Kuvat: Chad Cochran / Thirty Tigers
LEVYT | Country punk -ryhmä Sarah Shook & the Disarmersin kolmoslevy Nightroamer esittelee aiempaa rohkeamman bändin, joka puskee pois pelkän country-musiikin parista indierockin puolelle, juuriaan kuitenkaan unohtamatta.
”Eniten sulattelua on vaatinut Shookin äänen digitaalinen manipuloiminen. Shook on hyvä ja omaääninen laulaja, joka saisi luottaa enemmän oman äänensä voimaan.”
Kolmatta levyä viivästytti levy-yhtiö Bloodshot Recordsin yrityskauppa, jonka johdosta sen on julkaissut Thirty Tigers. Mukana ovat edelleen kitaristi Eric Peterson ja basisti Aaron Oliva. Disarmersin alkuperäinen lap steel -kitaristi Phil Sullivan tekee paluun ja rummuissa on Will Rigby. Tuottajana häärii Dwight Yoakamin yhtyeestä tuttu Pete Anderson.
Shook on kertonut haluavansa uuden levyn kuulostavan aikaisempia avoimemmalta ja isommalta. Tyyli on kieltämättä muuttunut. Siinä missä aikaisemmat The Disarmers -levyt ovat olleet vahvemmin countryä – ehkä kepein punk-vaikuttein – tämä uusi heilahtaa selvästi enemmän jonnekin indierockin suuntaan. Ei countryä ole sentään kokonaan unohdettu; vaikkapa No Mistakes rivitanssivideoineen ja lap steel -soundeineen on ilmiselvää countrya.
Nightroamer (Thirty Tigers, 2022) vaatii hieman kärsivällisyyttä. Kun tätä viimeksi kuuntelin, avausbiisit vaikuttivat taas vähän tylsiltä. Seuraavalla kierroksella ne kuulostivat jo paremmilta. Biisijärjestystä olisi voinut hiukan säätää, nyt vetävimpiä biisejä on haudattu vähän syvälle.
Eniten sulattelua on vaatinut Shookin äänen digitaalinen manipuloiminen. Sen olisin jättänyt tekemättä; Shook on hyvä ja omaääninen laulaja, joka saisi luottaa enemmän oman äänensä voimaan. Years-levyllä Shookin laulut ovat kautta linjan parempia kuin tässä. I Got This varsinkin on vähän jännä veto, josta en osaa vielä sanoa onko se lintu vai kala. Ainakaan omalle Americana-soittolistalleni sillä ei ole asiaa – jolle sentään noukin levyltä muuten useammankin kappaleen.
Kokonaisuutena Nightroamer ei ole hullumpi levy, mutta jos Sarah Shook & the Disarmers ei ole aikaisemmin tuttu, suosittelen lämpimästi ensikontaktiksi aikaisempia levyjä – niillä mekastaa pykälää vetävämpi orkesteri. Etenkin Years on upea, kypsä albumi, jolle lykkäisin vaivatta kokonaisen tähden enemmän kuin tälle.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sweatmasterin hikilinko pyörii jälleen ihan tosissaan – arviossa More!
LEVYT | Turkulaisen garagerock-kolmikon pitkä tauko ei ole tehnyt Sweatmasterin musiikista nostalgista pakkopullaa. More! sykkii ja jyrää komeasti.
Kun maailma on outo, Liisa Akimof tekee siitä musiikkia – arviossa Miten asiat oikeesti on?
LEVYT | Liisa Akimof iskee kiinni nykyhetkeen tarkasti, ilkikurisesti ja täysin omalla äänellään.
Avomielisiä ja aitoja tarinoita elämästä ja pohjalaisuudesta – arviossa Juha Lagströmin Punainen pohjalainen
LEVYT | Juha Lagströmin albumi on tekijänsä mukaan raakaa iskelmää. Muusikko tunnetaan parhaiten Elonkerjuu-yhtyeen entisenä laulusolistina.
Ylva Harun vaivattomasti hymyävä ja pienesti kaunis levykokonaisuus – arviossa Kuiskaa mulle
LEVYT | Folkrockin, popin ja americanan maisemissa liikkuva Kuiskaa mulle luottaa livesoittoon ja sen luomaan pienieleiseen lämpöön.