Parasta juuri nyt (14.6.2020): Ceramega, Ihme, Justin Broadrick, Laajasalo, Francis Poulenc

Ceramega on keramiikkataiteen suurnäyttely, joka järjestetään 13.6.–30.8.2020 Voipaalan taidekeskuksessa Valkeakoskella. Piela Auvisen uskomattomalla tarmolla kuratoimassa näyttelyssä on esillä teoksia peräti 96 taiteilijalta. Piditpä sitten Pentikin Paratiisin kukista, Radoslaw Grytan pateettisista veistoksista tai Päivi Häkkisen epäortodoksisesta ihmishahmoista, kannattaa paikan päälle suunnata, vaikka pelkästään maisemien vuoksi.

Pitkästä aikaa jouduin televisiosarjan koukkuun. Italialais-ranskalainen Ihme on parhaita sarjoja mies- ja naismuistiin, eräänlainen vanhan Euroopan Twin Peaks. Tarinankerronta, uskonto ja tiede pelaavat yhteispeliä vallankumouksellisen ja kekseliään aiheen ympärillä, joka kantaa loppuun asti ja jää enteilemään jopa jatkoa. Mystinen ja pateettinen sarja vetoaa toksiseen alitajuntaan ja epärationaaliseen uskoon meissä. Soundtrack on mestarillista tasoa, sillä sarjassa soivat ainakin Tindersticks, Swans ja Winged Victory for the Sullen.

Justin Broadrick on hieno muusikko. Aikoinaan vähintäänkin pelottavassa ja epäilyttävässä Napalm Deathissa operoinut muusikko levyttää nykyään ainakin aliaksilla Godflesh, Jesu ja Techno Animal. Broadrick onnistuu olemaan mahtipontinen, antistaramainen ja karismaattinen yhtä aikaa. Pääosassa on aina musiikki, ei henkilö tai performanssi. Varsinkin Godfleshin industriaalihevanderi viehättää tietynlaisessa käppäisyydessään. Rumpukoneiden dominoima äänikuva on jostain The Jesus and the Mary Chainin, Swansin ja Ministryn välimaastosta.

Kukapa muistaisi tai ääneenkuuluttaisi sitä, että Itä-Helsingin Laajasalo on ollut alkujaan lappalaisten ja hämäläisten kalastusaluetta. Paikannimien perusteella alueella on mahdollisesti ollut esihistoriallisella ajalla Hämäläisen Hauhon Vitsiälän Puupon vanhan kantatalon omistuksia. Kieltolain aikaan Laajasalon rannat toimivat lastauspaikkoina.

Laajasalon ylivoimainen helmi on Tullisaaren puisto, jossa on ainakin meitsin mielikuvissa vahvaa brittiläistä nummitunnelmaa. Pikkupäissään on kiva leikkiä trainspottingia monisatavuotisten lehmusten ja vehmaisen puistikon keskellä.

Pidän erityisesti ranskalaisesta taidemusiikista. Toiseen suureen, klassiseen koulukuntaan – germaaniseen – verrattuna ranskalaisessa musiikissa on herkkyyttä, leikkisyyttä ja omituisuuksia, joka vertautuu vaikkapa myöhemmin uuden aallon elokuvaohjaajien filmeissä.

Viime aikoina Francis Poulencin musiikki on alkanut kutsua minua. Poulencin monipuolinen sävellystuotanto sisältää oopperoita, uskonnollista musiikkia sekä orkesteri-, laulu- ja soitinmusiikkia. Poulenc kuului pariisilaissäveltäjien muodostamaan ”Les six” -ryhmään, joita yhdisti pyrkimykset traditionaalisuuteen ja hallittuun muotoon radikaalin modernismin läpäisemässä kulttuurissa. Poulenc oli ensimmäisiä avoimesti homo- tai biseksuaalisia säveltäjiä ja hän diggaili mm. Ravelia, Debussya ja Satiea.

Poulencin sonaatit ovat nykyperspektiivistä katsottuna hyvin jazzmaisia, Varsinkin soinnutukseltaan.

Sami Nissinen

Pasi Huttunen kaipaa lisää poliittista satiiria, intoilee Rokumentista ja suree Ylen heikentämistä.

lue lisää

Parasta juuri nyt (14.6.2020): Ceramega, Ihme, Justin Broadrick, Laajasalo, Francis Poulenc

1

2

3

4

5

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Parasta juuri nyt (21.11.2024): Vaietut arktiset sodat, Pikku Kakkosen konsertti, Oro Jaska

Parasta juuri nyt (15.11.2024): Polkom, Louhiteatteri, Judith Mok, Rokumentti, Yleisradio

Tuoreimmat