Aikakone oli vuonna 1996 keltainen, kuten Coldplay neljä vuotta myöhemmin.

1

Aikakone-yhtyeen Keltainen (1996) pamahti toissapäivänä soimaan autoradiossa ja yllätti positiivisesti. 1990-luvulla biisin 1960-luvun tunnelman tapailu tuntui päälleliimatulta. Keväällä 2021 Keltainen soi kuitenkin mukavan kuulaana ja raikkaana. Ehkäpä molempiin vuosikymmeniin on tullut jo niin mittavasti etäisyyttä, että homma toimii.

”Keltainen toukokuu mikset sä jo tuu…” Onneksi se toukokuu tällä viikolla tulee ja toivottavasti mahdollisimman keltasävyisenä!

2

Mestari Frank Sinatra tiesi April in Paris -ikivihreässä (1950), mistä lauloi. Voiko nimittäin olla mitään romanttisempaa kuin huhtikuinen Pariisi? No, ehkä touko- tai kesäkuinen Pariisi, joka on näinä aikoina vielä tavallistakin saavuttamattomampi matkakohde. Mielestäni kevät on joulun jälkeen parasta aikaa croonerien kuunteluun. Etenkin Sinatra vie mennessään. Seuraavaksi soimaan You Make Me Feel So Young!

3

Sir Elwoodin hiljaiset värit -yhtyeen suomirockissa on aina ollut oma runollisen dramaattinen luonteensa. Orkesterin musiikki paikantuu mielessäni vahvasti syksyyn, mutta ainakin yksi poikkeus löytyy. Yhtyeen vuonna 1992 levyttämä sesonkivalssi kertoo kaupunkiin palanneesta neiti keväästä, jota on kaivattu koko pitkä talvi.

Neiti kevät sattui soimaan työpaikallani pari viikkoa sitten, ja vuosien tauon jälkeen kuultuna se kolahti kovaa.

”Hän on täällä taas – kuinka sua kaipasin / Täällä taas – talven yli odotin”

4

”On siis kevät / Kuljen Hakaniemen rantaan”. Sateisen rantaretken jälkeen tarjotaan salmiakkia, mutta toinen on hölmö ja panee peliin koko elämän. Ihanan kaihoisa Tavaramarkkinat-balladi Kevät pakahduttaa joka kuuntelukerralla. Kappale saa ikävoimään kolkon keväistä Helsinkiä. Viime visiitistä on liian pitkä aika.

5

Kevääseen väistämättä liittyvää melankoliaa on hyvä käsitellä tämän kappaleen avulla. Ella Fitzgeraldin tyyni mutta samalla hitusen ahdistuneesti etenevä jazzballadi Spring Can Really Hang You Up the Most (1961) puhuttelee pianismillaan ja solistin ainutlaatuisella fraseerauksella.

Artisti on ollut muutenkin mielessä, sillä katsoin viime viikolla Yle Areenalta Ella Fitzgerald: Just One Of Those Things -dokumenttielokuvan. Valitettavasti se ei ole enää suoratoistona katsottavissa, mutta onneksi ”Queen of Jazzin” upean musiikin äärelle on mahdollista päästä koska vain.

Tomi Nordlund

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua