Virolainen I Land Sound 2019 juhlistaa tanssia ja taidetta luonnon ja kestävän kehityksen ehdoilla

29.07.2019
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Saarenmaalla vuodesta 2017 järjestetty festivaali luottaa yhteisön ja tasa-arvon voimaan.”Joskus ihmisiä pitää hätkäyttää”, yksi järjestäjistä muistuttaa.

Rami Ratvio, teksti ja kuvat Eetu Haverinen, video Viron Saarenmaalla 11.–14.2019 järjestetty I Land Sound -festivaali yhdisti musiikkia, taideperformansseja, kasvisruokaelämyksiä ja hedonistista juhlaa luonnonkauniilla Illikun saarella. Tapahtuma on pienestä Orissaaren kaupungista ponnistavan ystäväjoukon tulkinta siitä, kuinka Saarenmaan historiasta ja elektronisen musiikin uusista mausteista sekoitetaan maistuva kulttuurisoppa. Vuonna 2017 ensimmäisen kerran järjestetty I Land Sound -festivaali sai alkunsa tapahtuman pääjärjestäjän ja dj:n Paap Uspenskin ystävineen vanhaan venetehtaaseen perustamasta Piidivabrik-klubista. Vuosien aikana ryhmä keräsi ympärilleen Viron ja lähimaiden elektronisen musiikin klubeilta, radio-ohjelmista ja alakulttuurikollektiiveista yhteisön, joka yhdistää voimansa kerran kesässä Illikun saarella. Tänä vuonna kävijät pääsivät kuudella lavalla parinkymmenen eri järjestäjäryhmän isännöimiin bileisiin. Katso: Video I Land Sound 2019 -festivaalilta.

I Land Sound yhdistää elektronisen musiikin perheen

Festivaalin suuri esiintyjämäärä ei ole itsetarkoitus. I Land Sound tarjoaa Illikun saarella alustan, jossa eri tapahtumajärjestäjät voivat näyttää osaamistaan toinen toistaan mielikuvituksekkaammin suunnitelluilla lavoilla. Musiikkityylit vaihtelevat housesta ja teknosta elektroniseen jazziin, funkiin, psy-tranceen, drum’n’bassiin ja kitarataiturointiin. Suurien artistinimien sijaan festivaali luottaa yhteisön voimaan. Yksittäistä päälavaa tai pääesiintyjiä ei nosteta esiin, vaan jokainen on tasa-arvoinen. Globaalien hittiesiintyjien aikakaudella paikalliseen vetovoimaan luottava festivaali ei ole itsestäänselvyys. – Haluamme aina ensin tavata järjestäjät ja tutustua heidän arvoihinsa ja visioihinsa. Festivaalikävijät eivät tule nimekkäiden esiintyjien perässä, vaan arvostavat paikallisen musiikkikulttuurin eteen työtä tehneitä ihmisiä. Virossa on myös todella hyviä dj:tä, pääjärjestäjä Paap Uspenski kertoo. I Land Soundin festivaalijärjestäjät tuntevat toisensa jo kouluajoilta Saarenmaan Orissaaresta. Myös Uspenskin perhe on mukana tapahtuman toteutuksessa. Äiti ohjaa tapahtuman koristeluja, isä vastaa turvallisuudesta, veli huoltaa tapahtuman pyörät ja sisko Paula esiintyy dj:nä. Järjestäjät luottavat palkattujen ammattilaisten sijaan toistensa ammattitaitoon. Visuaaliselta ilmeeltään alati päivien aikana muuttuva festivaalisaari muistuttaa kuhisevaa muurahaispesää. Sillä erotuksella, että loppuunmyydystä festivaalista huolimatta ruuhkat puuttuvat ja maisemaa leimaa saaristoluonto.

Elämysfestivaali kaikille aisteille

Jokainen kävijä luo oman I Land Sound -kokemuksensa. Aamupäivät on varattu lastenohjelmalle ja työpajoille, kuten tanssitunneille, taiteelle, joogalle ja suppaukselle. Ranta-alueen erilaiset saunat paahtavat taukoamatta. Tallinnalainen tanssiopettaja Marek ”Bboy Marek” Vetik ohjaa house-tanssityöpajaa. Ihmiset harjoittelevat yhdistämään breakdance-liikkeitä house-musiikkiin. – Ihmiset kunnioittavat toisiaan, mikä on tärkeintä. Tanssissa aloitetaan pienistä asioista, jotka voivat kasvaa suuremmiksi ja suuremmiksi. Näen, että ihmiset tekevät liikkeitä ehkä hieman omalla tavallaan, mutta kaikki ymmärtävät toisiaan. Eivät välttämättä sanoin, mutta liikkeen kautta, Vetik kertoo. Tallinnalainen 9/11-klubi villitsee house-rytmeillä fanejaan veden päälle rakennetulla Auringonlaskulavalla. Kauniisti koristellulla laiturirakennelmalla tanssitaan vain sukkasillaan ja juomat ohjeistetaan jättämään rannalle. Hedonistisesta tunnelmasta ja suuresta väkimäärästä huolimatta tanssijat huomioivat toisensa. Yön saapuessa festivaalin toisen pääjärjestäjän Taavet Bristolin Romaniassa tapaama Pepita-ryhmä ottaa haltuun Kupolilavan Keski-Euroopassa suosiossa olevalla RO-minimal-teknollaan. Samaan aikaan Psÿdja sekä Vilsandi Trance -ryhmät luovat psykedeelisiä äänimaisemia Metsälavalla. Piidivabrik-ryhmän teknon täyttäessä tanssilattian Kupolilavalla kattorakennelman valtaa ilma-akrobaatti. – Monipäiväisellä festivaalilla pelkkä tanssiminen ei riitä. Joskus ihmisiä pitää hätkäyttää. Haluamme, että ihmiset voivat ilmaista itseään monilla eri tasoilla, Uspenski selittää. Öisin I Land Soundia värittävät tulitaide ja videovisualisoinnit. Kaksikerroksinen bussi vaeltaa alueella soihtuja heiluttelevia minotauruksia kyydissään. Lauantaiyönä festivaaliniityn viisitoistametriselle puiselle tornille löytyy selitys. Orissaarelainen kuoro aloittaa kovaäänisen rekilaulun, tuhatpäinen festivaalijoukko kerääntyy niitylle ja kansantanssijat juoksevat roihuavan tornin ympärillä. Videovisualisointeja heijastetaan rakennusten seiniin sekä kolmiulotteisia videoefektejä ilmaan luoviin vesipatsaisiin. Tanssi jatkuu lavoilla aamuun, kunnes nälkäiset festivaalivieraat palaavat etsimään aamupalaa kasvisruokaa myyvistä katuruokakojuista. – Yksistään ruoka-aluetta on rakennettu kuukausia. Haluamme ihmisten huomaavan, että laitamme tähän paljon energiaamme ja aikaamme, rakennamme kaiken itse. Materiaalien tulee olla luonnonmukaisia ja kestäviä. Tärkeintä on kunnioittaa luontoa. Kun katsot ympärillesi, aurinko paistaa ja joka suunnassa kimmeltää vesi. Tässä ympäristössä valmiit festariaidat näyttäisivät feikeiltä, Uspenski alleviivaa.

Tavoitteena kestävä tulevaisuus

I Land Sound panostaa ympäristöystävällisyyteen. Festivaalin ruoka-alueella käytetään pelkästään panttia vastaan jaettavia posliiniastioita sekä metallisia ruokailuvälineitä. Jätteet pyritään kierrättämään tarkasti. Vieraat keräävät tupakantumpit erikseen jaettaviin purkkeihin. – Kestävyys on tärkeä osa festivaalia, haluamme olla niin vihreitä kuin mahdollista. Näytämme ihmisille, että kestävämpi elämä onnistuu, kuinka olla parempia maailmankansalaisia. Suuri osa ajattelutavasta tulee saarenmaalaisilla kotoa. Kun asut saarella, roskaamista on pakko välttää, ettei meri likaannu. Emme halua pakottaa ihmisiä, mutta näytämme, että kestävä kehitys on mahdollista. Vaikka emme aina onnistuisi, myös epäonnistumisista voi oppia. Kun kohtelet luontoa hyvin, se on hyvä sinulle takaisin, Uspenski kertoo. Historiallinen Saarenmaa on houkutellut suomalaisia jo vuosikymmenten ajan, mutta viime aikoina alueen ovat löytäneet myös nuoret festivaalimatkaajat. Fiilistä tai taikaa on vaikea tuotteistaa ja luoda tyhjästä. – Saarenmaalla on aina ollut joku romanttinen viba. Tämä saari on meidän kotimme, Uspenski sanoo.

Rami Ratvio