Muistokirjoitus | Katri Kovasiipi muistelee valokuvataiteilija Susanna Majuria. ”Hänessä yhdistyivät herkkyys, avoimuus, rakkaus elämään, innostuvuus, lämpö, luovuus – ja suunnaton haavoittuvuus.”
Tänään 12.3.2020 minua järkytti uutinen, jonka varjoon jäivät päivän niinsanotut pääuutiset, koronaviruksen aiheuttamat yleisötilaisuuksien peruuntumiset ja muut huolet. Sain tietää, että valokuvataiteilija Susanna Majuri (s. 1978) on kuollut äkillisesti 5.3.2020.
Tutustuin Susannaan vuonna 1996, kun hän oli oppilaani Kangasalan lukiossa. Opetin siellä lyhyen aikaa äidinkieltä. Ennätin tavata ja opettaa tuona aikana satoja oppilaita, mutta Susanna loisti todellisena valonsäteenä jo tuolloin. Hänessä yhdistyivät herkkyys, avoimuus, rakkaus elämään, innostuvuus, lämpö, luovuus – ja suunnaton haavoittuvuus.
Kun luovuin äidinkielenopettajan työstä, yhteytemme etääntyivät ja käytännössä katkesivatkin vuosiksi. Jossain vaiheessa sain havaita, että suloisesta Susannasta oli tullut kansainvälisesti menestynyt valokuvataiteilija.
Hänen taiteilijantiensä ensimmäisenä merkittävänä kasvualustana oli toiminut Kangasalan lukion kuvataiteen opettaja Liisa Välilä, joka antoi Susannalle tärkeää tilaa kuvilla kertomisen lahjansa löytämiseen. Myöhemmin hän opiskeli valokuvausta ja valmistui Turun Taideakatemiasta (2000–2004) ja Taideteollisesta Korkeakoulusta (2004–2007). Hänestä tuli yksi suomalaisen valokuvataiteen kansainväliseen nosteeseen saattaneen Helsinki Schoolin nimekkäimmistä ja merkittävimmistä tekijöistä.
* *
Susanna lähti luotamme aivan liian aikaisin, mutta hänen unenomaisista töistään voimme löytää lohdutusta. Vedentutkijan tyttärelle vesi oli hänen taiteensa keskeinen rakennusaine. Vedessä kahlaavat, sukeltavat ja uivat naiset kohtaavat myyttisiä eläimiä ja unenomaisia näkyjä. Voimakas sininen ja turkoosin sävyt olivat Susannalle tärkeitä. Oli myös aikoja, jolloin vesi muuttui mustaksi ja raskaaksi.
Susanna rakasti Islantia. Björkin ja PJ Harveyn musiikki olivat hänelle merkittäviä suunnannäyttäjiä naiseksi kasvamisen, oman näköisensä naisena olemisen löytämisen tiellä. Näiden taiteilijoiden vaikutuksen voi aistia hänen teoksistaan. Myös kirjoittaminen ja kirjat olivat hänelle hyvin tärkeitä. Syksyllä 2016 hän julkaisi valokuvakirjan Sense of Water, jonka tekstejä ovat hänen itsensä lisäksi kirjoittaneet Monika Fagerholm, Tua Forsström ja Vigdís Grímsdóttir.
Valokuvataiteilija Susanna Majurin teoksia on kymmenissä kokoelmissa kotimaassa ja ulkomailla, muun muassa Kiasman, Valokuvataiteen museon, EMMAn, Tampereen taidemuseon, Koneen Säätiön ja Zabludowitczin kokoelmissa, Malmön taidemuseossa sekä lukuisissa koti- ja ulkomaisissa yksityiskokoelmissa. Hänen teoksiaan voi katsoa myös täällä. Dokumentin hänestä voi katsoa täällä.
Muistan naurusi ja tuikkivat silmäsi, Susanna.
Me kaipaamme sinua ja mielikuvituksesi voimaa. Kiitos taiteestasi, jonka kautta voimme kokea läsnäolosi.
Katri Kovasiipi
Susanna Majuri: Falling, 2011.
