Tämän naisen elämän kansi on Elina Warstan kuvittama. Kuva: Aino Louhi

1

Luin elokuun lopussa sattumalta yhtä aikaa Koko Hubaran keväällä ilmestynyttä esikoisromaania Bechi (Otava, 2021) ja Helmi Kekkosen vastajulkaistua uutuutta Tämän naisen elämä (Siltala, 2021). Romaanit paljastuivat siskoksiksi; yhtä aikaa niin samanlaisiksi ja kuitenkin täysin itsenäisiksi ja omilla jaloillaan seisoviksi. Äitiys, tyttäryys, mielenterveys, naiseuden vaiheet ja kivut, niin usein vaietut, ne nousevat kummassakin romaanissa tarkastelun alle. Yhteneväisyyksistä huolimatta kirjojen tunnelmat ovat hyvin omanlaisiaan – kuvaavasti luin Bechiä pelkästään päiväsaikaan ja Tämän naisen elämää iltaisin yölampun valossa.

Tämän naisen elämä seuraa Helenaa teini-ikäisestä nelikymppiseksi. Väleihin on punottu kohtauksia myös varhaisemmasta lapsuudesta. Tarina kulkee eteenpäin näennäisen kevyesti, kerrostaen vuodet ja erilaiset elämänvaiheet Helenan ympärille luku kerrallaan. Vaivihkaa mukaan hiipii tummuus, joka alkaa tuntua kolotuksena lukijan sydänalassa. Menneisyys, Helenan lapsena kokema, sykkii pinnan alla aina vain kipeämmin.

Kekkonen kuvaili eräässä haastattelussa kieltään ilmavaksi, mutta itselleni hänen lauseensa ovat kuin viileitä ja painavia rantakiviä, joiden pinnan vuosien työ on hionut silkkisen sileäksi. Kauneimmat ja merkityksellisimmät niistä haluaisin poimia taskuuni ja kantaa mukanani aina.

Siinä missä Tämän naisen elämä on tavallaan ajaton ja paikaton, Bechi on vahvasti tässä hetkessä ja Helsingissä. Seurataan yhtä vuorokautta Bechin elämässä ja sen kanssa lomittain hänen äitinsä Shoshanan elämänkaarta tämän kirjoittaman autofiktiivisen romaanin muodossa. Hubara, kuten Kekkonenkin, käsittelee taitavasti isoja teemoja ikään kuin elämisen ohessa, näennäisen pienin huomioin. Romaanin kieli sen sijaan valuu tahmeana ja mehukkaana pitkin sormia, ihanasti ja vähän ärsyttävästikin. Siinä on jotain erityistä, elävää ja runsasta.

2

Onkin pitänyt jo pitkään lausua kiitoksen sanat Tampereen kaupungin kaupunkiympäristön palvelualueelle. Se on ilmeisestikin taho, joka on kaupungin upeiden kukkaistutusten takana – niiden, jotka näin kasvukaudella ovat tuoneet iloa elämääni lähes päivittäin.

Suhaan Tamperetta ristiin rastiin niin, että reitilleni osuvat ainakin Pirkankadun ja Satakunnankadun risteyskohdan ja Tampereen taidemuseon vieressä olevat istutukset sekä Kiovan puiston kukkaloisto. Jokainen näistä on suorastaan häikäissyt kauneudellaan, erityisesti näin syyskesällä. Välillä yritän taltioida penkkejä puhelimeni kameralla mutta yksikään kuva ei ole onnistunut välittämään kasvien rönsyävää runsautta ja värien hehkua.

Kukkahommien luonteeseen kuuluu, että koska ne ovat kirjoitushetkellä olleet parasta juuri nyt, julkaisuhetkellä tilanne voi olla jo lakastumaan päin. Seuraavaksi katse kohdistuu puihin ja niiden väriloistoon. Olkaa valmiina!

3

Olen viime viikkoina uponnut syvälle brittiläisen poliisisarja Line of Dutyn hengästyttävään maailmaan. Line of Duty on jo kuuden kauden ajan seurannut nimettömän, birminghaminkaltaisen kaupungin poliisin korruptionvastaista työtä sellaisella intensiteetillä, että joudun vähän väliä, ajatusten hetkeksi harhauduttua, kelailemaan taaksepäin pysyäkseni mukana dialogissa. Ei ehkä mikään leppoisin sarja siis, vaan täyttä tykitystä alusta loppuun.

Tykitys kuuluu sarjan tyyliin: moniminuuttiset poliisikuulustelut nostattavat itselläkin hien pintaan, ja sarjalle nimen antavat line of dutyt – virantoimituksessa olevien poliisien kuolemat – seisauttavat verenkierron.

Sarjan kolme päänäyttelijää, Adrian Dunbar, Vicky McClure ja Martin Compston hahmoineen ovat käyneet läheisiksi – erityisesti Dunbarin esittämä ylikomisario Ted Hastings irlantilaisaksentteineen (”Hastings, like the battle”). Jokainen heistä on vuorollaan myös epäilyksen kohteena. Kuka onkaan mätä poliisi ja kuka ei?

Line of Dutyn kaudet 1–5, Ruutu+ ja kausi 6 Yle Areena.

4

Kyllä kyllä, olen aika innoissani Tampereen ratikasta. Sen kilkatus ja suhahtava ohitusääni, tasainen ja nopea matkantaitto sekä pienet yksityiskohdat, kuten muuhun sisustukseen mätsätty desinfiointiainepullo, miellyttävät kaikki. Lisäksi se on tuonut tuttuun kotikaupunkiin jännittävän metropolin tunnun. Yhtäkkiä huomaan seisoskelevani jossain ihan uudessa risteyskohdassa kaupungin toisella laidalla odottamassa vaihtokulkuvälinettä, aivan kuin olisin jossain vähän suuremmassakin kaupungissa.

Parasta ratikassa on silti ratikan taide. Reittien varrelle on ilmestynyt teoksia, isoja ja pienempiä, joita voi bongailla sekä ratikan ikkunasta että nousta pysäkillä pois ja tutkia tarkemmin. Myös itse ratikoiden sisään on kätketty taideteoksia, runoja ja kuoseja, joihin katse voi tarkentua matkan aikana. Jotkut teoksista ovat vasta valmistumassa ja reittien laajentuessa niitä tulee lisääkin – mitä järjettömän ihanaa luksusta!

Kannattaa matkustaa muun muassa Turtolan pysäkille ihailemaan Jan Anderzénin ällistyttävää mosaiikkimuraalia Palaisinpa kukkana ja Kekkosentien ylikulkusillan tuntumaan katsomaan kuinka Katarina Löfströmin Movement nro 1 välkehtii auringossa ja tuulessa.

Tampereen Ratikan taidekarttaan voi tutustua täällä.

5

Minulla on tapana tehdä joka kuukausi soittolista kappaleista, jotka sillä hetkellä ovat itselleni jollain tapaa ajankohtaisia. Joko ne ovat suosikkejani uutuuslaarista, vanhoja rakkaita, jotka yhtäkkiä muistuvat mieleeni, tai vaikkapa näkemistäni tv-sarjoista ja elokuvista korviini takertuneita sävelmiä. Tämän tuloksena Spotify-profiiliini on kertynyt vuosien varrelta kymmeniä soittolistoja, jotka muistuttavat hetkistä, elämäntilanteista ja tunnekuohuista. Ihanaa ja vähän vaarallistakin.

Syyskuu-21-soittolistalle on kirjoitushetkellä päässyt vasta kolme kappaletta: Angel Olsenin uusi tulkinta puhkikuluneesta kasariklassikosta Forever Young, Ty Roxyn ihanasti räjähtelevä Fonal-diskohitti True Colors ja Goblinin mahtipontinen menopala Un Ragazzo D’Argento. Vaikuttaa siltä, että syyskuun soittolistalle eivät pääse aurinkoa läikehtivät ja hikijälkiä jättävät kappaleet vaan se on varattu mustanöljyisille, märällä asfaltilla kimaltaville sävelille.

Aino Louhi

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua