneen perheen toipumista ja uusia ruumiita – arviossa Satu Rämön Rakel
KIRJAT | Hildur-sarjan neljännessä osassa avataan perheen äidin kohtaloa ja selvitellään siihen kytkeytyviä nykypäivän rikoksia.
Holomodor – Työväenmuseo Werstaan näyttely Ukrainaan 1930-luvulla tehdystä nälänhädästä
NÄYTTELY | Tampereen Työväenmuseo Werstaan Holomodor-näyttely panee miettimään ihmisen ikuista luontoa. Kansanmurhasta voidaan puhua, kun politiikka ja ideologia ovat nälän keskeisiä aiheuttajia.
Kuka puolustaisi paperittomia – arvioitavana Anneli Kannon Kaivatut
KIRJAT | Afgaanitytön katoaminen ei virkavaltaa kiinnosta, joten Noora Näkijä päätyy selvittelemään paperittoman maahanmuuttajan katoamista Näkijä-trilogian päätösosassa.
Särömaalailua reippaan kepeästi tähtitaivaan alla – arviossa Taikayö Camping
LEVYT | Suomenkielistä indiepoppia soittava helsinkiläisyhtye luottaa kolmen kitaran särön ja heleämmän puolen yhteistyöhön.