Pölynimurikauppiaat (1993) on suomalaisen dokumenttielokuvan klassikko. Kuva: Yle Kuvapalvelu

1

Bod Dylan meni toukokuussa täyttämään 80 vuotta. Merkkipäivän kunniaksi päivystävät dylanologit saivat runsain mitoin palstatilaa ja ruutuaikaa ja monenlaista Dylan-materiaalia pulpahteli tarjolle fanien iloksi. Yle Areenassa on nähtävillä Dylan-dokkari The Other Side of the Mirror, joka keskittyy Dylanin suuriin murrosvuosiin 1963–1965, jolloin Dylanista tuli sukupolvensa puhemies. Siinä rytäkässä hän sai myös sähköt kitaraansa ja Juudaksen leiman otsaansa.
Dokumentaristi Murray Lerner seurasi Dylania Newportin festivaalilla, jossa lauluntekijän voima näyttäytyi jo vuoden 1963 North Country Blues -vedossa. Siinä 22-vuotias siloposki laulaa luikauttaa tylyn tarinansa pohjoisen rautamalmikaivoksista. Yleisön joukossa istuu kovaa ryhmää, mm. Doc Watson, Clarence Ashley ja Judy Collins. Mutta keneltä Dylan lainaa plektran kappaleen alussa? Onko se Chet Atkins?

Biisin loputtua Dylan kävelee lavalta omistajan elkein eikä tietenkään palauta plektraa. Aivan kuin hänestä olisi yhden kappaleen aikana kasvanut Bob Dylan.

Bob Dylan: The Other Side of the Mirror Yle Areenassa.

2

Paljon ehti virrata vettä Saint Louis -joessa ja Juudaksen leimakin haalistua Dylanin otsasta ennen kuin hän vuonna 1975 julkaisi kiistattoman mestariteoksensa Blood on the Tracks. Dylanologit kiiruhtivat etsimään ja löytämään levyltä runsaasti omaelämäkerrallisia aineksia, mutta lööperipitoisista lausunnoistaan tunnettu Duluthin satusetä kielsi kaiken ja sepitti levyn syntyneen Anton Tšehovin (1860–1904) novellien pohjalta.
Tiedä häntä, mutta Tšehovia kannattaa lukea aina kun voi. Viime aikoina olen nautiskellut Tšehovin varhaisnovelleista, jotka ovat tyypillisesti lyhyitä, tehokkaita ja humoristisia. Tšehov oli terävä tarkkailija ja tiivistämisen mestari, jota lukiessa tuntee lukevansa elämää. Tšehovin huumori tuntuu raikkaalta, koska se on niin anarkistista. Huumoria revitään varsinkin jäykästä virkakoneistosta ja sosiaalisista rooleista. Löytäjät löytänevät myös yhteyksiä Dylanin tuotantoon.

3

Marko ja Jukka alasti puskissa elokuvassa Eedenistä pohjoiseen. Kuva: Yle Kuvapalvelu

Yle Areenaan on kesän kunniaksi ladattu komea kattaus klassikkodokumentteja. Näytillä on 15 katsomisen arvoista elokuvaa. Esimerkiksi John Websterin ohjaama tragikoominen Pölynimurikauppiaat vuodelta 1993 on todellinen klassikko, joka on niin vahvasti lama-Suomeen sidottu, että se on kestänyt aikaa loistavasti. Samoin totaalista klassikkokamaa on Mika Ronkaisen Autobonus vuodelta 2001. Siinä sukelletaan verkostomarkkinoinnin vauhdikkaaseen maailmaan, josta osansa saavat myös lemmikkikilpikonnat.

Virpi Suutarin ohjaama Eedenistä pohjoiseen vuodelta 2014 on puolestaan ihana rakkaudentunnustus puutarhoille ja ylistyslaulu rakkaudelle. Kannattaa katsoa.

Klassikkodokkarit Yle Areenassa.

4

Yle Areenasta löytyy myös Tapani Niemen esseistinen viisiosainen radiodokumenttisarja Lohen surma, joka kertoo tositarinan siitä miten lohi hävisi pohjoisen joista, erityisesti Kemijoesta. Niemen mukaan Kemijoki oli ennen Euroopan paras lohijoki, josta nousi parhaimpina vuosina 450 000 kiloa lohta ja lisäksi valtavat määrät meritaimenia ja merisiikoja. Nyt Kemijoki on loheton lohijoki. Sitä Suomen valtion ja voimayhtiöiden pitäisi Niemen mukaan pyytää jokivartisilta anteeksi.
Lohen surma on avoimen kantaaottava ja asenteellinen dokumenttisarja, jossa on paljon voimaa. Lohen vaiheiden kautta Niemi käsittelee taitavasti suomalaisen yhteiskunnan muutoksia ja valtasuhteita. Kokonaisuus on hämmästyttävän laaja-alainen ja dokumenttisarja yhdistelee oivaltavasti monenlaisia aineksia, kuten asiantuntijahaastatteluja, painokasta polemiikkia vesivoimarakentamisesta sekä lennokkaita kalajuttuja jokivarsilta, joilta aikoinaan nosteltiin puolitoistametrisiä lohia. Tärkeä osa kokonaisuutta on Kai Rantalan ja Tiina Luoman loihtima äänimaisema.

Lohen surma Yle Areenassa.

5

Petri Keto-Tokoin ja Timo Kuuluvaisen kirjoittama Suomalaiset aarniometsät (Maahenki, 2010) on jykevä ja upea teos, joka palkittiin ilmestymisaikoihin monin palkinnoin, ja aivan ansiosta. Kirja on kestänyt hyvin aikaa ja se sisältää arvokasta, sujuvasti kirjoitettua tietoa luonnonmetsistä ja niiden merkityksestä suomalaisille.

Juho Hakkarainen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua