Swäg 15YRS -festivaali Tampereen Hiedanrannan Kuivaamolla ja Arthouse Cinema Niagarassa 14.–16.6.2019.

Kuivaamon tilat ovat kuin luotuja erilaisille urbaanin kulttuurin tapahtumille. Jo pyöräillessäni kohti Lielahtea, Näsijärven rantaa pitkin, tunnen kuinka entisen paperitehtaan piiput lähestyvät minua lupaavasti tummenevassa taivaanrannassa. En ole pitkään aikaan lähtenyt kotoa mihinkään vasta puolenyön aikaan, ja ajatuskin vanhassa tehdaskompleksissa järjestettävästä ja aamukuuteen asti kestävästä teknotapahtumasta nostattaa väkisinkin nostalgisia tunnelmia 1990-luvun tekno-reivien hieman kielletystä ja paheksutustakin maailmasta.

Järjestelyt Kuivaamolla ovat kuitenkin kaukana 1990-luvun harrastelusta. Tunnelma on järjestäjien puolelta kollektiivinen, ystävällinen, vessoja pestään ja ravintolan tarjoilut toimivat sujuvasti. Mitään ruokaa ei kuitenkaan ole tarjolla, mikä ehkä hieman ihmetyttää.

Kuivaamolla esiintyjät soittavat kahdessa salissa yhtä aikaa. Pienempi Panoramanse toimii intiimimpänä jytäpaikkana, Pirkhain-lavalla (nimetty berliiniläisen yökerhon Berghainin mukaan) on huomattavasti isommat kattaukset monipintaisine projisointeineen ja huomattavasti jykevämpine PA-laitteistoineen.

Kummallakin lavalla on äänentoisto viritetty lajin mukaisesti niin, että lähes jokainen esiintyjä saa Kuivaamon rakenteet helisemään ja aiheuttaa yleisölle muutaman ylimääräisen sydänlyönnin varsinkin esitysten isoimpien nostatusten aikana. Hyvältä siis kuulostaa.

Ohjelma onkin todella kattava tämän lajin ystäville. Mukana on perinteisempää Detroit-teknoa, housea, junglea, breakcorea, dronea, tummempaa UK-garagea ja kaikkea muuta konesäätöä, joka ei sovi helposti mihinkään genreen tai jolla ei välttämättä ole selkeää nimeäkään.

Kansainvälisiä huippunimiä tukevat vahvat kotimaiset ja paikalliset luottonimet. Naisoletettujen artistien suuri osuus sekä musiikki- että videotiskien takana ilahduttaa kovasti. Swäg 15YRS ottaa tällä kattauksella kunniakkaasti oman paikkansa korkeatasoisten ja kansainvälisten tamperelaisten taidefestivaalien joukossa.

Kuivaamo sijaitsee Hiedanrannassa, Lielahden vanhalla sellutehtaalla vain muutaman kilometrin päässä Tampereen keskustasta.

Swäg on vuonna 2004 Tampereella perustettu kollektiivi, joka aloitti toimintansa järjestämällä elektronisen musiikin iltoja entisessä Puutarhakadun Kahvila Valossa (nykyään paikalla toimii Deli 1909 & Wine Bar). Illat laajenivat festivaaleiksi, levyiksi ja urbaanisen kuvataiteen julkaisuiksi; olenkin nähnyt Swäg-tunnuksen alla tehtyjä kollaaseja ainakin Kiasmassa ja Jyväskylän taidemuseossa.

Nykyään Swäg toimii pääasiassa Kuivaamolla, jossa se järjestää konsertteja, tapahtumia ja työpajoja. Swäg on kasvattanut ympärilleen monia tunnettuja artisteja, kuten Yksi, drS ja tietenkin Toiminto (Joonas Toivonen), jonka kanssa vaihdoin pari sanaa ennen toisen festivaalipäivän käynnistymistä.

* *

Moro, Joonas! Miten festari on sujunut? Ollaan puolivälissä. Mikä meininki?

– Ihan on hyvä meininki. Oli kova ilta eilen. Jengiä oli ihan ok, ehkä vähän vähemmän kuin odotettiin, mutta eipä se kauheasti haittaa, kun meno oli kuitenkin kohdillaan. Ja tähän oli toisaalta vähän varauduttukin.

Sama kokemus kyllä: meno oli kohdallaan, vaikka lattialla oli ehkä väljempää kuin olisi odottanut. Kohta Swägin 15-vuotisjuhlat ovat ohi. Miten olette ajatelleet jatkaa tästä eteenpäin?

– No, kyllä me jatkamme samaan malliin. Vaikea sanoa vielä. Suunnitelmat ovat vähän auki senkin suhteen, että mitä täällä Kuivaamolla tulee tapahtumaan. Aikeissa on kuitenkin jatkaa jossain tilassa. Tulevaisuudessa toivottavasti pystymme taas fokusoitumaan paremmin tapahtumien tuotantoon.

Haluaisitko tässä vaiheessa mitenkään kommentoida Kuivaamon mahdollista kohtaloa? Sitä, että alueelle suunnitellaan asuntoja ja ratikan reittiä? Kuivaamo on kuitenkin Tampereen mittakaavassa ainutlaatuinen ympäristö monille urbaanin kulttuurin toimijoille.

– Emmääny, heh! En toistaiseksi halua antaa tästä mitään lausuntoja. Katsotaan, miten asiat selkiytyvät. Siihen asti pidättäydyn kommentoimasta.

Ilokseni huomasin, että festivaalin esiintyjistä, sekä musiikillisella että visuaalisella puolella, melko moni on naisoletettuja. Tekno on ollut ainakin menneillä vuosikymmenillä aika miesvoittoista puuhaa. Onko tämä ollut teille johdonmukainen tavoite?

– Ei suoranaisesti. Kyllä kaikissa buukkauksissa on ollut musiikillinen lähtökohta. Ilahduttavaa on toki, että naistuottajilta on tullut viime aikoina paljon tosi hyvää kamaa. Uusia nimiä on paljon, ja meidän tavoitteemme on aina, että mukana olisi uusia nimiä, sellaista jotka eivät ole aiemmin täällä soittaneet. Ilahduttavaahan tämä on. Olen itse tosi fiiliksissä siitä, että meillä on porukassa paljon naispuolisia VJ:tä (video jockey eli visualisti).

* *

Festivaalin polkaisi perjantaina käyntiin komeasti Kade (Karita Rytivaara), joka sai melko perinteisenkin teknon ja housen kuulostamaan useassa kohtaa yllättävän tuoreelta. Melko hienovaraisia ja ajoittain runsaitakin tekstuureja yhdistelevä setti oli samaan aikaan menevää jytkettä ja nopeaan tahtiin vaihtelevaa tunnelmaa.

Kade eli Helsinkiläinen Karita Rytivaara esiintyi Kuivaamolla perjantaina.

Perjantain odotetuin vieras oli varmasti ”mansesterilaiselle” Modern Love -levymerkile levyttävä Andy Stott. Stott on pitkän linjan tekijä, joka on tunnettu varsinkin soundeistaan; hänen levyillään jokainen sämple on viilattu juuri sellaiseksi kuin pitääkin.

Kuivaamon livesetistä oli vaikea tunnistaa mitään varsinaisia kappaleita – ehkä se juuri sitä mainostettiin ”livenä” – vaikka monet äänet ja kokonaisuudet kuulostivat samaan aikaan hyvinkin tutuilta. Kaikuja oli kuultavissa myös Stottin alteregon Andrean tuotannosta.

Keikan lopussa kuultu huima basari-nopeutus-nostatus muistutti Drop the Vowels -albumilta tuttua ”sämplen salaisuuden paljastamista”, mikä ei jättänyt enää mitään puuttumaan hienosta kokonaisuudesta.

Artistin pyynnöstä keikka soitettiin lähes täydellisessä pimeydessä, ilman mitään visualisointeja tai valoefektejä. Näin yleisö sai mahdollisuuden keskittyä pääasiaan – musiikkiin – niin kuin tapahtuikin. Kiitos tästä.

Andy Stott esiintyi lähes täydellisessä pimeydessä.

Juuri kun väsymys alkoi iskeä luihin, sai perjantaina nostatuksen vielä kerran aikaan DDOG (Mikko Seppälä) tummilla ja iskevillä biiteillään. DDOGin saundeissa oli kuultavissa vahvoja viitteitä 2000-luvun alun dubstepistä ja grimestä, mutta todella modernilla ja keskivartaloa potkivalla otteella. DDOG tarjoili armotonta ja mukaansa tempaavaa menoa pienemmällä PANORAMANSE-lavalla.

DDOG laittoi kansaa riehumaan vielä aamuyöstä. Tässä artistilla ns. ”välihuikka”

Lauantain aloittanut Laitoshuoltaja soitti ilmeisesti jonkinlaista modulaari-syntetisaattoria, joka on live-tilanteessa tietenkin paljon hankalammin hallittavissa kuin useimpien artistien käytössä olleet tietokoneet tai levysoittimet.

Laitoshuoltaja onnistui loihtimaan piuhaviidakostaan pehmeitä ja tunnelmallisia ambientin sävyjä, joiden kesto oli mietitty tarkasti; vaihtelua tuli aina, kun meinasi alkaa kyllästyttää. Hieno ja keskittynyt kokonaisuus!

Laitoshuoltajan keikalla vallitsi keskittynyt ja kuuntelemiseen virittynyt tunnelma.

Karkkia korville ja keskivartalolle tarjoili live-setillään myös Toiminto. Toimintoakin on vähän vaikea kuvailla. Musiikissa on kuultavissa vanhan, tasatahtisemman Autechren vaikutusta, mutta samaan aikaan se on muuttuvaa ja koko ajan hetkessä elävää. Tanssijalka väpättää, jos sille antaa mahdollisuuden, mutta samaan aikaan voi keskittyä kuuntelemaan yksittäisten soundien ja tekstuurien sävyjä. Toiminto on huolellista glitchausta, tiukkaa biittiä ja ”väärinsämpläämisen” sinfoniaa.

Joonas Toivonen eli Toiminto ”säätää”.

Swäg 15YRS oli kaiken kaikkiaan hieno tapahtuma, johon mahtui yllättävän vähän tyhjäkäyntiä. Ohjelmisto oli selvästi ajatuksella rakennettu artistien tyylilajien moninaisuus huomioiden, ja kahdesta päivästä Kuivaamolla muodostui taiteen ja bailauksen miellyttävällä tavalla yhdistävä kokonaisuus. Kolmantena festivaalipäivänä Arthouse Cinema Niagarassa oli tarjolla visuaalisempaa konetaidetta. Näinhän sen pitää mennä.

Haluan toivottaa Kulttuuritoimituksen puolesta pitkää ikää ja monia toiminnallisia vuosia 15-vuotiaalle Swägille. Suomen mittakaavassa kollektiivi on ainutlaatuinen.

Erityiskiitos kuuluu vielä erittäin ystävälliselle naulakkohenkilölle, joka jaksoi aamun sarastaessa kärsivällisesti etsiä narikkalappunsa hukanneen reportterin takkia hyvin epämääräisien vihjeiden perusteella. Takki lopulta löytyi ja sen taskussa olevien pyöränavainten avulla oli vielä mahdollista polkea kotiin kirkastuvaa Näsijärven rantaa pitkin.

Aamu sarastaa, silloin muut menevät töihin ja teknoväki nukkumaan. Maailma on kohdallaan.

Mikko Kanninen