Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Matti Mörttinen pelkää juuttuneensa aikaluuppiin, mutta aikoo myös käydä kahden vuoden kuluttua Baijerissa.
1
Kai nyt on lopulta kaivettava esiin Harold Ramisin ohjaama kulttikomedia vuodelta 1993, Groundhog Day. Elokuva, joka ilmestyi Suomessa nimellä Päiväni murmelina, kertoo tv-meteorologista, joka yhtäkkiä huomaa heräävänsä aamu aamun jälkeen aina samaan päivään.
Tätä kirjoitettaessa eli torstaiaamuna toistui koronakriisin ja -uutisten lisäksi se, että maassa on taas kunnon kerros lunta, vaikka se edellisenä iltana oli jo sulanut pois. Bill Murrayn tähdittämässä Groundhog Dayssakin on lumimyrskyllä oma roolinsa.
Vaara on vain se, että jos nyt alkaa katsoa Groundhog Dayta, niin se on varmaankin katsottava joka päivä uudestaan ainakin siihen asti, kunnes Sanna Marinin hallitus purkaa oleellisimmat epidemiarajoitukset.
2
En oikein tiedä, mikä tässäkään juuri nyt parhautta on, mutta kerronpa silti: Koronaviruskriisi on olympiakisojen ja kaiken muun ohella siirrättänyt myös Oberammergaun maineikkaan kärsimysnäytelmän. Tässä tapauksessa ei riittänyt vuoden lykkäys, vaan spektaakkeli toteutetaan seuraavan kerran vasta vuonna 2022.
Oberammergau sijaitsee eteläisessä Saksassa, Baijerin vapaavaltiossa ja Garmisch-Partenkirchenin piirikunnassa. Siellä asuu vain noin 5 000 asukasta, joista noin puolet osallistuu kymmenen vuoden välein toteutettavaan Passionspieleen. Se ei ole vain yksi esitys, vaan näytöksiä on keväästä syksyyn aina silloin, kun traditio toteutetaan.
Ironia tässä on se, että kärsimysnäytelmän perinne lähti kulkutaudista. Legendan mukaan Oberammergau pelastui vuonna 1633 rutolta heti sen jälkeen, kun paikallinen väki oli luvannut jumalalle esittävänsä passiota vuosikymmenen välein, jos vain tämä pelastaa kylän.
Ensimmäinen Passionspiele esitettiin 1634. Sittemmin esitysvuodet on siirretty tasakymmeniin, minkä lisäksi on järjestetty juhlavuosinäytöksiä, viimeksi 1984, kun perinnettä tuli täyteen 350 vuotta.
Joitain kertoja näytelmä on peruutettu sodan takia tai muista poliittisista syistä. Vuonna 1934 pidetty 300-vuotisjuhla sai erityishuomiota Hitleriltä. Toisen maailmansodan jälkeen järjestäjät havahtuivatkin poistamaan näytelmästä ilmeisiä juutalaisvastaisia piirteitä.
Kun Oberammergaun passio on kalenterissa taas 2022, on varmaa, että turistit kysyvät myös sen perään, moniko kylässä sairastui koronaviruksen infektioon vuonna 2020.
3
Kriisiaika on toki monelle myös mahdollisuus. Kaikenlaisilla leikeillä ja muulla ajantappokulttuurilla on kysyntää. Oberammergausta kun tuli puhe, niin kirjataanpa tähän loru, jota itävaltalaiset ovat kuulemma käyttäneet artikulointiharjoituksissa vähän samaan tapaa kuin meillä mongerrellaan riimiä ”itsekseskös yskiskelet, yksikseskös itkeskelet”.
Oberammergau-loru menee alkukielellään näin:
Ob er aber über Oberammergau, oder aber über Unterammergau, oder aber überhaupt nicht kommt, ist nicht gewiss.
Siis jotenkin niin, että ”tuleeko hän Oberammergaun vai Unterammergaun kautta vai tuleeko ylipäätään, ei ole varmaa”.
Siitä vain saksaa opettelemaan, jos ei todellakaan mitään muuta tekemistä enää ole.
4
Koronakriisistä on haaveiltu jotain apua esimerkiksi ilmastonmuutospäästöihin ja peliriippuvuuden vastaiseen taisteluun.
Ehkä konkreettisin hyöty olisi kuitenkin saatavissa tupakoinnin vähentämiseen. Tänä keväänä on jo astumassa voimaan mentolisavukkeiden EU-laajuinen kielto. Koronavirusinfektio mahdollisine hengenahdistuksineen on pelote, jonka luulisi kannustavan vielä savuttelevia kansalaisia tumppaamaan.
Kulttuuriväki ei ole tällä saralla kauheasti kunnostautunut. Enemmänkin on tavattu ymmärtää tai jopa ihailla individualismiaan röökaamalla korostavia kaurismäkiä, utrioita, donnereita, leskisiä sun muita kulttuurin kekerosbergeita.
Tiedän, ajatus Taiteilijat tupakkaa vastaan -liikkeestä kuulostaa naiivilta haaveilulta, mutta jos sellainen perustetaan, liityn tukijäseneksi.
5
Ylihuomenna on palmusunnuntai, perinteinen virpomispäivä.
Taloyhtiöissä on jo jaettu ohjeita, että virpominen on näin epidemian oloissa rajoitettava aivan välittömään lähipiiriin. Samaa ovat viestittäneet viranomaiset ja kirkot.
Suomen ortodoksinen kirkko on Ylen mukaan kannustanut etävirpomiseen jo vuosia.
Mikään ei toki estä jättämästä vaikkapa korillista suklaamunia ulko-ovelle – varustettuna lapulla, jossa kerrotaan, miten monta kunkin virpojan sopii siitä ottaa. Viereen vaasi virpomisvitsoja varten. Ehkä oveen voisi myös teipata vaikka Sanna Marinin kuvan virtuaalisen virpomisen kohteeksi.
Isovanhemmille vitsan voi jättää ruokakaupan ostoskassin kylkiäisenä. Ja ”virvon varvon” -lorun voi välittää vaikka videopuheluna.
Kyllä se siitä.
Matti Mörttinen
