Elina Ruohonen maalaa meille tulevaisuuden kuvat – Futuurissa, vol. 2 -näyttely Galleria Saskiassa

14.04.2021

levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Elina Ruohonen Galleria Saskiassa.

KUVATAIDE | Elina Ruohonen on kasvattanut ja rajannut oman tilansa yhä selkeämmin. Aiempien vuosien laveampi, osin abstraktinenkin ilmaisu on käynyt tiiviimmäksi ja sanomaltaan terävämmäksi.

Elina Ruohonen: Futuurissa, vol. 2 Tampereen Galleria Saskiassa 2.–21.4.2021.

Joskus käy niin, että innostus saattaa värittää kritiikkiä, vai pitäisikö sanoa arviota. Elina Ruohosen Tampereen Galleria Saskiassa esillä olevan näyttelyn teemana on tulevaisuus: Futuurissa, vol. 2.

Muutama päivä sitten ystävä sos-mediassa tiedusteli aikakoneen mahdollisuuksia: ”Mille vuosisadalle tai -kymmenelle haluaisit matkustaa?” Monen suosikki oli ”Iloinen 1920-luku”. Itseäni elämän rajallisuudessa askarruttaa eniten tulevaisuus. Miten haluaisinkaan nähdä maailman muutaman sadan vuoden kuluttua!

Surrealisti René Magritte (1898–1967) kirjoitti: ”Jos kuva voi merkitä jotain asiaa, se voi merkitä myös sanaa.” Hänen mielestään kuva ja sana ovat tasavertaisia, kaksi rinnakkaista tapaa kuvata maailmaa. Juuri tästä syystä odotin Ruohosen näyttelyä poikkeuksellisella mielenkiinnolla. Tulevaisuuden dystopioista ja utopioista on tehty runsaasti kirjoja ja elokuvia. Kuvataiteilijat ovat harvemmin tarttuneet aiheeseen.

Kun kuvantekijä sanallistaa työnsä tavoitteita, tulos on useimmiten korkealentoisuutta tavoittelevaa, mutta likilaskuista jargonia. Ruohonen kirjoittaa töidensä taustoista selkeäsi: ”Maalauksissani tulevaisuutta ei ole peruttu, sen sijaan muutoksia, merkintöjä, näkemyksiä siirtymävaiheesta ja yhteiselosta. Millainen on se aika, kun edellinen on lopulta päättynyt ja uusi jakso alkaa.”

Näyttelyluettelo kertoo, miten ilmastonmuutos on muisto, miten tulevaisuus on eri lajien yhteistyötoiveita. Futuurissa olemme matkalla koko planetaarisen elämän kanssa – eläimet, ihmiset, luonto ja koko ekosysteemi unelmineen ja toiveineen. Tulevaisuus kasvaa historiallisten kerrostumien alta.

Elina Ruohonen: Fastfood Race II, öljymaalaus pleksille (2020).

Minulle läheisimpien ilmaisumuotojen – kuvien ja sanojen – tärkein kriteeri on taiteilijan ”oma tontti”. Tila, jolle kukaan muu ei voi astua. Elina Ruohonen on kasvattanut ja rajannut oman tilansa yhä selkeämmin. Aiempien vuosien laveampi, osin abstraktinenkin ilmaisu on käynyt tiiviimmäksi ja sanomaltaan terävämmäksi. On merkittävää, että taiteilijan tunnistaa ensi vilkaisulla. Ruohosen tavoin pleksille maalaavia taiteilijoita on harvassa. Kirsti Tuokko on hienosti tekniikassaan samoilla jäljillä, mutta sisältöjen viesti on erottaa tekijät toisistaan.

Elina Ruohonen kuuluu Merisiskot-ryhmään (myös Kati Immonen, Mari Krappala, Tiina Vainio), joka taiteellisella työskentelyllään haluaa herättää keskustelua erityisesti Itämeren tilasta. Näin on, hyvät ystävät: taiteen perustuksina on aina jokin vahva idea, näkemys tai ideologia. Estetiikka – miten kukin sen haluaa käsittääkin – ei riitä alkua pidemmälle.

Ruohosen töissä ihmisen ohella esiintyvät eläimet. Mutaatioina heidän rinnallaan tai viitteinä omissa todellisuuksissaan. Samoin luonto, usein kaukaisina kangastuksina tai niiden peilikuvina: kukat, kasvit ja palmujen profiilit. Töiden värimaailmassa huomion keräävät intensiivinen punainen ja aivan omanlaatuisensa turkoosin sävyn käyttö. Läpinäkyvälle akryylipleksille käänteisessä järjestyksessä maalaaminen antaa töihin oman luonteensa. Kiilto heijastaa katsojan omakuvan ja gallerian ikkunat, työ elää jatkuvasti katselukulman mukaan.

Kun astun museoon tai galleriatilaan, toivon, että voisin keskustella teosten kanssa, että jokin ääni sisälläni alkaisi puhua maalausten kautta. Elina Ruohosen näyttelyn kanssa kävi näin, ja muistijälki on vahva. Vierailtiin näyttelyssä tyttären perheen kanssa. Myös Lumi, kuusi vuotta, piti kovin näkemästään. Futuuri on siis huomioitu ja siirretty tuleville sukupolville.

Lopuksi pieni tiivistys – tai ehkä kevennys. Näyttelyn ”edeskäypä” oli kovin innostunut ja sanoi, että Elina Ruohonen on nyt ”uransa huipulla”. Toivottavasti ei. Tai miten sen nyt ottaa, uudet huiput kuuluvat jatkumoon. Tämän näyttelyn voisi itsevarmasti nostaa esille missä päin maailmaa tahansa.

Juha Siro

Galleria Saskia tarjoaa Elina Ruohosen näyttelystä mahdollisuuden yksityisnäyttöön.Näyttelyn aukiolopäivinä voit varata ajan itsellesi tai enintään viiden hengen ryhmälle klo 10–12 ennen gallerian avaamista. Lisätietoja:

Elina Ruohonen: Journey, not Destination, öljymaalaus pleksille (2019).

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Tervetuloa elokuviin lauantaina 30.11. Kulttuuritoimituksen kanssa – katsotaan yhdessä Nainen jolle puu puhui

Kulttuuritoimitus | 23.11.2024

LUKIJOILLE | Hyvät lukijat, kutsumme teidät Kulttuuritoimituksen päivänäytökseen elokuvateatteri Arthouse Cinema Niagaraan Tampereen Kehräsaareen lauantaina 30.11.2024.

lue lisää

Larissa Sansour risteilee muistoissa ja menetyksessä mutta rakentaa myös tulevaisuutta – näyttely Amos Rexissä

Seppo Metso | 14.11.2024

KUVATAIDE | Amos Rexin näyttelytila on muuttunut Larissa Sansourin ja hänen tuotantotiiminsä käsittelyssä immersiiviseksi, katsojan sisäänsä sulkevaksi teokseksi.

lue lisää

Elina Ruohonen maalaa meille tulevaisuuden kuvat – Futuurissa, vol. 2 -näyttely Galleria Saskiassa

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Tervetuloa elokuviin lauantaina 30.11. Kulttuuritoimituksen kanssa – katsotaan yhdessä Nainen jolle puu puhui

Larissa Sansour risteilee muistoissa ja menetyksessä mutta rakentaa myös tulevaisuutta – näyttely Amos Rexissä

Tuoreimmat