Aino Louhi paneutuu ystävänpäivän esseessään sykähdyttäviin katseisiin ja katselukokemuksiin ja miettii, miksi Jordan Catalano yhä aiheuttaa sydämentykytyksiä niin nuorissa kuin vähän vanhemmissakin.
Nuortensarja Euphorian (HBO, 2019) jaksossa Made You Look on kohtaus, jossa päähenkilö, 17-vuotias Rue kävelee pikkusiskonsa Gian, 13, huoneeseen. Gia makaa sykkyrässä sängyllään ja käy ilmi, että hän katsoo tietokoneeltaan Niin sanottua elämääni, vuonna 1994 ilmestynyttä amerikkalaista nuortensarjaa.
”Vitun Jordan Catalano. —- Lupaa minulle, ettet ikinä rakastu Jordan Catalanoon”, Rue huokaa.
”Mutta se on niin söpö”, Gia naurahtaa.
38-vuotiasta katsojaa hykerryttää. Jordan Catalano. Yhä vieläkin, 26 vuoden takaa, Jordan Catalano (Jared Leto) katsoo ripsiensä lomasta ja sytyttelee pieniä roihuja teinien sydämiin. Voi olla, etten ole koskaan oikein päässyt yli Jordan Catalanon katseesta.
* *
Katseet. Niitä olen miettinyt viime aikoina. Miten ne vievät elämää ja tarinoita eteenpäin, pysäyttävät, jäävät kummittelemaan mieleen, saavat rakastumaan, särkevät sydämen. Katseen valta on hiljaista, mutta voimakasta. Se on tulkinnanvaraista ja epäluotettavaa. Muistamme ikuisesti katseita, joita vastapuoli ei välttämättä edes tiedä luoneensa. Tv-sarjojen ja elokuvien maailmassa uskottavuus syntyy katseiden kautta. Ne paljastavat valheen tai tekevät fiktiosta totta.
Tv-sarjassa Niin sanottu elämäni Jordan Catalanon sinisillä silmillä on merkittävä rooli. Sarjan keskiössä on Angela Chase (Claire Danes), ujo ja melko kokematon teinityttö, sekä hänen perheensä ja ystäväpiirinsä. Catalano, lukion pretty boy, pistää Angelan pään sekaisin katseellaan. Tai oikeastaan sulkemalla silmänsä.
”He’s always closing his eyes… like it hurts to look at things”,
Angelan kertojaääni pohtii. Heidän suhteensa kehittyy sarjan edetessä teineille ominaiseen tapaan, kömpelöiden keskustelunavausten ja norkoilun sekä tietysti katseiden ihmeellisellä voimalla.
Angelan ja Jordanin välinen kemia ei ole epätodellisen ihanaa vaan monesti hapuilevaa ja kiusallista. Heidän välillään on väärinkäsityksiä ja huonoa käytöstä. Jaksossa Self Esteem tilanne on kehittynyt siihen pisteeseen, että pari tapaa toisiaan koulun pannuhuoneessa, katseilta piilossa, koska Jordan haluaa pitää suhteen salaisuutena. Angelan ystävä Rayanne saa Jordanin lopulta tajuamaan, että Angela ei jää ikuisiksi ajoiksi pannuhuoneeseen lymyilemään. Jakson loppu on tunnelmasta tiheä, kun koulun käytävälle rakentuu kohtaus, jonka viesti on selkeä: on tärkeää tulla nähdyksi. Ja on tärkeää että toinen näyttää tunteensa niin, että muutkin sen näkevät. Ylpeästi, vailla häpeää.
Angelan ja Jordanin suhteen kuvauksessa on onnistuttu taltioimaan herkullisia ja aidonoloisia hetkiä, jotka tuntuvat jossain syvällä vatsanpohjassa sekoittuen omiin muistoihin. Katkeransuloista ja haikeaa kaikesta tekee se, että yhteen kauteen jääneen sarjan viimeisen merkitsevän katseen Angela luo jo toisaalle, naapurin ärsyttävän Brian Krakow’n suuntaan, istuessaan vihdoin Jordanin auton etupenkillä.
Käännän katseeni pois ja leikin etten nähnyt mitään.
* *
* *
Claire Danes ampaisi Angela Chasen roolista tähteyteen ja vuonna 1996 hänet nähtiin Leonardo DiCaprion vastanäyttelijänä Baz Luhrmannin Shakespeare-versioinnissa Romeo + Julia. Euphoriassa on hommage myös tälle roolille ja elokuvalle, kun Rue päätyy Halloween-juhlissa uima-altaaseen sydänystävänsä Julesin kanssa. Humaltunut, Julian tavoin valkoiseen mekkoon ja enkelinsiipiin pukeutunut Jules lausuu Ruelle Shakespearea:
”Although I joy in thee, I have no joy of this contract tonight. It is too rash, too unadvised, too sudden.”
Rue on käytöksestä hämmentynyt eikä Euphorian uima-allaskohtauksessa ole Romeo + Julian viatonta romantiikkaa tai suloa.
Onneksi saimme kumpaakin yltäkylläisesti toisessa nuortensarjassa, jossa tuosta kohtauksesta on myös versio: norjalainen Skam käytti teemaa kekseliäästi kolmannella kaudellaan, jossa seksuaali-identiteettinsä kanssa kamppaileva Isak löytää tuikkivasilmäisen Evenin koulun ”viihtyvyysryhmästä”.
Kahden pojan välille syntyvässä yhteydessä on kutkuttavaa viivyttelyä; painuneita katseita, tyttöystäviä ja epävarmuutta. Mutta kun kaikki vihdoin alkaa, voi, miten se alkaakaan!
Isak ja Even pakenevat syysyöhön seurauksista välittämättä ja Tears for Fearsin Head Over Heels antaa tahdit vapaudelle, vapautumiselle. Taas ollaan naamiaisasuissa, haarniskanharmaassa ja enkelinvalkoisessa, Romeona ja Juliana.
Kun pojat päätyvät hieman yllättäen uima-altaaseen ja alkuperäisessä Romeo + Juliassa soinut kappale hiipii taustalle, katsojan sydän jättää muutamia lyöntejä välistä. Onko missään, ikinä, kuvattu tuota hetkeä – rakkauden ensihipaisua – yhtä hienosti?
* *
Mieleen nousee ruotsalaisohjaaja Roy Anderssonin esikoiselokuva Eräs rakkaustarina, joka ilmestyi lähes päivälleen 50 vuotta sitten. Untuvaisten Pärin ja Annikan ensikohtaamisesta alkava elokuva taltioi ihastumisen ja rakastumisen pieniä yksityiskohtia pieteetillä. Tiedättehän sen tunteen, kun näkee – aistii – yhtäkkiä koko ruumiillaan? Eräs rakkaustarina on täynnä silmäyksiä, jotka vain hipaisevat toisen ääriviivoja; päät kääntyvät, hiukset heilahtavat. Ja silti se katse on, joka puolella, yhtä päänsekoittavana, yhtä polttavana.
1960- ja 1970-lukujen vaihteen ajankuva ja teinikovisten uho hymyilyttävät ja Pärin ja Annikan onnenkehään tunkeutuvat aikuiset tuntuvat likaisilta ja sekavilta, mutta tarkimmin elokuva piirtää kuvan katseen hakeutumisesta toisen silmiin ja iholle. Kun Pär ja Annika vihdoin oikeasti katsovat toisiaan, löytävät varmuuden toistensa katseista, aukeaa kokonaan uusi maailma. Elokuvan rinnastukset, aikuisten ja nuorten maailmat saavat toivomaan, että edes pieni hippunen Pärin ja Annikan luottamuksesta olisi säilynyt itselläkin.
Että uskaltaisi katsoa ja antautua katsottavaksi.
Aino Louhi, teksti ja kuvitus
Euphoria on katsottavissa HBO Nordicilla, Skam Yle Areenassa.
