Shokkiuutinen! Kriitikko piti romanttisesta komediasta – Long Shot on piristävä yllätys lajityypissään

Long Shot – Mahdoton yhtälö on ohjaaja Jonathan Levinen seitsemäs pitkä elokuva. Suomessa hänet tunnettaneen parhaiten romanttisesta zombiekomediasta Warm Bodies (2013), jossa ihminen rakastuu elävään kuolleeseen, sekä elokuvasta 50/50 (2011), joka onnistui naurattamaan huolimatta siitä, että käsitteli nuoren henkilön kamppailua syövän kanssa.

Long Shotin aihe ei ole yhtä erikoinen, mutta Levine jatkaa edelleen humaanien komedioiden linjalla. Tällä kertaa vuorossa on tyypilliseltä romanttiselta komedialta kuulostava idea: kaksi keskenään erilaista ihmistä tapaa ja rakastuu, mutta heidän yhteiselonsa tiellä on esteitä, jotka pitää ylittää.

Toinen on saavuttanut vaikutusvallan kannalta lähes kaiken, sillä hän on Yhdysvaltojen ulkoministeri, joka valmistautuu asettumaan ehdolle seuraaviin presidentinvaaleihin. Toinen on toimittajantyöstään potkut saanut idealisti, jolla on paljon periaatteita, mutta ei lainkaan vaikutusvaltaa – ennen kuin ulkoministeri pestaa hänet kirjoittamaan puheitaan.

Elokuvalla on onneksi paljon muutakin tarjottavaa kuin ennalta-arvattava juoni. En ole aiemmin juurikaan lämmennyt Seth Rogenin komiikalle, joka perustuu pitkälti alatyylisiin vitseihin, pössyttelyyn ja yleiseen haluttomuuteen käyttäytyä kuten aikuisten oletetaan. Long Shot ei ole tässä mielessä poikkeus, mutta yllätin silti itseni nauramasta elokuvan aikana. Useasti.

Long Shot on nimittäin käsikirjoitettu niin hyvin, että se toimii, vaikka yksittäiset elementit ovatkin tuttuja ja ennakoitavissa. Rogen on, kuten yleensä, hieman keskenkasvuisen oloinen, mutta lämminsydäminen ja hauska veijari työnsä menettäneenä toimittajana Fred Flarskyna. Tällä kertaa hänen seuranaan ei kuitenkaan ole samanlaisista kaveruksista koostuvaa porukkaa, vaan Charlize Theronin ulkoministeri Charlotte Field.

Long Shot -elokuvassa nähdään Rogenin ja Theronin lisäksi muun muassa Ravi Patel (vas.) ja June Diane Raphael. Kuva: Philippe Bossé.

Fieldin hahmon kirjoittamisessa olisi ollut helppo sortua stereotypioihin ja tehdä hänestä jäykkä ja korrekti ulkoministeri, jonka Fred saa vapautumaan ja ”oppimaan jotain elämästä”. Onneksi he kumpikin tuntuvat jo ennen tapaamistaan kokonaisilta ihmisiltä, ja tärkeämpää kuin vastakohdilta oppiminen on se, että heidän välillään on jotain, joka tekee romanssista todentuntuisen: samanlaiset arvot.

Tämä on todella ilahduttavaa: romanttisessa komediassa ei toisteta pelkästään vastakohdat viehättävät -kliseetä, vaan keskinäistä kemiaa vahvistaa, että henkilöt ajavat työssään ja elämässään samoja asioita. Tätä lisää, kiitos.

Charlize Theron on oivallinen ulkoministeri Fieldin roolissa. Hän tuo hahmoon syvyyttä, mutta riemastuttaa myös koomikon lahjoillaan. Nautin myös siitä, kuinka hänen hahmonsa kautta kommentoidaan sitä miten menestyviä naisia saatetaan kohdella.

Long Shot kärsii hieman liiallisesta pituudesta. Elokuvassa on suvantokohtia, jolloin toivoisi, että asiat etenisivät jouhevammin. Se on silti ilahduttava yllätys, ja lajityypissään varsin mainio elokuva.

Riikka Oksanen