Marko Ruuskasen omakuva avaa Punkaharjun Taidelaiturin lehmuskujan. Kuva Anne Välinoro

1

Britit hakevat kalpeuteensa väriä Kreikan saarilta. Niin mekin. Briteille Kreikan saaristo on siinä määrin pakkomielle, että BBC suoltaa aina vain uusia lomaohjelmia kolutuilta saarilta, kävihän Rhodoksella Hercule Poirotkin.

Julia Bradbury on tuorein juontajatapaus ohjelmineen. Hänen äitinsä on kreikkalainen, mutta kreikkaa Bradbury ei osaa, mikä on aika hämmentävää.

Temperamentti on silti täysin kreikkalainen, pusut ja halaukset sujuvat, onhan Lomaunelmia: Kreikan saaristo tehty ennen koronaa.

Kävin 1990-luvulla melkein joka vuosi itsekin saarilla; Kreeta, Spinalonga, Serifos, Lesvos ja Rhodos tulivat tutuiksi.

Kreetalta Juliakin aloittaa, mizithra-juustoon kätensä sotkien.

Kreetalta käydään tietenkin Spinalongalla, spitaalisten siirtolasaarella.

Julia ei näköjään pääse uimaan, kuten itse pääsin Spinalongalle menneellä laivalla. Kapteeni laski meidät mereen ja kuusivuotiaskin pääsi kellumaan renkaan kanssa mustekalojen ihmeteltäväksi.

Lomaunelmia: Kreikan saaristo Yle Areenassa.

2

Mutta ei merta edemmäs lomalle, ei edes Suomea edemmäs tänä kesänä. Nyt vetää Itä-Suomi, onhan se kuin toinen maa länsisuomalaiselle. Idässä Savonlinnan, Punkaharjun ja Kerimäen pyhä kolmio kiskaisee turistin taidekeskittymäänsä Retretin, Olavinlinnan ja Kerimäen maailman suurimman puukirkon voimin.

Se on muuten kokonaistaideteos. Nyt kirkkoon on taas päässyt vapaasti kuljeksimaan ja laadukkaita konserttejakin kirkko on tarjonnut ilmaiseksi ja Oopperajuhlien voimin, viimeksi täyslaidallisen Karita Mattilaa Ville Matvejeffin säestyksellä.

Kerimäen maailman suurin puukirkko on kokonaistaideteos. Kuva: Anne Välinoro

Mutta mitä et ole ehkä vielä hoksannut, on Aseman Taidelaituri Punkaharjulla. Se avaa oven vuosisadan alun asemaromantiikkaan.

Viimeisen päälle entisöity jugendasema on melkein aina auki, ei maksa mitään, käsittää maailman kauneimman lehmuskujan ite-taiteilija Marko Ruuskasen takorautaisin linnunpöntöin ja piha-alueella kutsuu vielä tsasouna.

Isäntäpari ilahduttaa kävijöitä vielä itse leivotuin munkein etupihan Lotta-kahvilassa.

Miina Äkkijyrkän lehmä Punkaharjun Taidelaiturilla. Kuva: Anne Välinoro

3

Vadelmia ei kuivan kesän jälkeen ole kuin hoidetuissa puutarhoissa ja harvoilla hakkuuaukeilla, jonne rytöä on päässyt muodostumaan ja maapohja keräämään kosteutta.

Vadelma näyttää kauniilta iltavalaistuksessa. Sen poski saa silloin kauneimman rusotuksen. Vadelmia voi löytää vain niitä nöyrästi alhaalta päin tähyillen.

Minulla oli varma paikka. Tänä vuonna se petti. Mutta tilalle löytyi toinen! Sähkölinja. Se, mistä karhun jäljet tavoittaa myöhäissyksyllä.

Siellä surisevat heinäsirkat ja itikka iskee kipakasti käteen. Mutta vadelmia riittää ja säilöjän sielua hivelee.

Säilöjän sielua hivelee. Vadelmia riittää, jos kosteutta on päässyt maapohjaan. Kuva: Anne Välinoro

4

Pitkittynyt korona-aika tekee ennen kaikkea hallaa mielenterveydelle. Mennäkö, maskillako ja turvavälein? Eivätkö teatterit koskaan aukea kunnolla? Jäädäänkö syksyllä taas etäoppiin ja -työhön?

Psykoterapiaan riittää jonoja ja jos ei ole kyse kuntouttavasta psykoterapiasta, yksityinen maksaa maltaita.

Self help -oppaille nauretaan, mutta kyllä omaan mieleensä on lupa perehtyä kirjan kanssa.

Yksi parhaista viime aikoina ilmestyneistä on pitkän uran tehneen valmentaja ja kouluttaja Kirsti Mäkisen Vastuullinen ihmisyys – Vapautuminen kriiseistä luovaan muutokseen (Basam Books, 2021).

Se käy läpi tunneorjuuden synnyn, varjotodellisuuden ja sen, mitä vastuulliseen ihmisyyteen kuuluu ja miten siihen voi kasvaa.

Ei kukaan ole valmis syntyessään ja vielä vähemmän valmis kuollessaan. Mutta siinä välillä voi ainakin osittain oppia tekemistään virheistä, tajuta mielensä rakennetta ja ymmärtää paremmin lähimmäisen heikkouksia.

5

Olut, tuo pappien, kansan ja nykyään hifistelijöiden juoma on tämän kesän juomahitti. Helteessä on tullut kulauteltua varsinkin pienpanimoiden tuotteita.

Koska olen tehnyt kesän töitä Itä-Suomessa, olen vallan mieltynyt paikallisiin, Olafs-panimon Pils Holgerssoniin ja Karvilan panimon Usva-olueeseen.

Niitä houkuttelevat käyttämään myös esteettisesti kiehtovat pullot merkkeineen ja nimineen. Olavin apteekkipulloa muistuttava lasikääre tuo vähän mieleen vaarinkaljapullon, mutta on napakampi ja sopivasti hassu. Karvilan Panimon menekki metsään johdattavine solakkapulloisine merkkeineen sai yrityksen tänä kesänä jopa laajentamaan.

Enonkoskella kannattaa ehdottomasti poiketa Korpi Bistroon. Siellä voi ottaa neljän oluen tastingin kahden desin erissä ja hiukopalaksi vaikka gourmet-makkaraa.

Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua