Maggie Gripenberg tanssii jälleen Venny Soldan-Brofeldtille – arviossa Eppu Nuotion Maggie ja minä

Kuva: Liisa Valonen

Eppu Nuotio on kirjoittanut koukuttavan kirjan. Pakkohan siinä on olla outoa tenhoa, kun tällainen vanha patu ahmii uutuuden, jossa harrastetaan kirjapiiriä naisten kesken, katsellaan maailmaa naisten silmin ja jossa väreilee naisten välinen rakkaus.

Kirjassa on kaksi aikatasoa. Omassa ajassamme seurataan Kansallisteatterin puvustamossa äitiyslomasijaisuutta tekevän Hannan elämää. Siihen kuuluvat myös huonekaluverhoilija Petri ja parin pikkuinen Pessi-poika. Kirjan alkulehdillä mukaan syöksähtää Ulrika, vähän yli viisikymppinen, tanssimista harrastava vanhustenhoitaja. Hanna tapaa Ulrikan uudelleen kirjapiirissä, jonne työkaveri hänet kutsuu.

Naiset valtaavat saman tien ja isosti Hannan tavanomaisen arjen, erityisesti Ulrika.

* *

Kirjapiirin luennassa oleva Venny Soldan-Brofeldtin Merimaja ja me on johdatus Hannan kiinnostukseen Juhani Ahon taiteilijavaimosta ja tämän ystävättärestä, tanssija Maggie Gripenbergistä. Samalla kun Hannan ja Ulrikan välille kasvaa ystävyys ja siihen intiimejä vivahteita, Nuotio katkoo perustarinaa menneen ajan välähdyksillä, hyppäyksillä sadan vuoden taakse. Vuosien 1902 ja 1921 väliin ajoitetuissa paloissa Venny maalaa ja palvoo Maggieta. Yhdessä useista historiakuvista Venny istuu Kansallisessa Ahon kanssa, joka halusi nähdä Gripenbergin ensimmäisen oman tanssi-illan. Aiemmin Venny oli ohjannut muutaman viikon Maggien kuvataideopintoja.

Nuotio fantisoi Vennyn unohtavan Juhanin viereltään, kun tanssijattaren jokainen liike valtaa hänen mielensä. Myöhemmissä tuokiokuvissa Venny väsyy hyysäämästä itsesäälistä miestään. Venny kaipaa liittonsa puristuksesta myös omaa vapautta.

Kaikki ei kuitenkaan suju Maggienkaan kanssa kuin tanssi. Kun Maggie viipyy pari vuotta Amerikassa kiertueellaan, Venny on epävarma myös heidän suhteensa tilasta.

* *

Eppu Nuotio kuvaa luontevasti Hannan sisäisen maailman liikahteluja, kun Ulrika tuo hänen arkeensa sisältöjä, jollaisia Hanna huomaa kaivanneensa. Vaikka Hannan perhe-elämä vaikuttaa jopa verraten tasapainoiselta, kaikki ei kuitenkaan ole, niin kuin pitäisi.

Kirjapiiriläisten moniäänisen naisjoukon luonteva whatsappailu rytmittää ja keventää Hanna-painotteista kerrontaa. Nämä luonnostaan lyhyet repliikit vievät yhtä kaikki Hannan omanlaista kehitystarinaa eteenpäin.

Kirjan ytimessä on Hannan ja Ulrikan nopeasti punoutuva side. Kaihottu ja kuumottava yhteys itseään selvästi vanhempaan Ulrikaan täyttää Hannan ajatukset valtavalla intensiteetillä, jopa niin, että vainuan jo imelyyden uhkaa. Taitavasti Nuotio tekee kuitenkin korjausliikkeen kehittelemällä suhteeseen välttämätöntä särähtelyä, Vennyn ja Maggien taustakuvion tavoin. Keskiöön nousee Hannan suhde Petriin, epäily miehen pettämisestä. Parisuhteen jatko tarjoaa lukijalle jo valmiin näköisiä vaihtoehtoja siitä, mihin kaikki tulee johtamaan. Jälleen Nuotio kuvioi tapahtumat elämän arvoituksellisuutta arvostaen avoimeen loppuun. Myös Ulrikan ja hänen miehensä roolit valaistaan vain sen verran sisältäpäin, että jännitteet eivät kirpoa.

* *

Venny-Maggien ja Hanna-Ulrikan yhteys toimii, vaikka suhtauduin varauksellisesti ideaan, joka haiskahti päälle liimatulta. Aikatasoja on nimittäin yhdistelty kekseliäästi, eikä niitä ole yhdistelty väkivalloin; samalla voi herkutella joillakin anakronistisilla vihjeillä. Lisäksi Nuotio kirjoittaa ihmissuhteista tarkasti ja vaivattomasti, helpon tarttuvalla kielellä, myös kepeästi.

Nautiskelin naisten tarinaan sisällytettyjen Kansallisteatterin esitysten arvioinneista, jotka tuovat pikantisti kuvaan reaalielämän aitoutta ja Hannan työpaikkoineen osaksi sitä. Kun Vennystä ja Maggie Gripenbergistä on lyhyesti kirjoitettu kaikki tarpeellinen, lukija pysyy kärryillä myös romaanin taustoituksesta, vaikka on asialle eduksi tuntea boheemien taiteilijoiden poikkeuksellinen yhteiselämä. Nuotio tekee lisäksi romaanillaan palveluksen kirjallisuudelle ja taiteelle yleensä. Se houkuttaa tarttumaan Vennyn kirjaan Merimaja ja me ja tarkkaamaan myös hänen Maggie-maalauksiaan herkin aistein.

Pekka Ruohorannan ohjaama hieno Venny, elokuva Vennyn ja Juhani Ahon epäsovinnaisesta liitosta, nähtiin televisiosarjana 2003. Siinä merkittävä osa on Vennyn pikkusiskolla Tillyllä, jolla tunnetusti oli lapsi Ahon kanssa. Kolmiodraamasta ovat tehneet kirjan Kaija Valkonen ja Elina Koivunen, joiden Suurin on rakkaus ilmestyi 1997.

Nyt Maggie raivaa Eppu Nuotion kuvitelmassa tilaa myös Vennylle ja omassa ajassamme Hannalle, ja tästä avartamisesta lukija iloitsee. Ensimmäistä kertaa ei Nuotiokaan ole aiheen kimpussa. Hän on kirjoittanut siitä musiikkinäytelmän Rakkautta Aholassa, jota esitettiin viime kesänä Järvenpäässä.

Risto Ojanen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua