Martti Syrjälle parasta pitkässä urassa Eppu Normaalin kanssa on se, että hän saa yhä soittaa hyvässä seurassa. Kulttuurikodin kasvatille ura taiteen parissa oli luonteva ratkaisu.
Marja Aaltio, teksti
Annina Mannila, kuvat
Akun tehtaan kahviautomaatti lämpenee hitaasti. On lauantai, konetta ei ole kukaan vielä tänään ehtinyt käyttää. Martti Syrjä odottaa kärsivällisesti kahvin valmistumista.
– Robottikahvia, Syrjä toteaa.
– Minä olen niin suuri kahvin ystävä, että minulle käy kaikenlainen kahvi. Automaattikahvi, pikakahvi, suodatinkahvi, maidolla tai kermalla, mustana, sokerilla tai ilman.
Eppu Normaalin kesän ensimmäiseen keikkaan on tuosta kahvihetkestä pari viikkoa. Kevään treenit eivät vielä ole alkaneet, mutta Martti Syrjä on luottavaisella mielellä. Soitto lähtee rullaamaan, kun porukka saadaan kasaan. Tiedossa on lähes neljäkymmentä keikkaa toukokuun lopusta elokuun loppuun asti.
KUUNTELE: Martti Syrjä Kulttuuritoimituksen podcastin vieraana.
Ensimmäinen keikka on bändin kotimaisemissa Ylöjärvellä Pöheikön Pölläyksessä. Eput esiintyy siellä nyt toista kertaa. Pöheikön Pölläys on ylöjärveläisten Rantajätkien festareista se nuorempi ja pienempi, sitä on järjestetty vuodesta 1990. Isoveli Räikkärock kaikui Räikänpuistossa vuodesta 1983 aina vuoteen 2012 asti, jolloin sen taru päättyi.
Eppu Normaali on viime vuosina keikkaillut lähinnä kesäisin. Talvella bändin jäsenet touhuavat kukin omiaan. Akun tehdas pitää osan bändistä kiireisenä. Martti Syrjäkin esittelee ylpeänä valtavaa varastoa, josta löytyy kymmeniä, ellei satoja hyllymetrejä äänentoistolaitteita, valoja ja piuhoja. Kesällä hyllyt ovat tyhjinä, kun Akun tehtaan väki kiertää festareita ja keikkapaikkoja mahdollistaen muidenkin kuin Eppu Normaalin keikat.
Martti Syrjän mukaan taukoja tarvitaan, jotta bändi voi hyvin. Itse hän virkistäytyy talvella kurvailemalla moottoripyörällään Espanjan teillä, jotka eivät hänen mukaansa ole todellakaan niin huonossa kunnossa kuin aina kuvitellaan.
Hyvät geenit pitävät terveenä
Syrjä tunnustaa, ettei vielä toistaiseksi ole tarvinnut kovin suuria kikkoja oman terveytensä hoitamiseen. Ääniongelmat jäivät aikoinaan, kun hän opiskeli ja myös opetti Alexander-tekniikkaa. Muuten miehen ei ole tarvinnut erikseen itseään huoltaa.
– Minulla on hyvät geenit. Nuoruuden terveyttä on myös tähän asti piisannut. Ehkä nyt kun olen 60 vuotta, joutuu vähän miettimään, miten sitä terveyttä edistäisi, mutta ei ole tähän mennessä tarvinnut.
Eput aloitti aikoinaan punkbändinä, ja punkiksi Martti Syrjä bändin asenteen edelleen määrittää.
– Kaikkihan ei silloin aikoinaan mieltäneet punkkia taiteelliseksi vapautumiseksi, mutta me miellettiin se sellaisena. Siihen asti bändikulttuuri oli suosinut ajatusta, että piti olla valtavat soittotaidot ja valtavan monimutkaista musiikkia piti säveltää, progressiivista rockia. Punk oli meille lupaus tehdä niillä soittotaidoilla mitä meillä oli itsemme näköistä musiikkia. Samalla lailla me olemme jatkaneet tänä päivänä, Syrjä sanoo.
Syrjän perheen kotona vieraili paljon eri alojen taiteilijoita. Nuori Martti tottui ajattelemaan, että ihminen voi aivan hyvin elättää itsensä taiteilijana. Musiikki vei mennessään.
Moni 1970-luvun kulttuurivaikuttaja olisi mielellään rajannut punkmusiikin kulttuurin ulkopuolelle. Silloin eroteltiin hyvin vahvasti nuorisomusiikki muusta musiikista. Vain korkeakulttuuri oli kulttuuria, muu oli jotain muuta. Nykyään on onneksi toisin. Kulttuurin telttaan mahtuvat kaikki.
– Miksi kulttuurille pitäisi asettaa rajat? Että vain tietynlainen musiikki kuuluu kulttuuriin? Ei se niin ole, kyllä kulttuuria on kaikenlainen musiikki, sanoo Syrjä.
Avarakatseisuus on perua Syrjän lapsuudenkodista. Siellä klassisella musiikilla oli suuri sija. Isä Jaakko Syrjä on intohimoinen klassisen musiikin ystävä, mutta se ei estä häntä ihailemasta ja kannustamasta poikiaan Marttia ja Mikkoa toisenlaisen musiikin saralla. Mikko tunnetaan tietenkin paremmin Pantsena, Eppu Normaalin musiikillisena suunnannäyttäjänä.
Taiteilija on tavallinen ammatti
Martti Syrjä syntyi kulttuuriperheeseen. Äiti Kirsi Kunnas on tunnettu ja arvostettu kirjailija ja runoilija. Isovanhemmat, Wäinö ja Sylvi Kunnas, olivat kuvataitelijoita. Koti täyttyi usein monen eri alan taitelijoista.
– Totta kai meillä kävi paljon vanhempien ystäviä ja kollegoita kylässä. Meillä kävi hyvin paljon taiteilijoita. Jos ne eivät olleet kirjailijoita, niin ne olivat vähintäänkin runoilijoita, taidemaalareita tai näyttelijöitä. Minun mielestäni ihmisen normaali ammatti oli taiteilija, pohtii Syrjä lapsuudenkodin vaikutusta omaan ammatinvalintaansa.
Hän olisi toki voinut valita toisinkin, sillä piirtäminen ja kuvataiteet kiinnostivat myös. Musiikki kuitenkin vei mennessään.
Vanhemmat kannustivat poikiaan musiikin tekemisessä. Martti Syrjä muistelee heidän toki toivoneen, että pojat kouluttautuisivat, koska opiskelu oli keino päästä elämässä eteenpäin.
Koulu ei maistunut nuorelle Martti Syrjälle. Hauskempaa oli vaikka korjata mopoa. Koulussa koettu epäoikeudenmukaisuus jätti jäljen, joka tuntuu vieläkin.
Martti Syrjä ja koululaitos eivät kuitenkaan sopineet yhteen. Koulu ei häntä kiinnostanut, mopon korjaaminen oli hauskempaa. Hän myös kohtasi koulussa maailman, joka oli hänelle vieras ja jopa vastenmielinen.
– Vanhemmat opettivat meille, että pitää olla johdonmukainen. Ei saa olla mielivaltaa, vaan täytyy olla perusteet, jos ajatellaan vaikka rangaistuksia. Oikeudenmukaisuuden täytyy toteutua. Koulussa en kokenut muuta kuin mielivaltaa ja epäoikeudenmukaisuutta.
Syrjä kertoo tajunneensa aikuisena, miten traumaattista ja vammauttavaa on, kun lapsena joutuu nurkkaan ahdistetuksi, eikä pysty puolustautumaan vääriä syytöksiä vastaan.
– Olen edelleen sillä tavalla aivovammainen, että en pysty normaalielämässäkään sietämään semmoista tilannetta. Sen takia meni koulu pieleen, ja hyvä ettei mennyt elämässä moni muukin merkittävä asia pieleen.
Kun koulu loppui, alkoi Syrjä opiskella kaikkea kiinnostavaa itsekseen. Nykyään hänen erityinen intohimonsa ovat luonnontieteet. Hän lukee paljon tietokirjallisuutta. Syrjä innostuu kosmologiasta, avaruustieteistä, hiukkasfysiikasta ja lääketieteen saavutuksista.
– Haluaisin joskus jakaa näitä asioita, mutta kukaan ei halua kuunnella. Niinpä minä vain mietin niitä oman pääni sisällä.
Ensin melodia, sitten sanat
Eppu Normaalin sanoitukset ovat nykyään enimmäkseen Martti Syrjän vastuulla. Pantse säveltää ja tuo sävelmän Martille, joka kuvittaa sen. Syrjä näkee melodian kuvina, ja kuvat muuttuvat sanoiksi. Kuvat ja kuvittaminen ovat siis edelleen mukana työssä, vaikka Syrjästä ei kuvataiteilijaa tullutkaan.
Sanoituksissa on toki mukana hänen oma elämänkokemuksensa, mutta ne eivät kerro ”minusta” tai ”minulle tapahtuneista asioista”. Lähtökohtana ovat melodian tuomat mielikuvat.
– Kuvitan sävelmän mahdolliseksi maailmaksi, sellaiseksi, jonka joku jossain olisi joskus voinut kokea. Kertojaa ei ole pyritty rajaamaan, ja usein omissa teksteissäni häivytän sukupuolen pois.
Elettyä elämää Martti Syrjällä riittää sanoitusten raaka-aineeksi. Varsinkin alkuvuosina meno oli vauhdikasta, viina virtasi ja naisia riitti.
– Viinanjuonti lähti jossain vaiheessa lapasesta. 1980-luku oli kaikille bändeille alkoholintäyteistä, se oli muotia silloin. Meille kävi oikein hyvin olla kauniimman sukupuolen edustajien hyväksikäytettävänä. Päivääkään en vaihtaisi kuitenkaan pois, mutta ehkä muutaman aamupäivän vaihtaisin.
Akun tehtaan varastohyllyt ovat vielä täynnä, mutta kesän tullen ne tyhjenevät, kun valot ja äänentoistolaitteet kiertävät festivaaleilla. Myös Eppu Normaali ja Martti Syrjä sen mukana kiertää kesällä. Keikkoja on nelisenkymmentä.
Eppujen taival on ollut pitkä. Muutama vuosi sitten bändi vietti näyttävästi 40-vuotistaiteilijajuhlaa. Tuli kirja, elokuva, mahtipontinen stadionkonsertti ja iso kiertue.
Neljäkymmentä vuotta on pitkä aika yhdelle bändille. Eipä tullut näin pitkä ura nuorten miesten mieleen, kun he aloittelivat soittokeikkojaan 1970-luvulla. Silloin ei kukaan osannut kuvitella, että rokkia voisi soittaa vielä seitsemänkymppisenä, kuten vaikkapa Rollarit tekevät nykyään.
– He olivat silloin vasta vähän päälle kolmekymppisiä. Tosin ikäloppuja meidän mielestämme.
Uran varrelle on mahtunut paljon nousuja ja suurta suosiota, mutta myös hetkiä, jolloin työ ei ole sujunut. Valkoinen kupla -albumin tuskainen tekeminen on jo legendaarinen tarina. Martti Syrjän mukaan isoveli Pantse on niin kunnianhimoinen, että voisi hioa kappaleita loputtomiin. Hänelle pitää vain sanoa, että nyt riittää.
Ruusuja taivaalta Kuusrokissa
Kun tivaan esimerkkiä hienosta hetkestä uralla, Martti Syrjä kaivaa muistoistaan keikkamuiston vuosikymmenten takaa.
Oli vuosi 1979, Epuilla oli keikka Kuusrockissa Oulussa. Mediassa lietsottiin ristiriitoja punkkareiden, hippien ja diinareiden välille. Eppu Normaalin herrat päättivät hämmentää soppaa, sillä vastakkainasettelu ärsytti heitä. He päättivät pukeutua hipeiksi.
– Me avattiin setti hippibiisillä San Francisco. Agentit olivat radiopuhelimilla yhteydessä oululaisen ilmailuseuran pienkoneeseen. Kun biisi alkoi, satoi yleisön päälle taivaalta ruusunnuppuja. Hämmennys näkyi kaikkien naamalta. Ei niin olisi saanut tehdä.
Paras palkinto Martti Syrjälle kuitenkin on, että Eppu Normaali on kaikkien näiden vuosien jälkeen edelleen olemassa ja bändillä on yhdessä kivaa. Hän saa tehdä töitä maailman parhaassa seurassa.
– Ei meistä sitten oikeita ihmisiä tullut. Mutta hienoa, että sain tehdä harrastuksesta ammatin.
Eppu Normalli Ylöjärvellä Pöheikön Pölläyksessä 24.5. ja Tampereella Tammerfestissä 19.7.
Martti Syrjä näkee melodiat ensin kuvina, vasta sitten syntyy tarina, joka muuttuu sanoitukseksi. Sanat eivät kerro Syrjän omasta elämästä, vaikka niiden takana onkin kuusikymppisen koko elämänkokemus.
Martti Syrjä
- Syntyi 17.5.1959 Tampereella Marian sairaalassa. Asuu Ylöjärvellä. Vanhemmat Kirsi Kunnas ja Jaakko Syrjä. Isoveli Mikko Syrjä.
- Eppu Normaalin laulaja ja sanoittaja. Yhtye on julkaissut 15 albumia, viimeksi Mutala vuodelta 2011.
- Opetti 1990-luvulla Alexander-tekniikkaa muun muassa Teatterikorkeakoulussa.
- Näytellyt elokuvissa, kuten Mika Kaurismäen Rossossa. Elokuvassa on legendaarinen kohtaus, jossa Martti Syrjän esittämä Martti laulaa yhdessä Kari Väänäsen esittämän Rosson kanssa kappaleen Olen suomalainen / L’italiano. Toinen laulaa sen suomeksi, toinen italiaksi.
- Akun tehdas on alun perin Eppu Normaalin ympärille syntynyt yritysten yhteisö. Idea syntyi, kun Eppu Normaali vuokrasi omia laitteistojaan muille bändeille. Akun tehdas valmistui vuonna 2003 Ylöjärven puolelle, aivan Tampereen rajalle.
