Erkki Kiviniemi istui alas Outuo-draamadialogin kirjoittaja-esittäjien Alexandra Salmelan ja J.P. Laitisen kanssa. Syntyi jotain – kenties ympyrä?
kaksi nähtyä esitystä draamadialogista Outuo takanani istun kirjoittaja-esittäjien kanssa Galleria Koppelossa
Outuo on eksistentialistinen teatteriesitys, väitän
on se sitäkin, mutta oleellisesti kokeellista dialogiteatteria
ja siinä on poliittinen ulottuvuus, sanoo Sasha
Idea syntyi keittiössä jutellessa, siis projektille piti keksiä nimi
Outuo tuli aika myöhään, esitys oli jo valmis, Poutasen Tiinan julkkareissa, sanoo Jussi
Se elää joka esityksessä, muuntuu, jokainen esitys on erilainen
EKF:ssä esim soitin spontaanisti harmoonia, sanoo Jussi
Esitys alkaa eksistenssidialogilla: ”sinulla on kaikki, sinulta ei puutu mitään”
Painavaa väittelyä ihmisen tarpeista. Sashan puhe muuttuu jauhavaksi monologiksi ”olet kone oletkone oletko ne olet kone”
ja siinä konemainen intonaatio käväisee korkeissa, tunnepitoisissa intonaatioissa, huohotuksen ja kirkumisen tiloissa
Sitten alkaa kävelyjakso, joka liittyy Sashan 2018 suorittamaan kävelyyn Tampereelta Helsinkiin, mistä hän on kirjoittamassa kirjaa.
Kysyn: Onko esityksessä kohtia, joissa muutatte suunnitelmia, käsistä, reagoitte inspiroiden?
Jussi vastaa: aika usein, esim. kerran rupesin hakkaamaan Sashaa kirjalla
EKF:n esityksessä oli katsomo täysi ja esiintyjät taputettiin kaksi kertaa kumartamaan.
Esitys koostuu melko jyrkästi toisistaan eroavista kohtauksista tai osista. Ne yhdistyvät kuitenkin samalla tavalla kuin kahden henkilön keskustelussa nopeat aiheenvalintojen muutokset
Siinä on haastattelujakso, joka on poliittista parodiaa haastateltavana kirjailija Alexandra Salmela.
Jussi esiintyy toimittajana, joka on ennakkoluuloinen Alexandran ulkomaalaisuuden suhteen.
Oletko tullut taktisesti juuri Suomeen kirjoittamaan kirjoja veronmaksajien rahoilla ja apurahoilla?
Miksi ylipäätään tulit Suomeen?
Se oli täysin eksistentialistinen ratkaisu, vastaa Alexandra
Haastattelun on tarkoitus olla suuri parodia, sanovat Sasha ja Jussi
Esitystä voi katsoa sarjana fragmentteja. Hypätään uusiin aiheisiin, kuten äkisti Jussin virrenveisuun
Sitten Sasha alkaa puhua pelastussadusta
Mukana on taustalla hahmottuva kahden ihmisen tragedia, kohtaamisen puute, sanoo Jussi.
Sasha korostaa: tekstit keskustelevat, pääasia on itsen suostuttelu. Itsenä oleminen sattuu liikaa, helpompi olla kone
”Minä katosin jo ennen kuin lähdin” on improvisoiden syntynyt lause
Kiinnekohdat pysyvät, mutta esitys etenee omalla painollaan fragmentista toiseen
Kohtauksia on treenattu paljon
Kaikki katseet ja asennot on sovittu
Ei sallita seisoskelua, molemmilla on teatteritausta
Silti inspiraatiolle annetaan tilaa
Sasha: haastattelu on suuri parodia, joka viittaa yleisiin kirjallisuushaastatteluihin.
Hei, sä sanoit sen jo.
Minusta yksi keskeisistä fragmenteista on kausaalisuusväittely,
sanon
”Kausaalisuus on harha” on monologin premissi, joka todistautuu puheessa matemaattisin argumentein.
”Outuo on eksistentialistinen teatteriesitys, väitän.”
Siirrytään roolista rooliin, joita molemmilla on useita.
Virrenveisuu ja pelastussatu ovat osioita. EKF:ssä virsi jäi pois.
Harjoittelemme aina etukäteen tilassa, aiemmin olemme olleet tämän jutun kanssa Telakalla ja Urjalassa.
Satu on alun perin grönlantilainen, siinä noita kasvattaa siipikarjaa, sanoo Sasha.
Huomautan, että kohtauksesta saa vaikutelman, että yritetään pelastaa broilereita kesken kasvattamisen luontoon.
Me olemme kaikki broilereita, kommentoi Sasha
Laitan seuraavaan tiedotteeseen: ”ei sovi alle kaksivuotiaille”, toteaa Jussi
Meinasin unohtaa jakson kivusta. ”kipu on vain ajatus ja sähköä
mutta se nakertaa hartioita, syö muita ajatuksia”
Entäs sitten se päällekkäinpuhumisjakso?
Kaksi tekstiä syö toisiaan röyhkeästi rouskuttaen.
Tällaista juttelimme, kun olin nähnyt Telakan esityksen ja hieman myöhästynyt EKF:n näytöksestä, mutta katsellut sen videolta.
Katsoin kaksi videota ja kirjoitan tässä niistä tätä kritiikin ja haastattelun sekamuotokolumnia
Katsomani nauhat ovat harjoitusvideo ja suora nauhoitus EKF:n näytöksestä.
Jussi sanoo: tämä on dialoginen performanssi,
fragmenttinen mielestämme uudella tavalla
Esitys on moniääninen ja monitulkintainen
Monikerroksinen, sanoo Sasha. Riippuu katsojien mielentilasta, miten sen kokee.
Voidaan harkita korostaa vielä lisää miehen ja naisen ristiriitaa, muuttaa performanssia psykodraaman suuntaan.
Syntyy ympyrä kun viimeiset repliikit ovat:
”Ei sinulta puutu mitään”
”Luuletko että se riittää?”
Erkki Kiviniemi
Outua-draamadialogi esitetään Annikin runofestivaalilla 5.–6.6.2020
