Sarja-arvio: Steven Soderberghin HBO:lle tuottama ja ohjaama tv-sarja Mosaic tuulettaa mukavasti murhamysteerien kulunutta aihepiiriä, Petri Hänninen kirjoittaa.
Steven Soderberghin nimi on laadun tae. Hän nousi Hollywoodin kultapojaksi elokuvilla Seksiä, valheita ja videonauhaa sekä Traffic, josta hän sai Oscarin. Näiden lisäksi hän on ohjannut muun muassa elokuvat Erin Brockovich ja Elämäni Liberacen kanssa sekä Stanislaw Lemin romaaniin perustuvan Solariksen uudelleenfilmatisoinnin.
Soderberghin tuottamia tv-sarjoja ovat muun muassa lännensarja Godless sekä 1900-luvun alkuun sijoittuva, vinksahtanut sairaalasarja The Knick. Jälkimmäisessä hän oli myös ohjaajana. Miehen meriitit ovat näyttävät, ja häneltä voi aina odottaa jotain erikoista.
Vuonna 2018 ilmestynyt kuusiosainen minisarja Mosaic on epätyypillinen murhamysteeri. Utahilaisessa pikkukaupungissa tapahtuu raaka murha ja teosta otetaan kiinni mies, jota syytetään pelkkien aihetodisteiden perusteella. Silminnäkijöitä ei ole.
Lakimies ja syyttäjä tekevät pikaisen sopimuksen huutokaupalla. Syytetty tarttuu tarjoukseen pitemmän tuomion pelossa, mutta vakuuttaa syyttömyyttään viimeiseen asti. Pari vuotta myöhemmin tuomitun sisar alkaa tutkia huithapeliveljensä edesottamuksia, ja saa mukaansa myös paikallisen poliisin.
* *
Sarjan voima on käsikirjoituksessa ja näyttelijäntyössä. Sharon Stone tekee uskomattoman roolin yksinäisenä, miehennälkäisenä lastenkirjailijana, mutta aiemmin vain pikkurooleja tehnyt Devin Ratray ponnahtaa koko sarjan kulmakiveksi. Ratrayn esittämä, pyörätuoliin joutunutta vaimoaan hyysäävä ylipainoinen poliisi opettelee ison maailman peliä avatessaan murhatutkimukset uudelleen kaupungin silmäätekevien vastustuksesta huolimatta.
Tarina nojaa lujasti henkilöhahmoihinsa. Siinä ei ole yllättäviä juonenkäänteitä, pyssyn kanssa juoksentelua eikä päähenkilöiden välillä ole romanssin häivääkään. Realistisuus on tapissa. Dialogi on suorastaan ällistyttävän todentuntuista, aivan kuin käsikirjoittaja Ed Solomon siteeraisi pitkiä pätkiä puhetta suoraan elävästä elämästä.
* *
Sarjan henkilöt eivät ole vain uskottavia, vaan todellisia. Henkilöiden taustatarinat ovat vaiherikkaita, täynnä pettymyksiä ja häpeällisiä salaisuuksia, aivan kuin meillä kaikilla. Ed Solomon on sanonut (vapaasti suomennettuna), että pahis on aina oman tarinansa sankari, joten jokaisen henkilön pitää olla vähintään oman elokuvansa arvoinen. Tämä ideologia näkyy Mosaicissa.
Tästä alkaa jo päätellä, että Solomonin täytyy olla nero. The Internet Movie Database kertoo hänen kirjoittaneen muun muassa elokuvat Billin ja Tedin uskomaton seikkailu, Super Mario Bros ja Charlie’s Angels. Men in Black on miehen tuotannon tunnetuinta ja parhainta sorttia. Mitä ihmettä! Komedia on tietysti vaikea laji, mutta tuntuu omituiselta, ettei hänellä ole juurikaan meriittejä draaman puolelta.
* *
Mosaic alkaa pitkällä takaumalla. Juonta seurataan useista näkökulmista eri aikatasoissa, eikä varsinaista päähenkilöä ei ole. Tarinan keskushenkilö, Jennifer Ferrinin esittämä Petra Neill, vain nivoo tarinat yhteen. Hän jääkin hieman yllättäen koko sarjan latteimmaksi hahmoksi. Takaumat ja nykyaika on erotettu toisistaan ärsyttävällä suotimella, joka tekee kuvaruudun reunat häilyvän tummiksi.
Kuten jo alussa sanoin, Mosaic on epätyypillinen murhamysteeri. Sarjan lopetus on yllättävä, eikä varmasti miellytä kaikkia. Mukavaa kuitenkin on että näinkin loppuun kaluttuun aiheeseen on löydetty uutta näkökulmaa. Kerronnan realistisuus alleviivaa mielenkiintoisesti loppuratkaisua ja rakentaa eräänlaisen statementin. Mutta ei siitä sen enempää, ettei mene juonipaljastusten puolelle.
Mosaic on saatavana myös sovelluksena, jossa tarinaa voi seurata kunkin yksittäisen hahmon silmin.
Petri Hänninen
Mosaic nähtävissä HBO Nordicilla.