Paluun tehnyt Abba ei edes yritä uusiutua – ja on juuri siksi yhä maailman tärkein pop-yhtye

Abban uusi levy Voyage julkaistaan perjantaina 5.11.2021

Juha Kurkikangas

Kun Abba vuonna 1974 voitti euroviisut, olin juuri täyttänyt 11 vuotta. Naapuruston pikkumankat olivat jo pari vuotta raikanneet glamrockia, joten makeasti kimaltavat ruotsalaiset ottivat saman tien helposti paikkansa muiden tolppakenkäisten idolien joukossa.

Omalla perheelläni ei tuolloin vielä ollut nauhoittavaa kasettimankkaa, mikä tarkoitti sitä, että musadiggailuni oli aluksi paljolti radion varassa. Kyttäsinkin koko kesän 1974 mökillä mölytoosan lähettyvillä sitä hetkeä, että saisin kuulla Waterloon uudestaan. Eräänä iltana sitten tärppäsi. Se oli sen suven hienoin kolmeminuuttinen.

Abba-innostukseni ei missään vaiheessa kuitenkaan lähtenyt ns. laukalle. En vuorannut seinääni nelikon julisteilla, salaa kuolannut Agneta Fältskogin pakaroiden perään tai myrkyttänyt ympäristöäni aamusta iltaan bändin musiikilla (kuten Gary Glitterin kanssa oli päässyt tapahtumaan). Hetken hurmion sijaan Abbasta muodostui pikku hiljaa kuin tuttu ja turvallinen perheenjäsen, joka oli koko ajan läsnä nuoren pojan kasvaessa teini-ikään ja sen yli.

Abba dabba doo!

Kun glam-urhojen urat 1970-luvun lopulla (Bowieta lukuun ottamatta) hyytyivät yksi toisensa jälkeen uusien ilmiöiden – discon ja punkin – puserruksessa, pysyi Abban suosio kevyen musiikin muoti-ilmiöille immuunina. Ruotsalaisyhtyeestä tuli kuin oman lajinsa Neuvostoliiton lätkämaajoukkue; kone, joka tekemisen tason pätkääkään notkahtamatta porskuttaa eteenpäin tasaisen tappavalla osumatarkkuudella vuodesta toiseen.

Nerokkaiden sävellysten lisäksi Abban suurimmaksi valttikortiksi muodostui juurikin tuotetun materiaalin hämmentävän korkeana pysynyt laatu. Vaikka jo kahdesta ensimmäisestä albumista Ring Ring ja Waterloo irtosi hittibiisit, menivät ne kokonaisuuksina vielä hieman harjoittelun piikkiin. Vuonna 1975 julkaistulla kolmosalbumilla Abba Björn Ulvaeus ja Benny Andersson olivat jo löytäneet tekemiseensä punaisen langan. Sen jälkeen parivaljakko ei enää koskaan päästänyt käsistään huonoa biisiä.

Vähintään puolen tusinaa albumia julkaisseista pop-yhtyeistä The Beatles lienee Abban lisäksi ainoa, jonka LP-tuotanto ei sisältänyt ainuttakaan hititöntä hutia. Liverpoolilaiset ehtivät yllättävän lyhyen (vain seitsemän vuotta) kestäneen levytysuransa aikana polkaista myyntiin peräti 13 albumia. Julkaisutahti oli käsittämätön – kaksi levyä vuodessa. Ruotsalaisten hittikone tahkosi levyjä vauhdilla yksi per vuosi, mikä sekin nykystandardeilla olisi kova luku.

Synkkiä pilviä Skansenilla

Vaikka Abban sisäiset ongelmat olivat jo jonkin aikaa olleet julkinen salaisuus, tuli yhtyeen hajoaminen vuonna 1982 faneille ikävänä yllätyksenä.

Viimeiseksi jäänyt albumi The Visitors oli täynnä vinkkejä Abban ylle kasaantuneista synkistä pilvistä. Vuonna 1981 julkaistun levyn kannessa bändin jäsenet oli sijoitettu Tukholman Skansenilla sijaitsevaan raskastunnelmaisen pimeään ateljee-saliin korostetun kauaksi toisistaan, mikä entisestään alleviivasi ex-pariskuntien välisiä jännitteitä. Angeta ja Björn olivat eronneet vuonna 1979, Fridan (Ann-Frid Lyngstad) ja Bennyn lusikat menivät jakoon hieman myöhemmin. Levy oli aikaisempaa synkempi myös niin melodioiltaan kuin sanoituksiltaan, esimerkkinä paljon puhuva tilitysballadi When All Is Said And Done.

Virallisesti Abba ei koskaan lakannut olemasta, mikä jätti ihailijoille henkiin haaveet siitä, että jatkoa olisi vielä tulossa. Viimeistään 1980-luvun puolessa välissä oli kuitenkin selvää, että uusia Abba-biisejä on turha odottaa. Ryhmän jäsenet siirtyivät pikku hiljaa omien projektiensa kimppuun (Agnetalla ja Fridalla soololevyt, Björnillä ja Bennyllä yhteinen musikaaliproduktio Chess) mikä viimeistään söi loputkin toivon muruset yhteen palaamisesta.

Myöhemmin 1990-luvun puolella Björn ja Benny päätyivät useaan otteeseen korostamaan, että Abba ei enää koskaan nouse lavalle. Se ei silti estänyt erästä amerikkalaista yritysrypästä kokeilemasta vielä kerran tikulla jäätä. Porkkanaksi kerättiin huikea miljardin taalan palkkio, jonka ryhmä saisi, jos suostuisi maailmankiertueelle. Edes 250 miljoonaa per naama ei kuitenkaan motivoinut nelikkoa enää palaamaan takaisin rankkaan kiertue-elämään. Yhtyeen naiset olivat tulleet hyvin tarkoiksi yksityisyydestään ja varsinkin Agneta näki isosti vaivaa eläkepäiviensä suojelemiseksi julkisuudelta.

Tätä taustaa vasten Abban paluu kuvioihin on oikeasti järisyttävän iso juttu.

Paluu 1970-luvulle ja takaisin

Abban comeback-operaatio on osoittautunut kovan tason markkinointiosaamisen taidonnäytteeksi sekä muiltakin osin luovasti rakennetuksi kokonaisuudeksi, aina uuden albumin nimeä myöten. Uuden tulemisen kantavaksi teemaksi on valittu matka, josta on saatu nimi Voyage sekä uudelle levylle että konserttiproduktiolle, minkä aikana yhtye pyrkii esittelemään yleisölle koko tähänastisen taipaleensa.

Uuden albumin sanoitukset valottavat Abban jäsenten nykyhetken elämää ja tunnelmia. Neljänkymmenen vuoden takaisia tekemisiä tullaan sitten kahlaamaan läpi konserteissa, joissa laulaviksi ”matkaoppaiksi” on valittu virtuaalisesti luodut nuoret ”abbatar-hahmot” siinä kuosissa kuin he olivat vuonna 1979.

Jatkuvuutta ja johdonmukaisuutta yhtyeen tekemisissä edustaa myös uuteen albumiin valittu typografia. Fontti on yhä tasan sama kuin kaikkien aikaisempienkin LP-levyjen kansissa. Abban lisäksi myös mm. AC/DC, KISS, ZZ Top, Metallica sekä Electric Light Orchestra ovat luottaneet graafisen toiston voimaan, brändäten itseään helposti tunnistettavalla logolla lähes koko uransa ajan.

Abba nousee sittenkin lavalle – nousematta lavalle

Teknisesti 3D-hahmot toteutettiin alun perin George Lucasin tehostefirman Industrial Light & Magicin kehittämällä motion capture -tekniikalla. Siinä näyttelijä puetaan antureiden peitossa olevaan haalariin, jonka liikkeet taltioidaan asua ympäröivillä kameroilla. Näin syntyneen hahmon ulkomuoto voidaan jälkikäteen tietokoneen kuvaruudulla muuttaa aivan miksi tahansa.

Albumin nauhoitusten jälkeen ruotsalaiset esittivät kuvausstudiossa hittejään peräti viiden viikon ajan kyseiset asut päällään, oikeaa konserttitilannetta simuloiden. Abba-areenalla tullaan siis näkemään yhtyeen jäsenten aitoja lavareaktioita, eleitä, ilmeitä ja liikkumista, olkoonkin että digitaalisessa 3D-muodossa.

* *

Lopputuloksen siirtäminen yleisön eteen vaatii erityisvalmisteisen teknisen ympäristön, mitä varten Lontoon Olympic Parkin alueelle on tällä hetkellä valmistumassa ”Abba-areena”. Puurakenteisen konserttihallin kapasiteetti on 3 000 katsojaa ja tilassa pystytään toteuttamaan myös valaistukseen ja erikoisefekteihin liittyviä ratkaisuja, joita ei ole aikaisemmin nähty vielä missään. Kuuleman mukaan luvassa tulee olemaan paljon kokonaisvaltaisempi kokemus kuin mitä pelkät hologrammikuvat pystyisivät aikaansaamaan.

Digitaalitekniikan vastapainoksi lavalle nousee kymmenhenkinen, lihaa ja verta olevista huippumuusikoista kasattu bändi, joten virtuaalilaulajien taustalla oleva soitto luodaan aidosti livenä.

Show saa ensi-iltansa 27.5.2022 ja konsertteja tullaan esittämään Lontoossa seitsemän kertaa viikossa aina lokakuun alkuun asti. Sen jälkeen produktio on tarkoitus viedä kiertävälle turneelle myös muihin kaupunkeihin, ehkä jopa maan rajojen ulkopuolelle.

Ei ole vielä tietoa siitä, puretaanko Lontoon sali toisaalle pystytettäväksi vai jääkö se paikalleen mahdollisia myöhempiä jatkonäytöksiä varten. Ajatusleikkinä ja vertailun vuoksi mainittakoon, että Abba-musikaali Mamma Mian esitykset ovat Lontoossa pyörineet yhtäjaksoisesti jo 22 vuotta, eikä lopetusta vieläkään ole näköpiirissä…

Tuleva virtuaalishow on saanut maailmalla hieman ristiriitaisen vastaanoton; joidenkin mielestä abbatar-hahmojen habitus on jopa hieman pelottava, toisten silmissä idea on aivan mahtava. Niin tai näin, konserttisarjan ensimmäiset jakoon tulleet liput loppuivat jo heti kättelyssä, vaikka niiden hintapolitiikka olikin faneille ikävä yllätys – noin 100 euroa per lippu.

Megaluokan salaisuus pysyi hyvin piilossa

Kukaan ei milloinkaan julistanut, että Abba ei koskaan enää tulisi tekemään uutta musiikkia. Ehdoton ei koski ainoastaan live-esiintymisiä, joten studioon palatakseen Björn ja Benny eivät joutuneet kääntelemään takkejaan.

Alun perin nauhoitussessiossa oli tarkoitus purkittaa vain kaksi uutta kappaletta tulevan virtuaalishow’n tarpeisiin. Ne viimeisteltiin jo vuonna 2018, mutta juuri kun comeback-valmistelut oli saatu vireille, iski korona. Konsertteja oli pakko siirtää ja yhtäkkiä nelikko huomasi, että heillä onkin käytössään paljon enemmän aikaa kuin oletettiin. Niinpä Benny päätti kysäistä kiinnostaisiko tyttöjä laulaa mahdollisesti vielä pari muutakin laulua. Ja sen jälkeen vielä pari lisää. Ja pian joukko huomasikin kasaavansa kokonaista LP-levyä.

Voipi olla, että ilman koronan aiheuttamaa viivästystä koko studiosessio olisi typistynyt vain kahteen sävellykseen. Kerran näinkin päin.

Herrat Ulvaeus ja Andersson olivat pystyneet hyvässä hengessä tekemään yhteistyötä välivuosienkin aikana mutta kukaan ei tiennyt miten hyvin, josko laisinkaan, koko nelikko pärjäisi keskenään näin pitkän eron jälkeen. Yhteisen kemian lisäksi myös naisten laulukunto ja -ääni oli arvoitus.

Huoli oli turha. Yhteistyö sujui hyvin, ja vaikka sekä Agnetan että Fridan lauluäänten voima onkin vuosien saatossa hieman haurastunut, oli sointi yhä abbamaisen kaunis, harmonioiden napsahdellessa kohdilleen tutuksi tulleen vaivattomasti. Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa.

Suurelle yleisölle ilmoitettiin jo neljä vuotta sitten, että tekeillä on pari uutta biisiä, joten niitä osattiin odottaa. Kokonaisen albumin työstäminen pidettiin kuitenkin visusti salassa. Tieto sellaisen julkaisusta paljastui YouTubessa lanseeratun comeback-spesiaaliohjelman yhteydessä riemukkaana yllätyksenä.

* *

Vanhat ennätykset roskikseen

Uusi albumi Voyage tulee jakoon perjantaina 5.11.2021. Se sisältää 10 kappaletta, joista kaksi on nyt ilmestynyt singlenä, joka  jyräsi tiensä iTunesin striimauslistojen kärkeen välittömästi vain pari hassua tuntia julkaisunsa jälkeen. Tätä kirjoittaessa uutuussinglen molemmat raidat komeilevat Spotifyn listalla sijoilla yksi ja kaksi.

Voyagen ennakkotilausten määrä ja nopeus rikkoi Brittein saarilla jo kolmen päivän myynnin jälkeen Take That -bändin hallussa olleen vanhan ennätyksen, joten ainakin toistaiseksi Abban suosio on ollut paluun ympärille muodostuneen hypen kanssa samassa linjassa.

Levyllä on kaksi muutakin jo 1990-luvulla demoina julkaistua vanhaa Abba-sävellystä, jotka nyt saavat uuden elämän remasteroituina versioina. Täysin uusia sävellyksiä on siis vielä tulossa kuusi kappaletta.

I Still Have Faith in You (…after 40 long years)

Uuden singlen A-puolen balladi I Still Have Faith in You on tarina siitä, miten hyvin aika voi parantaa haavoja jopa neljänkymmenen vuoden takaa. Kappale kertoo Abbasta itsestään ja valottaa sitä, miten kaiken koetun katkeruuden jälkeen ryhmä ihmisiä vuosien jälkeen oivaltaa kuinka paljon he yhä välittävät toisistaan. Kieltämättä siirappinen, mutta silti samalla täydellinen intro maailman tunnetuimman pop-yhtyeen reunion-juhlalle.

I Still Have Faith In You -kappaleesta ei heti ensikuulemalta saanut oikein otetta, mutta parin kuuntelukerran jälkeen sävellyksen monimuotoisuus ja kauneus alkoi päästä oikeuksiinsa. Hitaahkosti aukeava, loppua kohti kasvava raita tulee varmasti löytämään oman vankan paikkansa yhtyeen tasokkaasta portfoliosta.

Tervetuloa takaisin, korvamato

Singlen toisen puolen, Dont Shut Me Downin lyriikat jatkavat matkateeman mukaisesti tarinankerrontaa bändin jäsenten henkisestä kasvamisesta, katkeruuden voittamisesta ja anteeksiantamisen voimasta:

”I’m not the same this time around… And I love you still and so I won’t pretend. I have learnt to cope, and love and hope is why I am here now”

Hieman on eri meininki kuin 40 vuotta sitten The Visitorin ranteet auki -vuodatuksissa.

Tanssitempoinen Dont Shut Me Down kuulosti jo heti lähdössä enemmän perinteiseltä Abbalta. Ja erittäin hyvältä sellaiselta, mikä kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkoittaa sitä, että biisin loppuessa sen haluaa heti kuunnella uudestaan. Ja sen jälkeen uudestaan. Ja sen jälkeen uudestaan. Jonka jälkeen ei voi kuin nostaa kädet pystyyn ja (mairea hymy huulilla) todeta, että sinne sujahti korvamato pään sisään. Ja huutaa perään että jesss, jo oli aikakin!

Korvamato on juuri se mitä Abba-fanit ovat odottaneet 40 vuotta. Toivoneet ja odottaneet, että joku joskus vielä onnistuisi sellaisen änkeämään tärykalvon läpi.

En edes muista, milloin ja missä edellisen kerran olisin halunnut into piukassa kuunnella mitään uutuusbiisiä saman tien uudestaan. Olin jo ehtinyt unohtaa miten riemukas kokemus se on. Jotenkin tragikoomista, että teinimäisen innostuneisuuden tunteen palauttamiseen tarvittiin kaksi keski-iältään yli 75-vuotiasta gubbea.

Ihana pelottava comeback

Abban ystäville yhtyeen uuden materiaalin julkaisuprosessi on kaikessa ihanuudessaan ollut myös hermostuttava ja jopa pelottava kokemus. Kysymysmerkkejä oli paljon. Entäs jos biisit edustavatkin jotain modernia uutta tyyliä, josta ei Abbaa enää edes tunnista? Entäs jos Benny ja Björn ovatkin kadottaneet maailman tuuliin kaiken taikapölynsä? Entäpä jos Abba 2.0 onkin romahtanut mitäänsanomattomaksi keskinkertaisuudeksi tai suorastaan umpisurkeaksi?

Kestääkö silloin fanin pää?

Ei mitään hätää. Abba kuulostaa vuonna 2021 yhä itseltään. Materiaali on melodisesti oivaltavaa, kauniisti laulettua, nerokkaasti sovitettua ja huolitellusti tuotettua.

Kiitos, Björn ja Benny

Kiitos siitä, että ette lähteneet väkinäisesti toteuttamaan jotain pakkopullauudistettua mukamodernia R&B-Abbaa, vaan teillä oli rohkeutta tarjota juuri sitä mitä kansa salaa toivoi: riittoisan old-schoolia olematta kuitenkaan väsynyttä vanhan toistoa. Samaa uskallusta juurille paluuseen soisi löytyvän myös muiltakin aikalaisartisteilta (vink vink, Duran Duran, Madonna ja kumppanit).

Abban musiikin tyyli tuskin muuttuu loppualbuminkaan kohdalla, sillä Benny Andersson on myöntänyt rehellisesti, että hän ei ymmärrä miten tämän päivän artistit kasailevat biisejään, eikä yksinkertaisesti tunnista nykypopin rakenteita tai sisältöelementtejä. Siksi herrat tulevat jatkamaan sillä ainoalla aikoinaan opitulla tavalla, millä ovat tähänkin asti koko uransa musiikkia luoneet. Väki kuulemma saa sitten itse päättää tykkääkö vai ei.

Ihanaisempaa lupausta ei Abban ystäville voi antaa.

Uusi sukupolvi kuuntelijoita astuu esiin

Yhtyeen kovimmat fanit ottivat uudet kappaleet vastaan kyynelsilmin, lähes uskonnollisella hurmoshengellä. Vahva reagointi ei näin pitkän poissaolon jälkeen ollut yllätys. Se sen sijaan oli, miten innokkaasti myös nuorempi sukupolvi on suhtautunut Abban paluuseen.

Somen keskustelufoorumeiden palautteen perusteella suuri osa comeback-illan hehkuttelijoista ei edusta alkuperäistä fanikantaa vaan näiden lasten ikäpolvea, jonka suhtautuminen vanhempiensa nuoruuden pop-idoleihin on perinteisesti ollut lievästi sanottuna aavistuksen vähättelevää.

Spotifyn julkaisema tuore data osoittaa, että julkaisun jälkeisellä viikolla Abban kuuntelumäärät nousivat peräti 230 prosentilla. Yhtyeen musiikin striimaajista suurin segmentti tällä hetkellä on, yllätys yllätys, 18–24 vuotiaat nuoret aikuiset. Milleniaalien osuus Abban kuuntelijoista oli ollut jo viimeiset 7–8 vuotta muutenkin vahvassa kasvussa, joten bändin paluuhetki osui erinomaiseen saumaan.

Nuorison temmellyskenttänä pidettyyn TikTokiin Abba liittyi vasta comeback-julkaisun yhteydessä, mutta sielläkin oli seuraajien määrä kahden viikon jälkeen noussut jo 1.8 miljoonaan.

VIDEO: Abba kerää tällä hetkellä uusia ihailijoita sukupolvesta, joka ei yhtyeen ensimmäisen tulemisen aikoihin ollut vielä edes syntynyt.

Ison ja melodisen tuotannon paluu?

Liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei parin uuden sävellyksen saaman vastaanoton perusteella vielä parane tehdä, mutta jos Abba-innostus uuden sukupolven keskuudessa jatkaa samalla käyrällä, voi ilmiö alkaa vaikuttaa jopa koko kevyen musiikin tulevaan kehityskaareen. 1970-luvun soundeille selkeine tarttuvine kertosäkeineen näyttäisi pinnan alla olleen paljon suurempi tilaus kuin mitä kukaan osasi arvata.

Jos suuret poptuotannot oikeine soittajineen ja huolella työstettyine sovituksineen tekevät paluun, tietää se unettomia öitä monelle nykyiselle lista-artistille. Varsinkin, jos riman uuden korkeuden pääsee määräämään maailman kaikkien aikojen taitavin pop-bändi. Kotiläppärin äänikirjaston avulla yksin rustatut, sämpläykseen perustuvat teokset voivat sen jälkeen hyvin nopeasti alkaa kuulostaa ohkaisilta, amatöörimäisiltä ja melodisesti tyhjänpäiväisiltä.

Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä miten levy-yhtiöt reagoivat tilanteeseen, jos näin käy.

Lupa digata myönnetty – myös rock-väelle

Tällä kerralla myös kaikki ne sadat tuhannet rokkarit, jotka ensimmäisellä kierroksella häpeillen salaa fanittivat ruotsalaisia kotonaan suljettujen ovien takana, voivat vihdoin astua ulos Abba-kaapista ja liittyä comeback-bileisiin ilman pelkoa katu-uskottavuutensa menetyksestä bändikavereiden silmissä.

Siellä ne monet muutkin vanhat rock-heebot tulevat olemaan, mukaan lukien Abba-fanit Noel Gallagher, Jarvis Cocker, Elvis Costello, Pete Townsend, Bruce Springsteen, Bono, Johnny Rotten, Francis Rossi sekä pilven laidalla suosikkiyhtyeensä paluuta seuraavat Kurt Cobain ja Sid Vicious.

Jos tulevien biisien taso tulee olemaan yhtä korkea kuin ensimmäisellä singlellä (mitä en pätkääkään epäile), on Abban ystävillä tiedossa ikimuistoinen loppuvuosi. Ja miksei kaikilla muillakin, jotka tykkäävät melodia edellä tuotetusta vanhan koulukunnan popista.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua