Kirja-arvio: Nokian ja F-Securen Risto Siilasmaan kirja on yksi merkittävimmistä yritysjohtamisen ja ylipäätään elämäntaidon oppaista, joita Suomessa on julkaistu, Kari Pitkänen kirjoittaa.
Vainoharhaisuudella on turhan huono maine. Itse asiassa sitä pitäisi löytyä meistä kaikista pikkuisen enemmän, Nokian hallituksen puheenjohtaja ja F-Securen perustaja Risto Siilasmaa julistaa.
Siilasmaan kirja Paranoidi optimisti oli viime vuoden tapaus, eikä sen hohto ole himmennyt yhtään.
Itse en epäröi julistaa sitä yhdeksi merkittävimmistä yritysjohtamisen ja ylipäätään elämäntaidon oppaista, joita Suomessa on julkaistu.
Kirja on vielä pahuksen hyvin, suorastaan journalistisesti kirjoitettu: ytimekäs, selkeä, piikikkään hauska ja ajoittain suorastaan kamala. Noinko kehnosti ja laput silmillä silloista puhelin-Nokiaa todella johdettiin kohti väistämätöntä tuhoa?
* *
Mitä on paranoidi optimismi? Sen voisi kiteyttää sanoissa varaudu (aina) pahimpaan, mutta luota tulevaan.
Paranoidi optimisti harjoittaa alituista aivojumppaa tulevaisuuden ja sen eri mahdollisuuksien kanssa. Mikä tahansa yrityksessä, yrittämisessä tai elämässä voi ajaa karille ja mennä pieleen.
Jos – tai kun – katastrofi lopulta iskee, jäljet ovat sitä pienemmät mitä paremmin sen tuloon on henkisesti ja muuten varauduttu.
Se sopii toimintamalliksi ihan kaikille, yhtä hyvin yksilöille, yksinyrittäjille, pienyrityksen vetäjälle tai kansainvälisen konglomeraatin johtoportaalle – tai vaikka juuri aloittavan Kulttuuritoimituksen vetäjille.
Sen aion itsekin ottaa tästä kirjasta mukaani.
* *
Siilasmaan sanoille ja asenteelle antaa painoarvoa hänen henkilöhistoriansa. Ennen Nokia-vuosiaan hän oli jo ehtinyt perustaa F-Securen ja tehdä sen puitteissa kaikkea, mihin mielikuvitus riittää. Vessansiivouksesta alkaen.
Ei siis ihme, että yrittäjän jalat maassa -asenteella kansainväliseen matkapuhelinbisnekseen mukaan tullut mies oli kummissaan, kun entinen idoli Jorma Ollila osoittautui herkkähipiäiseksi hovinpitäjäksi ja yhtiön hallituksen jäseniä kyydittiin tapaamisiin yksitellen isojen Audien ja Mersujen takapenkeillä
Epäilykset heräsivät pian. Tekikö Nokia oikeita asioita? Miksi sen puhelimet eivät kiinnostaneet ostajia riittävästi? Miksi yhtiö ei kiinnittänyt huomiota kilpailijoihin?
”Muista lapsena saatu opetus liikenneturvallisuudesta: pysähdy, katso, kuuntele. Samaa ohjetta voi soveltaa liikkeenjohtoon”, Siilasmaa opettaa.
Nokiassa iPhone-tuotteita ei katsottu hyvällä työntekijöiden käsissä, vaikka puhelimen olisi ostanut omalla rahalla. Samalla jäi selvittämättä, miksi iPhone menestyi ja Lumiat eivät. Ei näin!
”Risto, miksi vitussa sinun pitää työntää nenäsi joka paikkaan? Sinä olet eri mieltä kaikesta”, Ollila reagoi, kun Siilasmaa kyseenalaisti Nokian toimitusjohtajan epäselvän valintaprosessin.
* *
Hyvä, että kyseenalaisti. Siilasmaan vetovastuulla Nokia kehittyi monien käänteiden jälkeen lopulta nykyiseksi verkkoliiketoimintaan keskittyväksi ”Nokia 2.0:ksi”. Ja ennen kaikkea – yhtiö kykeni uudistumaan ja jäi henkiin.
”Nokialla meni niin huonosti, että meillä oli toinen jalka haudassa ja toinen banaaninkuorella”, Siilasmaa kuvaa tilannetta kesällä 2013, ennen puhelinbisneksen myyntiä Microsoftille.
Hän piirtää yhtiön kohtalonvuosista kiehtovan kuvan ja tökkii samalla tikkuja edeltäjänsä kynsien alle sopivin välein. Toki moni yhteistyökumppaneista ja kollegoista kuten Stephen Elop, Microsoftin Steve Ballmer ja nykyinen Nokian toimitusjohtaja Rajeev Suri saavat rehdit kiitoksetkin.
Itsekin yrittäjänä ihailen Siilasmaassa erityisesti avoimuutta ja itsekriittisyyttä. Hänkin on töpeksinyt, eikä sitä peittele. Varautuminen epäonnistumisiin on kantanut näiden vaiheiden yli. Siinä on osuva opetus kaikille yrittäjille ja yritysjohtajille.
Kuten sekin, että hallituksen kokoukseen saa tulla ilman kravattia, ja yritysjohdon tapaamisissa nauraa saa ja pitää aina kun vain voi.
Kari Pitkänen
Risto Siilasmaa ja Catherine Fredman: Paranoidi optimisti – Näin johdin Nokiaa murroksessa
Tammi, 2018.
368 sivua.
