ES: Oikeus elämään?

Kuvitus: Marjut Anttilainen

LUE MYÖS: Juttu Oikeus olla susi -kilpailun tuloksista | Muut palkitut ja julkaistut kilpailutekstit

* *

Sudenpentu jolkottaa kohti pesää, jossa makoilee vanha harmaa susinaaras. Pentu ulvahtelee peloissaan ja käpertyy kiinni naaraan kylkeen. Se sulkee silmänsä ja hengittää raskaasti. Naaras kurottautuu lipomaan pennun päälakea rauhoittavasti ja katsoo lempeästi pikkuista:

”Peloissasi olet
pieni
pois se sinusta
olet turvassa.”

Vielä muutaman syvän hengenvedon jälkeen sudenpentu avaa silmänsä hitaasti. Todella hitaasti.

”Äänet kovat
sisko
laukaus räjähtävä –
tyhjä katse!”

Naarassusi kääntää katseensa pennun tulosuuntaan kuin odottaen pitkän huojuvan eläimen ilmestyvän puiden takaa. Sumein silmin se lausuu:

”Jo kuvittelin pesän
turvassa olevan,
piilossa.

Kaukana
olisi äänet,
korvia raastavat.”

Pentu tuijottaa tassujaan. Se tuntee syyllisyyttä sisaruksen kuolemasta, koska ei nuoressa uhmakkuudessaan ollut ymmärtänyt vaaraa. Se oli halunnut mennä leikkimään kanoilla, vaikka sisko oli sanonut sen olevan huono idea. Äitisusi nousee tassuillensa hieman huojahtaen ja kehottaa pentuansa tekemään samoin.

”Viimeinen neljästä,
ainokaiseni,
sinua en enää
menetä.

Kauas etelään,
pois pohjoisesta
on mentävä.

Ehkä paremmat olot siellä.”

Niin emo ja poikanen aloittavat matkan kohti uutta ja tuntematonta. Määränpää saattaa olla parempi paikka, tai sitten ei. Paikalleen ei kuitenkaan voi jäädä. Ei, koska susilapsi on äitisudelle koko elämä. Susien tulevaisuus.

Susi on Suomen yksi tunteita herättävimmistä eläimistä. Historia pursuaa tarinoita pahoista susista, jotka tappavat karjaa ja vievät pikkulapset. Susi on leimattu haaskaksi, asuinympäristön epätoivotuimmaksi eläimeksi. Tämä näkyy edelleen nykyajan susikannan uhanalaisuutena, mikä tarkoittaa vain noin kahtasataa sutta koko Suomessa. Laumoja itsessään on vain noin 20.

Karhuja Suomessa on yli 2000. Se on yli kolme kertaa suden kokoinen ja oikeasti vaarallisempi ihmiselle. Erona suden ja karhun välillä on se, että karhua on aina kunnioitettu metsän kuninkaana, sutta taas haukuttu takkuiseksi ruipeloksi. Miten tämä nyt näin on mennyt?

Todennäköisesti yksi syistä on se, että karhu välttelee ihmistä sutta huolellisemmin, eikä kohtaamisia ihmisen ja karhun välillä tule niin usein. Karhu on vain tarunhohtoinen olento, joka syö mustikoita sutaten kuononsa siniseksi. Susi taas jättää jälkensä viemällä lampaita aidatuilta alueilta, mikä on tietenkin harmillista, ja mihin täytyy löytää ratkaisu.

Eräästä asiasta ei kuitenkaan pääse yli eikä ympäri: susi on eläin, kuten kissa, kovakuoriainen tai korppi. Eläin, jolle on annettu hengittämisen lahja, kuten muun muassa ihmiselle. Elämää täytyy arvostaa, oli se sitten villi, vapaa tai sohvalla makaava labbis.

ES

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua