1

Alkuvuoden kuunnelluimmaksi albumiksi itselläni on noussut newjerseyläisartisti 070 Shaken eli Danielle Balbuenan Modus Vivendi.

Aiemmin muun muassa Kanye Westin, Pusha T:n ja Nasin levyillä vierailleen 22-vuotiaan kappale Guilty Conscience tarttui korvaani eräänä iltana baarissa eikä ole lähtenyt sieltä sen jälkeen hetkeksikään pois. Kuten joku 070 Shaken Youtube-tilillä kommentoi, tämä kappale tullaan vielä kuulemaan jossain elokuvassa. Useammassakin, väitän.

Modus Vivendiä ollaan monessa arviossa verrattu irlantilaiseen laulajaan Enyaan, mutta itse kuulen sen melankoliassa ja draamassa kaikuja myös Mew’n ja Empire of the Sunin melodioista ja paisuttelusta. Shaken autotunella silattu, nuorelta pojalta kuulostava ääni ja levyn kylmät, metalliset soundit yhdistettynä herkullisiin popkoukkuihin toimivat täydellisesti keskellä tätä ikuista marraskuuta.

Aina valpas Flow Festival on julkistanut 070 Shaken esiintyvän Suvilahdessa perjantaina 14.8.2020.

2

Sain hiljattain tilaisuuden opetella mahjongin pelaamista amerikankiinalaisen ystävän opastuksella. Kiinasta lähtöisin olevassa pelissä on paljon yhteistä tuttujen korttipelien, kuten shanghain kanssa, joten ihan tyhjältä pöydältä sitä ei tarvinnut lähestyä.

Opeteltavaa mahjongissa silti riittää: kauniissa tiilenmuotoisissa pelinappuloissa on kiinalaisia kirjoitusmerkkejä ja muita symboleita, jotka pitäisi ainakin suurin piirtein tunnistaa. Myös pelin alkuasetelmat tuntuvat noudattavan ihan omaa, monimutkaista logiikkaansa.

Onneksi opettajamme oli kärsivällinen ja pelin oudot, rituaalinomaiset valmistelut ja pelitiilien kilke toisiaan vasten alkoivat pian viehättää. Saimme koko porukka pelin alkeista kiinni ja pelasimme niin monta kierrosta, että saimme kaikki voittaa vuorollamme. Kuinka ihanaa onkaan oppia uusia asioita!

”Seuraavalla kerralla pelataan rahasta”, ystävä myhäili. Jaiks.

Lautapelikahvila Tavernassa voi opetella mahjongin pelaamista joka tiistai Tampereen mahjong-seura Tenpain opastuksella.

3

Suhtauduin Pikku naisten uudelleenfilmatisointiin alun perin hieman epäillen. Ensiksikin, vastahan se edellinen, Gillian Armstrongin ohjaama elokuva tuli! (No, on siitä 26 vuotta.)

En ollut varma, mitä uutta annettavaa ohjaaja Greta Gerwigillä olisi Louisa May Alcottin klassikkoromaanin elokuvatulkintoihin, muuta kuin päivitetyt kasvot Jon, Amyn, Bethin ja Megin (ja tietysti Laurien!) rooleihin. Armstrongin versio oli mielestäni kuvittanut ja tulkinnut kirjat Pikku naisia ja Viimevuotiset ystävämme niin hyvin kuin se nyt ylipäänsä oli mahdollista.

Ah, kuinka väärässä olinkaan! Ja kuinka ihanaa onkaan olla väärässä tällä tavalla. Pikku naisia vuosimallia 2020 oli silkkaa nautintoa alusta loppuun. Upposin elokuvaan heti ensi minuuteista lähtien, ahmin sen värikästä puvustusta ja taitavasti ohjattuja kohtauksia, joissa oli liikettä ja eloa. En ollut tullut edes ajatelleeksi, että nenäliinalla olisi käyttöä. Lähdin elokuvateatterista posket ja hihanliepeet märkinä.

Hyväksyin mukisematta Saoirse Ronanin Jo Marchina. Ronan oli hetkittäin hämmentävän paljon Winona Ryderin Jon näköinen ja oloinen, minkä voinee tulkita kunnianosoituksena Ryderin vuoden 1994 roolisuoritukselle. Erityisen mieleenpainuva oli kuitenkin Florence Pughin Amy March, ja Amyn hahmo nousikin elokuvan myötä Jon rinnalle kiinnostavuudessaan. Meryl Streep taas otti kaiken irti täti Marchin happamuudesta.

Elokuvan lopetus oli sekin yhtä aikaa sekä uskollinen kirjalle että tyydyttävä 2020-luvun pikku naisille.

Pikku naisia elokuvateattereissa nyt.

4

Rupesimme hiljattain lähettelemään postikortteja erään toisella paikkakunnalla asuvan ystävän kanssa. Postikorteissa on tekstiviestien keveyttä ja nopeutta mutta kirjeiden tajunnanvirtaa ja sielua. Kun postikorttia alkaa kirjoittamaan, ei voi koskaan olla ihan varma että mitä sieltä tulee. Mutta backspacea ei ole, eikä postikorttia soisi kirjoitettavan lyijykynällä. Tulee mitä tulee.

Ja niin sain yhtäkkiä tietää ystävästä esimerkiksi sen, miltä hänen käsialansa näyttää; millaisen kortin hänen lapsensa oli valinnut; kuka poptähti on tuttu päiväkodin pihalta. Haaveet, muuttostressi, maailmantuska ja ilo mahtuvat kaikki postikortteihin. Jos tila uhkaa loppua, voi jatkaa toiselle kortille ja pakata ne samaan kirjekuoreen.

Sekin on kyllä ihanaa, että kukaan ei näe, millä sekunnilla kortin luen. Voin nautiskella sen rauhassa ja leikkiä pari päivää, että posti on ollut taas raivostuttavan hidas. Kirjoittelen vastauksen sitten rauhassa sopivalla hetkellä.

5

Tattarivelli

• Noin 1/2 dl blinikaudelta ylijääneitä tattarijauhoja
• Noin 3 dl vettä
• Pari lorausta barista-kauramaitoa
• Hyppysellinen sormisuolaa

Tarjoiluun:

• Pakastemustikoita
• Sileää maapähkinävoita
• Kardemummaa

Laita jauhot ja kylmä vesi kattilaan ja kattila hellalle miedolle lämmölle. Sekoittele seos tasaiseksi ja lämmitä kiehumispisteeseen. Kun seos on saonnut, lisää kauramaitoa sopivan vellimäisen koostumuksen saavuttamiseksi. Lisää myös suolaa. Anna vellin pulputa vielä muutama minuutti sekoitellen koko ajan.

Annostele kulhoon velli ja ripottele pinnalle mustikoita ja kardemummaa. Vedä maapähkinävoiraidat koko komeuden päälle. Paras aamupala juuri nyt.

Aino Louhi