Trampoliinivirtuoosi Rauli Dahlbergin sirkusesitys O’DD saa katsojankin pään pyörälle

12.10.2020
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Dahlberg testaa ja uhmaa mekaniikan peruslakeja eri sirkusvälineillä. Kuva: Eero Alava 

SIRKUSTAIDE | Race Horse Companyn Rauli Dahlbergin sooloteos O’DD vie pyörimisen äärirajoille. Muusikko Miro Mantereen live-looppaus luo teokseen kauniin ja Dahlbergin liikettä hienosti tukevan äänimaailman.

ARVOSTELU

4 out of 5 stars

Race Horse Company: O’DD

  • Espoon kulttuurikeskus 8.10.2020.

Vaikka olisi nähnyt sirkustaitelija Rauli Dahlbergin esiintyvän useammankin kerran, päällimmäinen ajatus sooloteos O’DDin jälkeen on äimistys siitä, kuinka jonkun pää kestää niin hurjaa pyörimistä. Sillä sitä tässä tunnin esityksessä nähdään, lukemattomin eri tavoin.

Aiemmista esityksistä tuttua on suurten jumppapallojen hyödyntäminen sekä Dahlbergin virtuoosimainen trampoliinitekniikka. Itselleni uutta oli ympyränmuotoinen pyörivä levy, jonka hurjassa vauhdissa Dahlberg liikkui vaivatta mukana.

Soolo rakentuu eri välineitä hyödyntävistä kohtauksista: pallot, pyörivä levy, trampoliini, pallot uudelleen. Muusikko Miro Mantere luo niihin live-looppauksen keinoin kauniin ja fyysistä tekemistä hienosti tukevan äänimaailman. Jere Mönkkösen valot kulkevat vaivatta mukana, ja parhaimmillaan nostavat esiin äärimmäisen kauniita näyttämökuvia.

Visuaalisesti kiinnostavin kohtaus syntyy, kun trampoliini on peitetty jättisuurella tumman sinisellä kevyellä kankaalla. Dahlbergin hypyt nostattavat kankaan alle ilmavirran ja mielikuva aalloissa kamppailevasta ihmisestä on valmis, kun Mantere vielä vahvistaa sitä veteen puhalletulla äänellä.

Käsiohjelman mukaan esitys tutkii ihmisyyden tiloja ja muutosta yksilöä suurempien voimien kourissa. Sirkustaide on kulkenut historiallisesti pitkän matkan siitä, että se olisi pelkästään ällistyttävien temppujen esittämistä. Nyt mietin, hakeeko sirkus edelleen teatteritilan salonkikelpoisuutta sillä, että se alkaa kertoa teoksistaan käsiohjelmien höpöhöpö-kielellä. Tulee mieleen nykytanssi, joka on onnistunut välillä karkottamaan yleisöä sillä, että katsoja ahdistuu pyrkimyksessään ymmärtää tekijöiden korkealentoisia syvälliseen ihmisyyteen kurottavia tarkoituksia.

Race Horse Company ODD c Minja Kaukoniemi 1

Kevyt kangas muuttaa Rauli Dahlbergin trampoliinin myrskyäväksi mereksi. Kuva: Minja Kaukoniemi Concept & direction: Rauli Dahlberg Choreographer: Jarkko Mandelin ​On stage: Rauli Dahlberg & Miro Mantere ​Production: Race Horse Company Lighting design: Jere Mönkkönen & Eero Alava ​​Music & sound design: Miro Mantere Set design: Rauli Dahlberg & Jere Mönkkönen Costume design: Viivi Raila & Janni Turtiainen

Ehkä O’DDissa onkin oman mielen virhe yhdistää ”suuremmat voimat” johonkin abstraktiin tai uskonnolliseen. Yksinkertaisimmillaanhan Dahlberg kieppuu ja pyörii O’DDissa mekaniikan peruslakien ja painovoiman, vetovoiman sekä pinnan tukivoiman kourissa. Dahlbergin fyysinen kestävyyskyky on omaa luokkaansa ja tuntuu, että O’DD vie häntä jälleen vähän pidemmälle etsimään omia rajojaan. Me muut voimme vain pitää kiinni istuimiemme käsinojista.

Teoksen valmistumisprosessissa on ollut mukana myös koreografi Jarkko Mandelin. Mandelinin tyylin tuntien en O’DDissa vielä näe nykytanssin ja sirkuksen maailman kohtaamista ryminällä. Jotain sellaista voi kuitenkin tapahtua tulevaisuudessa, joten toivottavasti yhteistyö jatkuu.

O’DD lähtee liikkeelle alastomuudesta ja läpi teoksen Dahlberg lisää vaatetusta. Puvustuksen liittää sirkuksessa useimmiten visuaalisuuteen tai käytännöllisyyteen. Teoksen viimeisessä osassa jäin miettimään, haetaanko puvustukselle tässä muitakin merkityksiä. Viimeisen osan tilan rakennus, läpinäkyvä haalari sekä pallojen vierittely jää pitkähköksi jäähdyttelyksi. Kiitoksissa Dahlberg kuoriutuu hikisistä haalareistaan niin nopeasti, että ainakaan mukavuudesta ei Tiina Valveen puvustuksessa ole kyse.

Nykysirkusesityksille pitkä esityskaari on tavallista ja mahdollista. Race Horse Company kiertää normaalisti myös laajasti ulkomailla. Sooloa on valmisteltu pitkään ja todennäköisesti se vielä kehittyy esityskertojensa myötä. Tänä poikkeusaikanakin yleisö on halunnut olla mukana tällä matkalla heti alusta alkaen.

Merja Koskiniemi

Seuraavat esitykset: 13.–15.10.2020 Kulttuuritalo Valve, Oulu. 27.–28.11.2020 Stoa, Helsinki.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua