Runoilijat koronan katveessa #2: Poikkeustila toi Tommi Parkolle kirjoittamisrauhaa

Kuva: Ari Haimi / Aviador

Anna Elina Isoaro

Koronavuosi on taide- ja kulttuurialalla tarkoittanut tavallistakin rankempaa epävarmuuden sietämistä. Vaikka kirjailijan ydintyö on yksin tekstin äärellä puurtamista, työmahdollisuuksien ja keikkojen peruuntuminen ja toimeentulon murusten menettäminen on koskettanut tänä vuonna myös kirjailijoita.

Turun kirjamessuille suunniteltu keskustelutilaisuus otsikolla Runoilijan työ koronan aikana oli yksi lukuisista tänä vuonna peruuntuneista kirjailijoiden esiintymistilaisuuksista. Kirjallisuuden läänintaiteilija Anna Elina Isoaro toteuttaa messukeskusteluun kutsuttujen runoilijoiden haastattelun Kulttuuritoimituksessa kolmiosaisena sarjana. Juttujen yhteydessä julkaistaan kultakin runoilijalta ennenjulkaisematon, tänä vuonna kirjoitettu runo. Haastattelusarja tehdään yhteistyössä Taiteen edistämiskeskuksen kanssa.

Toisena haastatteluvuorossa on runoilija Tommi Parkko, joka on koronavuonna kehittänyt maksullista palautepalvelua muille runoilijoille ja nauttinut yllättäen järjestyneestä kirjoittamisajasta.

Tästä voit lukea juttusarjan ensimmäisen (Irina Javne) ja kolmannen (Aika Huusko) osan.

* *

Miten korona on vaikuttanut työhösi runoilijana?

Korona on vaikuttanut eri puoliin työssäni hieman eri tavoilla. Omaan kirjoittamiseeni koronan välilliset vaikutukset ovat olleet hyviä, sillä olen monen muun asian peruttua saanut kirjoitettua paremmin. Aikaa on ollut kirjoittamiselle enemmän.

Kirjoittamisen ohella opetan ja julkaisen käännöskirjoja Parkko-kustantamoni kautta. Niiden kohdalla vaikutukset ovat olleet erilaisia. Kirjojen myynti on ollut vaikeampaa, kun kirjamessut ja vastaavat tilaisuudet ovat peruuntuneet. Kaikkien käännöskirjojen julkaisuaikataulu on muuttunut; pari tälle vuodelle ajateltua kirjaa on siirtynyt ensi vuodelle.

Opetustyössä lähes kaikki opetus on siirtynyt etäopetukseksi. Toisaalta tänä syksynä on useampi kurssi toteutunut kuin edellisinä vuosina. Kouluvierailut ovat osaltani kokonaan loppuneet maaliskuun jälkeen.

* *

Kerroit, että lähes kaikki opetustyösi vaihtuivat etäopetukseksi. Miten luovan kirjoittamisen opettaminen sujuu etäyhteyksien välityksellä?

Etäopetus korostaa jonkin asiasisällön välittämistä luentomaisesti. Tietyille runokursseille tämä sopii hyvin, mutta ongelmaksi tulee vuorovaikutuksen puute. Etäopettamisessa kynnys osallistua keskusteluun on usein korkeampi. Tarvitaan enemmän aikaa kunnon keskustelun syntymiseen.

Etäopetuksen hyviä puolia on se, että maantieteellä ei ole siinä merkitystä. Kurssille voi osallistua, vaikka asuu kaukanakin oppilaitoksesta, joka kurssin järjestää. Lapissa tämä etäopetus on ollut jo pitkään keskeinen opetuksen muoto; olen jo vuodesta 2013 saakka opettanut pohjoisen oppilaitosten kursseilla.

* *

Sinut tunnetaan runokentällä myös eräänlaisena mentorina ja ateljeekriitikkona. Olet jo pitkään järjestänyt muille runoilijoille sparrausryhmätoimintaa ja antanut kollegoille palautetta työn alla olevista käsikirjoituksista. Onko tälle palautteenantotoiminnalle ollut kysyntää korona-aikana? Oletko pystynyt sillä paikkaamaan muilla työsi osa-alueilla tulleita tulonmenetyksiä?

Käsikirjoituspalautteita tein aiemmin osana runouden yleistä edistämistä. Jos joku kysyi palautetta, pyrin sitä antamaan. Korona pakotti minut tekemään näistä palautteista maksullisia. Palautetta olen antanut melko paljon, ja sillä on selvästi kysyntää. Yritän saada myös tästä palautteesta sellaista, joka johtaa pitkäjänteiseen kirjoittamiseen. Jotkut ovat sitä mieltä, että he tarvitsevat vain kielenhuoltoa ja oikolukua. Runokäsikirjoituksen pitkäjänteisessä työstämisessä edellä mainitut eivät ole niitä keskeisiä asioita, vaan painopisteenä on kokoelmallisuuden kehittäminen ja tuoreuden löytäminen.

Tämä sama pätee myös erilaisiin sparrausryhmiin, joita vedän. Koronavuonna ryhmät ovat kokoontuneet etänä. Niissä etäopetus toimiikin varsin hyvin, sillä ryhmissä on henkilöitä, joita tunnen pidemmältä ajalta, jolloin vuorovaikutus on helpompaa. Etäopetuksen varaan on nyt myös mahdollista aloittaa uusia sparrausryhmiä. Tämä antaa mahdollisuuksia osallistua ryhmiin niillekin, jotka asuvat Helsinki-Turku-Tampere-kolmion ulkopuolella.

* *

Koko vuosi on ollut hyvin poikkeuksellinen. Mikä on runouden paikka tässä koronatodellisuudessa? Mitä annettavaa runoilijoilla on tähän erikoiseen aikaan?

Muutamalla kurssilla olen pitänyt koronasta johtuvia pelkoja, ahdistusta ja epävarmuutta kurssia rakentavina asioina. Kurssilaiset ovat kirjoittaneet omista tuntemuksistaan, ja luulen, että runous on heille tarjonnut väylän näiden asioiden käsittelylle. Runous on aina erilaisten tuntemusten käsittelyyn erinomainen kanava. Runoudessa voi olla terapeuttinen juonne erilaisten esteettisten ja taiteellisten juonteiden rinnalla.

Korona on myös tuonut erilaiset videot uudella tapaa kirjallisuuden alustoiksi. Ajattelen, että tämä on ehkä pysyvimpiä asioita, miten korona tulee kirjallisuutta muokkaamaan.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua