Arttu Haapalaisen tehtävänä on edistää taiteen tuomaa hyvinvointia. Häntä voi kuvainnollisesti kutsua remontoijaksi, joka höylää kynnyksiä matalammaksi.
Marja Aaltio, teksti ja kuvat
Haikea slaavilainen musiikki täyttää hoitokodin salin. Näyttelijä Jari Leppänen johdattaa kollegansa Riikka Papusen ja Antti Tiensuun yleisön eteen. Alkamassa on Tampereen Liikkuvan Näyttämön tiedotustilaisuus.
Palvelukoti Pohjolan monitoimisalin sivustalla myhäilee hymyilevä mies. Taiteen ja hyvinvoinnin läänintaitelija Arttu Haapalainen seuraa tyytyväisenä, miten vuosia vireillä ollut idea on toteutumassa. Hän ja esittävän taiteen läänintaitelija Iiro Heikkilä ovat olleet mukana synnyttämässä Tampereen Liikkuvaa Näyttämöä, jonka ensimmäinen ensi-ilta on syksyllä.
Tampereen Liikkuva Näyttämö vie Dostojevskin Idiootista dramatisoidun, noin tunnin mittaisen näytelmän tamperelaisiin palvelutaloihin. Hankkeessa ovat mukana läänintaitelijoiden edustaman Taiken eli Taiteen edistämiskeskuksen lisäksi Tampereen kaupunki, Kulttuuriosuuskunta Kaje, Tampereen Teatteri ja Tampereen Työväenteatteri. Idiootin ensi-ilta on Työväen Teatterin Kellariteatterissa elokuussa.
̶ Jos taide kuuluu kaikille, ja kuuluuhan se, niin sen pitäisi olla kaikkien saatavilla, Arttu Haapalainen kiteyttää.
* *
Taiteen ja hyvinvoinnin välillä on monien tutkimusten mukaan selkeä yhteys. Läänintaiteilija Arttu Haapalaisen tehtävänä on edistää taiteen tuomaa hyvinvointia ja helpottaa ihmisten pääsyä kulttuurin äärelle. Häntä voisi kai kuvainnollisesti kutsua remontoijaksi, joka höylää kynnyksiä matalammaksi. Hän myös tuo yhteen eri alojen ammattilaisia pohtimaan miten puretaan esteitä kulttuurin kokemisen ja tekemisen tieltä.
On paljon erilaisia ryhmiä, joiden on jostain syystä vaikea päästä kulttuurin lähelle. Esteet voivat olla fyysisiä, kuten monilla iäkkäillä, taloudellisia tai henkisiä. Esimerkiksi Tampereen kaupungin kehitysvammaisille suuntaamassa haastattelututkimuksessa kävi ilmi, että kaverin puute oli suuri este taiteista nauttimiselle.
Vanhukset ovat yksi ryhmä, jonka on usein vaikea päästä kulttuurin hyvää tekevän vaikutuksen piiriin. He eivät välttämättä pääse liikkumaan kunnolla, tai vaikka pääsisivät, yksin on vaikea lähteä.
Arttu Haapalaiselle taide antaa mahdollisuuden kokea vapautta. Hän toivoo, että mahdolisimman moni saisi kokea tuota samaa tunnetta.
Tampereen Liikkuvan Näyttämön työryhmä järjesti kymmenkunta työpajaa valmistellessaan esitystä. Palvelukoti Pohjolassa asuva Juhani Niemelä oli mukana työpajassa pohtimassa millaista kulttuuria hän haluaisi kuluttaa.
̶ Luen paljon edelleen. Kävin aikoinani paljon teatterissa, kesäteattereissa ja Työväen Teatterissa. Lähteminen on ollut vaikeampaa sen jälkeen, kun toinen puoli halvaantui. Elokuvissa olen joskus kavereiden kanssa käynyt, Niemelä kertoo.
Hänelle sopii oikein hyvin, että teatteri tulee hänen luokseen.
Idean Dostojevskin Idiootista toi työpajassa esiin Ilma Tuulos. Teatteri on hänelle tuttu taidemuoto, mutta viime aikoina hän ei ole näytelmistä päässyt nauttimaan. Tuulos totesi työpajassa, että Idiootti on hänen mielestään maailman paras kirja. Kun sattumalta myös ryhmän näyttelijät olivat tarttuneet teokseen, valikoitui se näytelmän pohjaksi.
* *
Taiteella on kiistatta hyvinvointivaikutuksia. Sillä on myös tutkitusti terveysvaikutuksia. Esimerkiksi musiikilla on todettu olevan parantava vaikutus aivoinfarktista toipuville. Ihmelääke taide ei kuitenkaan ole, ja vaikutukset ovat yksilöllisiä – kuka mistäkin saa hyvinvointia.
Arttu Haapalainen näkee oman työnsä ennaltaehkäisevänä. Hän suuntaa työtään terveyden ja hyvinvoinnin alalle ja uskoo, että siellä on mahdollista parantaa ihmisten elämänlaatua taiteen avulla.
̶ Taide on osa hyvää mielekästä elämää ja jokaisella on oikeus siihen. Sote-sektorille pitää pyrkiä luomaan inhimillisempää hyvää elämää, ja jos taide on mukana suunnitelmissa ja toteutuksessa niin, sote-sektori pystyy tekemään oman tehtävänsä paremmin.
Haapalainen kiittelee sotealalla työskentelevien hyviä tavoitteita ja sitoutumista, mutta muistuttaa niukoista resursseista, joiden vuoksi hienot tavoitteet jäävät joskus toteutumatta.
Läänintaitelijan tehtävänä on myös sparrata taitelijoita, jotta he voisivat tehdä työtään hyvinvointiulottuvuudessa.
̶ Taitelijat eivät ole hoitajia, mutta taide voi parantaa elämänlaatua. Voimme vähentää yksinäisyyttä tai ehkäistä syrjäytymistä. Taiteen tehtävä on paitsi tuottaa iloa, myös muuttaa maailmaa, ja siinä voimme olla mukana sote-sektorillakin.
Ilma Tuulos oli aiemmin ahkera teatterissakävijä. Nyt teatteri tulee hänen luokseen.
Haapalaisella on omia kokemuksia siitä, miten taiteella voidaan parantaa elämänlaatua. Hän on koulutukseltaan teatteri-ilmaisun ohjaaja, ja on tehnyt teatteria muistisairaiden kanssa. Yhdessä teatteria ja valokuvaa yhdistäneessä projektissa mukana olleista otettiin kuvia työskentelyn aikana. Muistisairaiden hoitaja kysyi kuvia katsellessaan, että mitä te oikein olette tehneet. Kysymyksen herätti kuva, jossa oli hymyilevä nainen. Hoitaja ei ollut koskaan aiemmin nähnyt naisen hymyilevän.
̶ Taide antaa iloa, tunteita ja koettavaa. Taiteen äärellä saamme jotain aisteillemme, aivoillemme ja sielullemme. Vaikutus on kokonaisvaltainen.
Arttu Haapalainen muistuttaa, että työ on merkityksellistä myös taidelaitoksille, joissa jatkuvasti mietitään, miten saada ihmiset katsomaan heidän töitään.
* *
Taiteen ja sote-sektorin yhdistäminen ei suinkaan ole mikään uusia asia. Tampereen Liikkuva Näyttämö esimerkiksi on ottanut mallia Kansallisteatterin Kiertuenäyttämöstä. Tampereen projektissa on erikoista se, että mukana on monta toimijaa.
Hyvinvoinnin edistämisessä taiteen keinoin on Haapalaisen mukaan Suomessa käynnissä suuri aalto.
̶ Meillä on kymmenien vuosien kokemus näistä asioista. Suomessa on tehty satoja projekteja, mutta nyt olisi aika ottaa yksittäisten projektien opit yleiseen käyttöön ja tehdä niistä pysyviä käytäntöjä, Haapalainen sanoo.
Asiaan on kiinnitetty huomiota myös ministeriötasolla. Joulukuussa opetus- ja kulttuuriministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö antoivat suosituksen taiteen ja kulttuurin saatavuuden ja saavutettavuuden parantamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollossa
Tammikuussa alkoi Taiteen edistämiskeskuksen kampanja 100 minuuttia taidetta. Haapalainen koordinoi kampanjaa. Ajatuksena on saada myös heidät, jotka tarvitsevat erityistä tukea tai ohjausta osallistumiseensa, taiteen ja kulttuurin äärelle vähintään sadaksi minuutiksi viikossa.
Haapalainen kertoo koskettavan esimerkin Lempäälästä. Lempäälä Kotokampus on mukana kampanjassa ja sen hoitajat saivat tehtäväkseen tehdä yhden oma-asukkaansa kanssa suunnitelman, miten tuo sata minuuttia toteutuisi.
Yksi hoitaja kertoi muistisairaasta asiakasta, jonka kotoa löytyi mittava vinyylikokoelma. Hän ei itse enää kyennyt levyjään soittamaan, mutta nyt hän voi nauttia musiikista aina kun hoitaja on paikalla. Hoitosuunnitelmaan nimittäin kirjattiin, että kun hoitaja tulee paikalle, hän valitsee asukkaan kanssa levyn, joka pistetään soimaan. Koska levyn soittaminen on kirjattu hoitotehtäviin, se toteutuu vaikka hoitaja välillä vaihtuisi. Asukas kuuntelee tyytyväisenä ja onnellisena keräämäänsä kokoelmaa levy kerrallaan.
Taide ja hyvinvointi ovat isoja sanoja Arttu Haapalaiselle. Hän näkee taiteen muutoksen välineenä. Kaikenlainen taide edustaa hänelle mahdollisuutta kokea vapauden tunnetta.
̶ Se on minulle taiteen suurin hyvää tekevä voima: olla vapauden tilassa. Joskus, jos sattuu olemaan huono aamu, ajattelen mahtipontisesti, että teen töitä, jotta mahdollisimman moni voisi kokea tuota vapautta.
