Jaani Haapasalo G Livelabin tuottajaksi: ”Olen haaveillut siitä, että pääsisin pyörittämään musiikkiklubia”

Kaarina Lehtisalo, teksti ja kuva

Tampereen vilkas livemusiikin tarjonta vilkastuu entisestään elokuussa, kun G Livelab avataan Frenckellin pannuhuoneeseen. Suomen Muusikkojen liiton omistama G Livelab Tampere on rinnakkaisyritys Helsingissä toimivalle vastaavalle yritykselle.

Tampereen ”labin” toimitusjohtajana toimii Annamaija Saarela, ja torstaina G Livelab julkisti uusia nimiä. Tuottajaksi Tampereelle saadaan Jaani Haapasalo, joka työskentelee tällä hetkellä Tampere-talon viestintäpäällikkönä. Hänet tunnetaan myös muusikkona, Tammela 33100 -yhtyeestä.

 Jaani Haapasalo, mikä sai sinut jättämään vakituisen työn Tampere-talossa ja hakemaan tuottajan paikkaa G Livelabista?
– Olen jo teini-iästä haaveillut siitä, että pääsisin pyörittämään musiikkiklubia, ja tämä on nyt niin lähellä sitä unelmaa kuin on mahdollista. Kun sain kuulla, että minut valitaan tuottajaksi, piti vielä valvoa yksi yö ja miettiä yksi päivä ennen kuin tein päätöksen. Varmasti tulen Tampere-talosta kaipaamaan monia hienoja kollegoja ja tuotantoja. Mutta – vaikka tämä on kulunut sanonta – ihminen ei kadu niinkään niitä asioita mitä on tehnyt, vaan niitä mitkä on jättänyt tekemättä. Kun nyt oli mahdollista päästä mukaan synnyttämään uutta korkean profiilin liveklubia, niin miten olisin voinut olla tarttumatta tähän tilaisuuteen.

 Vastaava klubi toimii myös Helsingissä. Millä tavoin Tampereen G Livelab eroaa helsinkiläisestä versiosta?
– No, ensinnäkin meillä on hyvin erilaiset tilat. Helsingin G Livelab toimii Yrjönkadulla kerrostalon katutasossa, ja samassa yhteydessä toimii myös Radio Helsinki. Tampereen Livelab rakennetaan yli satavuotiaaseen pannuhuoneeseen Frenckelliin, joka sijaitsee aivan Tammerkosken rannalla. Meille tulee mahtumaan jonkin verran enemmän väkeä kuin Helsingin klubiin, eli meillä kapasiteetti on 250 henkeä, Helsingissä 180.

– Yhteistyötä Tampereen ja Helsingin välillä tulee varmasti olemaan, onhan molemmilla osakeyhtiöillä sama omistaja. Tämä näkyy muun muassa siinä, että pystytään järjestämään ulkomaalaisia esiintyjiä, kuten syksyllä jazzpianisti Jason Moran, sekä Helsinkiin että Tampereelle. Toivomme, että yhteistyö niin tuotannon kuin markkinoinninkin saralla tulee olemaan tiivistä.

 Tampereella on jo entisestään hyvin vilkas livemusiikin tarjonta, ja klubejakin on. Miten G Livelab mahtuu mukaan?
– Ne klubit, jotka Tampereella nyt toimivat, ovat mielestäni hyvin löytäneet yleisönsä. G Livelabilla on kuitenkin oma, erottuva profiilinsa. Koska omistajana on Muusikkojen liitto, erityisesti äänitekniikkaan kiinnitetään huomiota. Se räätälöidään varta vasten tähän paikkaan. Siksi toivonkin, että G Livelabista tulee ”muusikon mekka” eli mahdollisimman hyvältä kuulostava keikkapaikka. Ja kun muusikot ovat paikalle uskollisia, myös yleisö seuraa perässä.

Minkälainen G Livelab on tulevan tuottajan unelmissa?
– Itse olen musiikin suhteen kaikkiruokainen ja kuuntelen monipuolisesti ”kevyttä musiikkia” genrerajoista piittaamatta. Tampere-talossa työskentelyn aikana olen päässyt jollain tavalla sisään myös klassisen musiikin maailmaan. Ehkä sellainen pelkistetty tarinankerronta on lähinnä sydäntäni. Unelmaesiintyjiäni voisivat olla vaikka The Tallest Man on Earth, Laura Marling tai Thomas Dybdahl, kotimaisista Ismo Alanko, Jarkko Martikainen tai Samuli Putro.

– Toiveissa on myös, että voisimme tehdä yhteistyötä Kulttuuritalo Laikun kanssa ja saisimme elävöitettyä sitä ”vanhaa keskustaa”. Laikun lava on aivan Livelabin kyljessä ja olisi hienoa, jos voisimme tuottaa alueelle festareita ja muita tapahtumakokonaisuuksia.

 Miten kädenjälkesi tulee näkymään esiintyjälistassa tulevaisuudessa?
– Olen sen verran tuore alalla, että haluan ensi aluksi kuunnella aktiivisesti itseäni viisaampia! Tampereen G Livelabin toimitusjohtaja Annamaija Saarela on muiden töidensä ohella buukannut koko syksyn esiintyjät varsin hyvillä tuloksilla, ja hänen kädenjälkensä näkyy takuulla myös tulevaisuudessa. Tampere Filharmoniasta eläkkeelle siirtyvä intendentti Helena Hiilivirta on myös mukana G Livelabia hallinnoivan Livelaboratorion hallituksessa, ja uskon että hänen asiantuntemuksestaan on hyötyä klassisen puolen esiintyjiä etsittäessä.

Miten muuten palvelette tanssihaluisia ihmisiä rock-keikoilla? Istuuko yleisö paikoillaan vai onko mahdollista jorata mukana menossa?
– Heh, eiköhän se joraaminen onnistu! Tietysti ratkaisut mietitään keikkakohtaisesti. Kalusteet ovat siirrettäviä, joten joidenkin esiintyjien kohdalla on mahdollista saada lattialle tanssitilaa.

 Sinulla on myös oma bändi, Tammela 33100. Miten bändille nyt riittää aikaa?
– (nauraa) Niin, on ollut aika raastavaa yrittää järjestää aikaa omalle musiikille. Olen ollut 40 tuntia viikossa töissä, välillä enemmänkin. Ja kun vaimoni Annaleena on samassa yhtyeessä, meidän pitää järjestää lastenhoito aina esiintymisten ja treenien ajaksi. Ja jollain ajalla pitäisi vielä buukata ne keikatkin! Kyllä bänditoiminta edelleen pyörii, hitaasti mutta varmasti. Kesällä aiotaan äänittää vähän uutta musiikkia.

Entä miten perheellisen miehen ja musiikkiklubin tuottajan työ yhdistetään? Sinulla on kaksi alle kouluikäistä lasta.
– Joo, tietysti pyrin viettämään perheen kanssa mahdollisimman paljon aikaa, eikä tuottajan työ aina katso kelloa. Mutta kyllä tämä järjestyy niin, että isän ei tarvitse ihan joka ilta olla töissä!