Meksikolaiselokuva New Order kuvaa rikkaisiin ja köyhiin jakautuneen yhteiskunnan kauhun kierrettä

Naian González Norvind ja Fernando Cuautle. Kuva: Future Film

Meksikolaisen Michel Francon ohjaama ja käsikirjoittama elokuva New Order (Nuevo orden, 2020) voitti viime vuonna Venetsian elokuvajuhlilla juryn erikoispalkinnon. Pääpalkinnon, kultaisen leijonan, samaisilla elokuvajuhlilla voitti Chloé Zhaon ohjaama Nomadland.

Merkillepantavaa on, että molemmissa elokuvissa on vahva yhteiskunnallinen teema, sama teema, joka on tuttu myös muista lähivuosien maineikkaista elokuvista, Bong Joon-hon ohjaamasta Parasitesta (2019) ja Todd Phillipsin ohjaamasta Jokerista (2019).

Nämä kaikki elokuvat kuvaavat yhteiskuntia, joissa rikkaiden ja köyhien välillä on ammottava kuilu. Tämä ylittämätön kuilu on sama fiktiivisessä Gotham Cityssä, eri puolilla Yhdysvaltoja, Etelä-Koreassa ja Meksikossakin.

Jokainen näistä elokuvista käsittelee tätä aihetta eri tavoin, mutta yhteistä niille on, että elokuvantekijät ovat tosissaan.

Näistä neljästä elokuvasta Francon New Order on kaikkein tylyin ja lohduttomin.

* *

New Order on dystopia, joka sijoittuu aivan liikaa nykyhetkeltä näyttävään maailmaan. On rikkaita, jotka viettävät juhlia omalla suljetulla asuinalueellaan. Ja on köyhiä, jotka eivät pääse hädän hetkellä sairaalaan.

Tällaisesta tilanteesta Michel Franco lähtee kehittämään kertomusta, jonka käänteet kulkevat koko ajan kauheampaan suuntaan.

Ensimmäisten shokkikuvien jälkeen elokuvaan rakennetaan painetta aluksi pienin keinoin. Vauraan meksikolaisperheen hulppeassa lukaalissa vietetään hääjuhlia samaan aikaan kun mielenosoittajat heittelevät vihreää maalia jossakin kauempana kaupungissa. Hääjuhliin tästä koituu pientä harmia, sillä osa vieraista ja vihkivä tuomari ovat myöhässä paikoilleen jumiutuneen liikenteen vuoksi.

Väkivallan uhka tulee kuitenkin koko ajan lähemmäksi. Mielenosoittajien vihreää maalia alkaa pilkahdella juhlapaikallakin. Lopulta väkivaltaista kohtaamista ei voi enää välttää – ja kaaos nielaisee syövereihinsä kaikki elokuvan henkilöt.

* *

New Order kertoo yhteiskunnasta, jossa korruptio läpäisee kaiken. Yhteiskunnasta, jossa kaikki ryöstävät toisiltaan. Elokuvan kuvaama maailma on läpimätä, ja tätä mätää purskahtelee elokuvassa joka suunnasta, jokaisessa vaiheessa, eikä mitään helpotusta ole luvassa.

Ne muutamat elokuvan henkilöt, jotka yrittävät saada jotakin hyvää aikaiseksi, ovat tuomittuja epäonnistumaan ja tuhoutumaan. Kieroutunut, vinoon kasvanut yhteiskunta tekee niin köyhistä kuin rikkaistakin onnettomia uhreja.

Michel Francon käsikirjoitus ja ohjaus on nihilismissään kammottavan johdonmukainen. Kaikki elokuvan käänteet vievät vain syvemmälle dystopiseen painajaiseen. Pahinta on, että nämä käänteet tuntuvat täysin loogisilta.

Elokuva ei varsinaisesti mässäile väkivallalla, eikä siinä pitkitetä väkivaltaisia kohtauksia tarpeettomasti, mutta väkivalta toistuu toistumistaan. Väkivalta on kuin koneisto, joka kerran käynnistyttyään ei enää pysähdy, vaan jauhaa kaiken tieltään.

Hääjuhlat keskeytyvät. Kuva: Future Film

Elokuvan ohjaustyyli ja kuvaus noudattelevat Francon nihilististä ajatusmaailmaa. Visuaalisesti elokuva on hyvin vaatimaton. Elokuvassa ollaan teemojen puolesta niin totisissa maailmoissa, että lennokkaat kamera-ajot ja taiteelliset kuvakulmat vaikuttaisivat mauttomilta. Nyt ei ole lähdetty tekemään tyylikästä dystopiaa, vaan kuvaus ja ohjaus on hyvin arkipäiväistä, toteavaa.

New Order on hyvä elokuva, ja kaikessa totisuudessaan tärkeä. Samalla on myönnettävä, että sitä on melko vaikea katsoa, sillä elokuvassa ei ole minkäänlaista toivon pilkahdusta. Armoa ei anneta sen enempää elokuvan henkilöille kuin katsojillekaan. Harvoin näkee synkempää ja lohduttomampaa elokuvaa kuin New Order.

* *

Otaksun, että erinäisissä yhteiskunnallisissa hankkeissa ja tutkimuslaitoksissa on meneillään projekteja, joissa haistellaan ns. heikkoja signaaleja, tuumaillaan isoja trendejä ja mietitään tulevaisuuden visioita. En tiedä, ovatko näissä mukana olevat tutkijat ehtineet katsoa elokuvia viime aikoina, mutta varmaankin kannattaisi.

On ehkä jollakin tavalla kornia, että rikkaiden ja köyhien välinen kuilu nousee esiin elokuvissa, jotka sitten saavat palkintoja festivaaleilla ja gaalatilaisuuksissa. Parasite, Joker, Nomadland ja New Order ovat kuitenkin kaikki vakavasti otettavia elokuvia. Elokuvantekijät näkevät maailmassa eri puolilla vallitsevan eriarvoisuuden ja haluavat siitä kertoa.

Kyse ei ole vain jossakin kaukana piipittävästä pikku signaalista. Nämä elokuvat ovat yhtä hiljaisia kuin ambulanssi, jossa on kaikki hälyt ja vilkut päällä.

Kaarina Lehtisalo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua