Sanni Pyhänniska ja Petri Hänninen eivät tunne tyhjän paperin kammoa.

Ville Pirinen, teksti ja kuvat
Juttu on toteutettu yhteistyössä Taiteen edistämiskeskuksen kanssa.

Aiemmin Finlaysonin alueella kaksi sanataiteen, sarjakuvan, kirjallisuuden, kuvituksen, tutkimuksen, esittävien taiteiden ja ties minkä elävien näyttelyiden tai karaokevideoraatien täyteistä toimintakuukautta yleisölle tarjonnut Tampereen Tarinatehdas toimii syyskuussa uudenlaisella idealla.

Sarjakuvan ja kirjallisuuden pop up -tila on Finlaysonin juhlavuonna elävä galleria ja työtila, jonne kirjailija-käsikirjoittaja Petri Hänninen ja kuvittaja Sanni Pyhänniska toteuttavat yhteisen teoksen. Finlaysonin 200 -juhlavuoden kunniaksi taiteellisen työskentelyn teema kurkottaa kauaksi tulevaisuuteen: Finlayson 400 vuotta.

Yleisö voi tutustua työskentelyyn Finlaysonin Terde-tilassa kolmiviikkoisen työskentelyjakson aikana, ja seurata taiteellisen työn tuloksia ja prosessia myös Finlaysonin alueen diginäytöillä ja projisointeina Väinö Linnan aukiolla.

Petri Hänninen on käsikirjoittanut lukuisia sarjakuvia ja julkaissut lasten- ja nuortenkirjoja. Tamperelainen Hänninen tutustui Finlaysonin puuvillatehtaan historiaan käsikirjoittaessaan Museokeskus Vapriikin näyttelyvideoita, ja Tarinatehtaalla työskentelyssä häntä kiinnostaakin erityisesti historiasta ammennettujen ainesten törmäyttäminen tulevaisuusvisioihin.

Sanni Pyhänniska on vastavalmistunut kuvittaja, joka on suuntautunut töissään kolmiulotteiseen tilaan ja virtuaalisia mahdollisuuksia hyödyntävään kuvitustaiteeseen. Pyhänniska on työskennellyt aiemmin Tate Galleryn monitaiteellisessa Tate Collective -ryhmässä ja ollut mukana tekemässä kuvaa, ääntä ja animaatiota yhdistävää The Promise -nettisarjakuvaa.

Avoimen haun perusteella projektiin valitun taiteilijaparin työskentelyä seurataan myös Kulttuuritoimituksessa. Tilanneseuranta alkaa tällä, maanantaina 7.9.2020 pääkallopaikalla Terde-tilassa tehdyllä haastattelulla, jossa ennen projektia toisilleen tuntemattomat tekijät vastaavat yhdessä suuriin kysymyksiin.

* *

Tulevaisuus on tyhjä taulu, ja tyhjyyttään huokailevat myös Terde-tilan seinät projektin aloituspäivän aamuna. Millä mielellä ja taktiikalla lähdette kolmiviikkoiseen Finlayson 400 vuotta -koitokseen?

– Intuitiolla, aloittaa Petri Hänninen.

– Se on hyvä, kuvaava sana. Tietysti kun aikaa on vain kolme viikkoa, täytyy lähteä aika itsevarmasti vain tekemään. Ja avoimin mielin, kun on kaksi taiteilijaa yhdessä tekemässä, jatkaa Sanni Pyhänniska.

– Rytinällä vyöryttäen, Hänninen tiivistää.

Henkilö- ja taiteilijataustanne ovat suhteellisen erilaiset. Uhka vai mahdollisuus?

– Totta kai se on uhka, naurahtaa Hänninen.

– Se voi olla kumpaa tahansa, Pyhänniska jatkaa vitsiä.

– Mutta koen ensisijaisesti mahdollisuudeksi. Aiemmissa projekteissa on ollut aina monipuolista luovaa porukkaa ympärillä. On kätevää, kun ihmiset tuovat peliin erilaisia taitoja.

– Joo, yhteistyö ei ole vierasta, jatketaan toisen viivaa ja sanaa, Hänninen lisää.

Miksi haitte mukaan projektiin?

– Alun perin törmäsin tähän vahingossa katsellessani Taiteen edistämiskeskuksen sivuilta apuraha-asioita. Tämä sopi kuitenkin niin spesifisti juuri siihen mitä teen, että päätin hakea. Sarjakuvaa ja luovaa yhteistyötä myös tilassa, ei pelkästään paperilla tai netissä. Projekti kutsui minua luokseen, Pyhänniska muotoilee.

– Kaverit alkoivat rummuttaa tätä minulle heti, kun haku oli tullut julkiseksi. Alkoi tulla tekstaria ja muuta, että sinä haet nyt tuonne. Hakuohjeet luettuani huomasi, että tämähän on oikeasti minulle passeli juttu. Käytin hakemuksen tekemiseen itse asiassa kolme viikkoa. Kirjoitin aina vähän joka päivä, muokkailin että tulee varmasti hyvä, paljastaa Hänninen.

Tässä kävi niin onnellisesti, että haku vastasi teidän taiteellista perustyötänne ilman sen kummempaa oman tekemisen modaamista?

– Niinpä, tuli olo että kerrankin näin päin, Hänninen naurahtaa.

– Ja tuntui kuitenkin tarpeeksi vapaalta lähtökohdalta, että saa muokattua aiheen henkilökohtaiseksi, Pyhänniska pohtii.

Finlayson 200 vuotta – näettekö alueella kulkiessanne jotain, joka tuntuu säilyneen kahden vuosisadan ja valtavien yhteiskunnallisten mullistusten yli?

– Finlaysonin historiaan perehdyttyä on itse asiassa yllättänyt kuinka paljon täällä on säilytetty vanhaa. Esimerkiksi tämä rakennus, kuusvooninkinen, on jos nyt ei ihan alkuperäisessä asussaan, niin siinä mihin tehdas tämän jätti. Vaikka katukuvallisesti merkittäviäkin rakennuksia on alueelta purettu, niin kyllä täällä on paljon sellaista, jonka säästämisestä voi olla ylpeä, Hänninen valottaa.

– Kyllä sen tehdashistorian tuntee yhä myös alueen toiminnasta, vaikka tässä meidänkin projektissa, Pyhänniska jatkaa.

– Kun on esimerkiksi annettu mahdollisuus projisoida visuaaleja seinään koko talon korkeudelta Väinö Linnan aukiolle, on meidän lisäksi mukana erikseen digitaaliset osaajat, ja tarvittavia taitoja ja apua voi löytää eri rakennuksista tältä alueelta. Luova työkin jakautuu osiin, on ikään kuin ompelijat, värjääjät ja pakkaajat erikseen. Ja arkkitehtuuri tietysti, tehdasfiilis pysyy.

Ensimmäisen aamun veikkaukset: mitä tuloksia voimme ihailla kolmen viikon työskentelyjakson päätteeksi?

– Lastulevystä tehtyä elefanttia, visioi Hänninen tilasta ensisilmäyksellä löytyneen lastulevypinon äärellä ainakin osittain vitsaillen.

– Alusta lähtien voi nähdä prosessia, ajattelu- ja ideointivaihetta papereina pöydillä ja seinillä täällä paikan päällä. Animaatio-ideoita on ainakin minun osaltani tulossa, hahmottelee Pyhänniska.

– Mun osalta luvassa on jotain tyhmää, keventää Hänninen lopuksi.

* *

Väinö Linnan aukiolta Terde-tilaan kuljetaan lavan vierestä. Ovi numero 13!

Mikä Tarinatehdas?

Tampereen Tarinatehdas on kirjallisuuden läänintaiteilijan Anna Elina Isoaron ja sarjakuvataiteen läänintaiteilijan Ville Pirisen koordinoima monivuotinen projekti, jossa nostetaan kirjallisuuden ja sarjakuvataiteen näkyvyyttä Pirkanmaalla ja etsitään taiteen tekemiselle uusia, taiteilijoiden keskinäistä yhteistyötä sekä taiteilijoiden ja yleisön kohtaamista tukevia tiloja.

Finlaysonin alue on mahdollistanut Tarinatehtaan toimintaa jo aiemminkin. Vuoden 2018 marraskuussa, ja maaliskuussa 2019 Rullaamo-tilassa koottiin yhteen kirjailijoita, sanataiteilijoita, sarjakuvataiteilijoita, alan yhdistyksiä, osuuskuntia ja muita toimijoita näyttelyiden, yleisötapahtumien ja työpajojen muodossa. Päivittäiset ohjelmanumerot ja tekijöiden ja yleisön kohtauttaminen toimi mainiosti. Rullaamo taipui hienosti yleisötilaksi, mutta yksi taidetyön olennainen kulma jäi testaamatta.

– Haluttiin rauhoittaa tällä kertaa käytössä oleva tila taiteilijoiden yhteiselle työskentelylle. Taiteilijoiden työtilakysymys Tampereella pysyy ajankohtaisena. Terdessä kokeillaan syyskuussa mitä syntyy kun tekijöille annetaan tilaa tehdä ja ajatella, kirjallisuuden läänintaiteilija Anna Elina Isoaro kuvailee Tarinatehtaan työskentelyjaksoa.

Elävä galleria

• Taiteilijat työskentelevät Terde-tilassa arkipäivisin ajalla 7.–27.9.2020
• Yleisölle avoimet ovet ovat keskiviikkoisin klo 12–14 ja torstaisin klo 15–17. Näinä aikoina yleisöllä on mahdollisuus tulla seuraamaan työskentelyä ja keskustelemaan taiteilijoiden kanssa, THL:n COVID-19 -turvallisuusohjeita noudattaen.
• Valmis teos on nähtävillä lauantaina 26.9.2020 klo 12–18.
• Tarinatehtaan tuotoksia esitetään työskentelyjakson aikana myös Finlaysonin alueen diginäytöillä, ja iltaisin Väinö Linnan aukion seinäprojisointeina.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua