Kuva: Veikko Kähkönen
HENKILÖ | Siirtolaisuuteen liittyy aina uuden maan ja elämän löytämisen iloa, kokemuksia ja oppimista, mutta myös vaikeuksia, surua ja kaipuuta kotimaahan. Aija Puurtinen on paneutunut Amerikan siirtolaisuusaiheeseen huolella ja pitää siitä myös esitelmiä.
”Minulle ei riitä vain se, että teen biisejä jostakin asiasta; se asia pitää osata kunnolla.”
Leena Reikko
Porilainen musiikkitapahtumien järjestäjädynamo Validi Karkia joutui koronan vuoksi lykkäämään Aija Puurtinen ja Brooklynin satu -yhtyeen konserttia kahdesti. Joulukuun puolivälissä konsertti Mies-Laulun Kuorotalossa viimein toteutui. Fingelskalla lauletut kappaleet soivat hienosti ja toivat aikoinaan Amerikkaan lähteneiden tarinat kuulijoitaan hyvin lähelle.
− Tämä kokonaisuus toimii parhaiten konserttimuotoisena. Tarinat välittyvät näin parhaiten, Aija Puurtinen toteaa.
Amerikan suomalaisten siirtolaisten laulut syntyivät alun perin tilaustyönä. Kurikan Rytmiraideyhdistys pyysi Aija Puurtista säveltämään Perttu Hemminkin tekstejä Pohjanmaalta Amerikkaan lähteneistä. Nyt lauluista on tehty jo kaksi levyä. Savolainen Puurtinen on saanut pohjalaisten hyväksymisen sille, että osaa lausua pohojalaisittain oikein.
”Finntown, Brooklyn, se yhdeksäs stoppi
Siellä on meidän soppi
Ei ees kunnon apartementti
Yhden petiruuman peismenttiVaikka on kylymä, mä annoin ukolle nootin
Kun viime yönä nukkui kanssa overkootin”
− Yhtäkkiä meillä alkoikin olla paljon keikkoja, sana meistä vain levisi. Lännen-Jukkahan (J. Karjalainen) on tehnyt jo ajat sitten omia fiktiivisiä laulujaan, mutta nämä laulut perustuvat suurelta osin autenttisiin siirtolaistarinoihin, Puurtinen kertoo.
Monipuolinen puurtaja
Aija Puurtinen on musiikillinen kameleontti, joka on pystynyt muuntautumaan, muuttumaan ja olemaan kuitenkin itselleen uskollisena.
– Minulla on aina ollut tarve monipuolisuuteen. Minua ei ole pakotettu eikä se ole sitä, että yrittäisin haalia vähän enemmän yleisöä ja olla joka paikassa. Uskon, että minulle on tullut tilaisuuksia, joihin olen tarttunut. Olen sanonut usein ”kyllä”, mutta nykyään ehkä sanon usein ”katsotaan”…
Puurtinen sanoo, että on myös alkanut uskoa siihen, että me kaikki näemme toisissamme asioita, joita itse emme näe. Asioita, joita voimme kehittää ja joiden kanssa kasvaa, kunhan joku auttaa huomaamaan uusia mahdollisuuksia.
− Ehkä se johtuu siitä, että me kaikki mielellään pysyttelemme omilla turva-alueillamme. Mutta sekin on nähty, että yleisö tottuu uusiin asioihin. Honey B. & T-Bonesin yleisö on tottunut hyvinkin laajaa-alaiseen tarjontaan. 1980-luvulla teimme perinteistä bluesia, mutta aika nopeasti aloimme tehdä omia juttujamme ja se on kantanut.
Musiikin YK
Brooklynin satu-yhtye, jonka kanssa Puurtinen kiertää siirtolaislaulujen kanssa on varsinainen musiikin YK. Mukana on niin vannoutunut jazzmuusikko (Mooses Kuloniemi), klassisen viulun ammattilainen (Helmi Antila), folkmuusikko (Selina Sillanpää), bluesministeri (Esa Kuloniemi) sekä kansanmusiikin ammattilainen (Eero Grundström).
– Olen itsekin ihmetellyt, miten soitamme niin hyvin yhteen. Meillä on hirveän hyvä henki. Sävellykset on tehty niin, että ne voidaan toteuttaa niinkin, että vain minä olen mukana tai sitten duona. Juhlakokoonpano on tämä orkesteri ja arvostan todella, että kaikki ovat niin innolla mukana. Oletan, että se johtuu siitä, että pidämme kaikki tätä tärkeänä, Puurtinen hymyilee.
Tietoa pitää viedä eteenpäin
Aija Puurtinen on ollut mukana musiikkimaailmassa vuosikymmeniä. Monet asiat ovat muuttuneet ja jotkut todella paljon. Esimerkiksi se, mitä radioista meille tarjotaan, on kaventunut. Ajatellaan, että tietyn ikäisille ihmisille pitää tarjota tietynlaista musiikkia.
− 1980-luvulla Honey B. & T-Bonesilta ilmestyi ensimmäinen Anytime-niminen levy ja sen biisit soivat silloisessa Kevyesti keskellä päivää -ohjelmassa. Tänä päivänä sellainen ei tulisi kuulonkaan.
− Musiikkimaailman vallankahvassa olevien pitäisi tehdä myös sivistystyötä. Kaikki voidaan tietenkin löytää netistä, mutta siihen tietomäärään myös hukkuu. Koululaisille ja nuorille on ihan eri asia kuulla musiikkia livenä, se on yksi polku siihen, että pääsee tutustumaan musiikin eri tyyleihin.
Aija Puurtinen opettaa Sibelius-Akatemiassa pop- ja jazzlaulua ja on musiikkikasvatuksen ainejohtaja. Hän kertoo lähtevänsä helposti mukaan uusiin projekteihin; tämän päivän siirtolaisuusteemakin voisi olla mielenkiintoinen projekti.
− Olen innostunut elämästä ja musiikista. Työskentelen paljon nuorten kanssa ja rakastan sitä elämää, missä he elävät. Ja sitten välillä tuon heille sinne sellaisia uusia vinkkejä; otetaan vaikka joku supersuosittu Adele. Voin ihan vaivihkaa sanoa, että tiedätkö, mitä musiikkia hän on kuunnellut, ehkä kannattaa sinunkin katsoa sitä polkua.
Puurtinen ajattelee, että opettajan velvollisuus on siirtää tietoa aikakaudelta toiselle, maasta toiseen, sukupolvelta toiselle. Siksi ei käy päihinsä, että opiskelija ei tietäisi, kuka on Stevie Wonder – vaikka on niinkin ollut.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Päivi Lukkarilan Skutsi ei kelvannut isoille kustantajille, nyt se on yksi Finlandia-voittajasuosikeista
HENKILÖ | Finlandia-ehdokkuus tuli kesken koulun ruokatunnin. ”Olin aivan äimän käkenä”, sanoo tamperelainen opettaja-kirjailija.
Kimmo Pohjonen tarjoili kauneutta ja kantaaottavuutta – 60-vuotisjuhlakonsertti Tampere-talossa
HENKILÖ | Kimmo Pohjonen ei päästä helpolla sen paremmin itseään kuin yleisöään. Tinkimätön taiteen tekeminen on nostanut hänet maailmanmaineeseen.
Miia Selinin Marple katselee maailmaa tutkivasti mutta lempeästi – Tuijottava katse valtaa Tampereen Työväen Teatterin
TEATTERI | Työviksen ensi-illassa Agatha Christien rakastettua harrastelijasalapoliisimummelia esittää Miia Selin, joka on pohtinut onko hän viisikymppisenä liian nuori rooliin.
Yli puolet elämästä Tampereella – Pauli Hanhiniemi tiesi tullessaan, että tänne kannattaa jäädä
HENKILÖ | Vastikään 60 vuotta täyttänyt Pauli Hanhiniemi on asunut elämästään yli puolet Tampereella. Millainen on hänen Tampereensa, missä on hyvä asua, missä keikkailla, se selviää nyt.