Muistokirjoitus: ”Hän oli ainoa tuntemani henkilö, joka toteutti täydellisesti elämässään omat ihanteensa”, Erkki Kiviniemi kirjoittaa kalastaja-kirjailijasta Pentti Linkolasta.
Uutinen Pentti Linkolan kuolemasta on totta. Hänen kuolemastaan kerrottiin tänään.
* *
Pentti Linkola oli ainoa tuntemani henkilö, joka toteutti täydellisesti elämässään omat ihanteensa.
Hän eli Sääksmäen Ritvalassa Valkeakoskella kalastajana ja kirjailijana, suunnilleen omavaraistaloudessa.
Linkola ei ollut pelkästään käytännön mies. Hän oli loistava kirjoittaja, tyyliltään suorastaan säkenöivä esseisti. Hän voittikin sekä Eino Leinon palkinnon vuonna 1983 että Lauri Jäntin palkinnon vuonna 1990.
* *
Papin poikana minulla oli teininä vahva suhde kristinuskoon. Kirjoitin seinälleni rippikouluikäisenä sitaatin Jaakobin kirjeestä: ”Älkää olko vain sanan kuulijoita, olkaa myös sen tekijöitä.”
Tämä kehotus johti minut elämänarvoja tutkiessani praktisen filosofian pariin.
Sitten tuli Pentti Linkola, joka saarnasi luonnollisen elämänmuodon puolesta, kaikkea kapitalistista elintason kohottamista vastaan.
* *
Muistan luettuani esseeteosta Unelmat paremmasta maailmasta (1971) ajatelleeni: Miksi eivät ihmiset pyri elämään juuri näin?
Linkola hahmotti mielestäni täydellisen, luonnon kanssa sopusoinnussa toimivan elämäntyylin.
Ihmisten tulisi elää noin kolmensadan henkilön yhteisöissä, jotka tuottaisivat kaiken tarpeellisen. Vaihto näiden kokonaistalouksien välillä olisi vähäistä, mutta ei kiellettyä. Jokaisessa kylässä tuotettaisiin ruoka ja sosiaaliset palvelut, lääkäri, räätäli, suutari ja seppä hoitaisivat alueensa nykyaikaista teknologiaa käyttäen, samoin tuomari ja pappi. Liikenne sujuisi enimmäkseen jalan ja polkupyörillä, ehkä hevospelilläkin. Muutoin junat huolehtisivat pitkän matkan liikenteestä. Kulttuuripalveluita vaihdatettaisiin.
* *
Tinkimättömyys, jolla Linkola ajoi asioita, vieroitti hänet politiikasta lähes erakkoelämään. Hän vastusti kaikkea turhaa kulutusta, eli itse loistavana esimerkkinä elämäntavasta, joka on mahdollinen harmoniassa muun luonnon kanssa.
Linkolan ajattelun vastustajat ovat tuoneet mielellään esiin ja liioitelleet sellaisia asioita, joita tietävät ihmisten kavahtavan. Väestönräjähdyksen yhteydessä on hänet liitetty fasismiin ja jopa terrorismiin.
Totta on, että hän on sanonut demokratiaa ”kuoleman uskonnoksi” ja ihaillut terroristien onnistuneita tekoja. Sisimmältään hän oli kuitenkin suuri humanisti, pasifisti ja profeetallisesta kiivailustaan huolimatta empaattinen ihminen.
Hän vaati selvää elintason pudottamista ja kannatti paluuta maatalousyhteiskuntaan ja omavaraistalouteen. Ihminen on hänen sanojensa mukaan ”luotu ruumiilliseen työhön”. Paluu luontaistalouteen olisi tehtävä maapallon pelastamiseksi ja luonnonlajien suojelemiseksi, mutta myös rikkaamman psykofyysisen elämänmuodon takia.
Vuonna 1995 perustamansa Luonnonperintösäätiön hän valjasti ostamaan vanhoja luonnonmetsiä Suomesta. Sen työtä on erinomaisella menestyksellä jatkanut Anneli Jussila.
* *
Kunnioitan Pentti Linkolan muistoa ja hänen elämäänsä sydämeni pohjasta. Suuri suomalainen ajattelija ja ajatuksien toteuttaja on poissa. Kunpa hänen oppinsa toteutuisivat tulevassa, koronan jälkeisessä ajassa laajasti.
Pentti Linkolan mielimusiikkia oli Sibeliuksen 4. sinfonia. Ehkä hän kuunteli siinä suomalaisen metsän sielua.
Erkki Kiviniemi
Erkki Kiviniemi haastatteli Pentti Linkolaa Kulttuuritoimitukseen noin viikko ennen tämän kuolemaa. Haastattelu on todennäköisesti Linkolan viimeinen.